Skip to main content

Anu Partanen: Trump näyttää mallia viestintään

Teksti Anu Partanen

Viime syksynä Yhdysvaltain presidentti Donald Trump seisoi Valkoisen talon edustalla lehdistötilaisuudessa ja kommentoi itseensä kohdistuneita virkarikosepäilyjä. Yksi valokuvaajista kohdensi linssinsä Trumpin pitelemiin muistiinpanoihin. Kuva suurista kirjaimista levisi maailmalle.

»En halua mitään. En halua mitään. En halua mitään vastineeksi», alkoi muistilappu. Sitä seurasi pari yksinkertaista lausetta: »Tämä on Yhdysvaltain  presidentin viimeinen sana.»

Muistilappua analysoitiin ja pilkattiin julkisuudessa eri näkökulmista. Mitä muistiinpanot kertoivat Trumpin ajattelukyvyistä tai muistista? Mitä niistä voi päätellä hänen käsityksestään presidenttiydestä? Miksi maailman mahtavimman maan presidentin muistilappu on kuin alakoululaisen kirjoittama?

Itse poimin kuvan talteen ja liimasin sen sisäiselle muistitaululleni esimerkkinä, josta ottaa oppia.

 

Työskentelin pitkään toimittajana. Nykyisessä työssäni kerään tietoa monimutkaisista ilmiöistä, tiivistän sen muutamaan slideen ja selitän mahdollisimman lyhyesti ja ymmärrettävästi. Omassa viestinnässäni mietin viestini lyhentämistä ja selkeyttämistä päivittäin. Viestintävalmennuksissa puhun usein pääviestin muotoilusta.

Vaikka Donald Trump on pääsääntöisesti puhujana äärimmäisen sekava ja sikäli huono viestijä, näissä muistiinpanoissaan ja sosiaalisen median viesteissään hän on tehokkaan viestinnän ytimessä: Valitse näkökulmasi. Sano se yksinkertaisesti. Toista viestiäsi.

Trump rymistelee julkisuuteen, vetää mutkat suoriksi, esittelee tehottomia ja usein moraalisesti vääriä ratkaisuja ja saa silti kuulijat mukaansa.

Tällaiset ohjeet ovat yleensä asiantuntijoista vastenmielisiä. Tuntuu valheelliselta ja nololta yksinkertaistaa monimutkainen asia ja toistaa itseään. Mutta jos viestin haluaa menevän perille, oma sanomansa on jaksettava tiivistää ja sitä on jaksettava toistaa. Ihanteellisesti niin, että faktat pitävät silti paikkansa ja viesti solahtaa ympäröivään keskusteluun.

Hyvä muistilappu on juuri niin yksinkertainen kuin Trumpin. Trumpilta voi siis oppia viestin muodosta. Mutta vielä enemmän etenkin poliittisen eliitin pitäisi oppia Trumpilta viestien sisällöistä.

Donald Trumpilla on ilmiömäinen kyky tarttua totuuden murusiin. Hän tunnistaa aidot ilmiöt ja ongelmat, joihin poliittinen ja taloudellinen eliitti ei ole tarjonnut tarpeeksi tehokkaita vastauksia.

Näitä ilmiöitä riittää: laittoman maahanmuuton vaikutus amerikkalaisten työntekijöiden asemaan; amerikkalaisen terveydenhoitojärjestelmän surkeus; vapaakaupan vaikutus keskiluokan työpaikkojen katoamiseen; ilmastonmuutoksen torjunnan seuraukset ihmisten elannolle; Kiinan toiminta maailmankaupassa; WHO:n ja YK:n kaltaisten järjestöjen hampaattomuus; Euroopan tapa maksattaa oma puolustuksensa Yhdysvalloilla; Yhdysvaltain poliittisten eliittien korruptio.

 

Trump rymistelee julkisuuteen, vetää mutkat suoriksi, esittelee tehottomia ja usein moraalisesti vääriä ratkaisuja ja saa silti kuulijat mukaansa, koska ihmiset kokevat hänen nostavan kissan pöydälle.

Hänen vastauksensa laittoman maahanmuuton ongelmiin on erottaa maahanmuuttajalapset vanhemmistaan ja pitää heidät kirjaimellisesti häkeissä. Käytäntö ei kuitenkaan ole vähentänyt laitonta maahanmuuttoa. Hänen vastauksensa terrorismiin on kieltää maahantulo tiettyjen maiden kansalaisilta, vaikka pääosa Yhdysvaltain toteutuneista tai suunnitelluista terrori-iskuista on Yhdysvalloissa jo asuvien tekoja. Hänen vastauksensa terveydenhuollon kalleuteen on sallia vakuutusyhtiöiden heikentää sairausvakuutusten ehtoja, ja hänen vastauksensa työttömyyteen on poistaa työttömien perheiltä ruokatuki. Koronavirukseen hän tarjoaa lääkäreiden vastustamia hoitoja ja kansainvälisten järjestöjen ongelmiin hän vastaa lopettamalla rahoituksen tai vetäytymällä ilmastosopimuksista. Ilmastonmuutoksen vastaisen taistelun vaikutusta ihmisten elantoon hän pyrkii ratkaisemaan tukemalla hiilikaivoksia.

Sivistyneelle eliitille Trump onkin kipeä dilemma. On vaikea myöntää hänen olevan jossakin asiassa oikeassa, koska hänen puheissaan totuuden muruset kytkeytyvät jättimäisiin valheisiin ja hänen vastauksensa oikeisiin ongelmiin ovat usein järjettömiä. Mutta silti ja juuri siksi totuus hänen viesteissään on otettava vakavasti.

Toistaiseksi demokraattipuolue on onnistunut surkeasti sekä näiden ongelmien ratkaisemisessa että omien ratkaisuehdotustensa viestimisessä. Ainoa demokraattien presidenttiehdokas, joka kampanjoi vahvasti ratkaisuilla, oli Elizabeth Warren. Hänen sloganinsa oli »Minulla on sitä varten suunnitelma». Kuivakka viestintä ja mahdollisesti naissukupuoli estivät häntä kuitenkaan etenemästä puolueen ehdokkaaksi.

Demokraattien varsinaisen ehdokkaan Joe Bidenin kampanjan pääviesti on, että Biden ei ole Trump. Se voi kantaa tai olla kantamatta hänet näissä vaaleissa voittoon, mutta pidemmällä tähtäimellä viesti ei riitä. Muiden on alettava tarjota parempia ratkaisuja
Trumpin nimeämiin ongelmiin ja muotoiltava viestinsä niin selvästi, että se ymmärretään. Muutoin Yhdysvalloissa on edessään vain lisää populismia ja tehottomia ratkaisuja.

Kirjoittaja toimii johtajana Nordic West Office -konsulttitoimistossa. Hän asui pitkään Yhdysvalloissa ja on kirjoittanut muun muassa New York Timesiin, Los Angeles Timesiin ja The Atlanticiin.