Skip to main content

Heidi Hautala: Myanmar tarvitsee EU:lta pakotteita ja tukea

Eurooppalaisten yritysten on tehtävä osansa Myanmarin juntan rahoituskanavien jäädyttämiseksi.

Teksti Heidi Hautala

Myanmarin vuonna 2011 alkanut vaivalloinen kehitys kohti demokratiaa pysähtyi kuin seinään helmikuun alussa, kun sotilas­juntta Tatmadaw kaappasi vallan. Viime vuoden lopulla pidettyjen vaalien tulos ja Aung San Suu Kyin NLD-puolueen 75 prosenttiin yltänyt kannatus eivät miellyttäneet junttaa. Kansainväliset tarkkailijat katsoivat 8. marraskuuta 2020 pidettyjen vaalien olleen vapaat ja oikeudenmukaiset, eikä armeijan tyytymättömyys edes kohdistunut havaittuihin pieniin virheisiin.

Suuri osa vaaleilla valituista edustajista on nyt laittomasti vangittuina tai piilossa. Katuprotestit jatkuvat, vaikka turvallisuusjoukot käyttävät voimaa mielenosoittajia vastaan. Tähän mennessä uhreja on noin 800. Ihmisten päättäväinen ja laaja vastarinta on rohkeudessaan lähes käsittämätöntä. He keksivät siihen jatkuvasti uusia keinoja, kuten sähkölaskujen ja maatalouslainojen maksamatta jättäminen.

 

EU on käyttänyt viime vuoden lopulla hyväksymäänsä uutta ihmisoikeuspakotemekanismia Myanmarin armeijan johtoa vastaan. Pakotelistalla on nyt 35 ihmistä, tärkeimpinä armeijan komentaja kenraali Min Aung Hlaing ja varakomentaja Soe Win.

Johtajien viisumikiellot ja varojen jäädyttäminen EU:ssa eivät riitä. Siksi pakotelistalle lisättiin huhtikuussa kymmenen uutta nimeä ja useilla sektoreilla toimivat konglomeraatit Myanmar Economic Holdings Limited (MEHL) ja Myanmar Economic Corporation Limited (MEC).

Armeijan suurimpana tulolähteenä pidetään Myanmarin valtiollista öljy- ja kaasuyhtiötä (MOGE), ja pakotteet tulisikin ulottaa siihen. Euroopassa tämä koskettaisi erityisesti öljy-yhtiö Totalia, jolla on MOGE:n kanssa yhteishanke.

EU:n tulee edesauttaa armeijan ja sen hallinnassa olevien yritysten ulkomailla sijaitsevien varojen jäädyttämistä.

Pakotteet yksin eivät ratkaise poliittista kriisiä. Kansainvälisen yhteisön on autettava demokraattisia toimijoita.

Suuri joukko länsimaita on asettanut samankaltaisia pakotteita juntalle ja sen yrityksille. Ehkä saamme pian nähdä Myanmarin kansalaistottelemattomuusliikkeen vetoomuksen yhtenäisestä pakoterintamasta. Jos juntan ote vallasta vain tiukentuu, saattaa edessä olla YK:n ennustama humanitaarinen katastrofi, muun muassa puolta maan väestöstä koskeva nälänhätä.

Sadat ulkomaiset yritykset ovat vetäytyneet Myanmarin armeijaan kytkeytyvästä liiketoiminnastaan. Ensimmäisenä ilmoituksen teki japanilainen panimoyritys Kirin, vain päiviä sotilaskaappauksen jälkeen. Myös eurooppalaisten yritysten on varmistettava, etteivät niiden arvoketjut ole sidoksissa Myanmarin armeijaan.

Myanmar on vuosien mittaan hyötynyt huomattavasti etuoikeutetusta pääsystä EU:n markkinoille unionin yleisten tulli- ja tariffietuuksien GSP-järjestelmän avulla. Viime vuosikymmenen aikana maahan on kehittynyt elinvoimainen ja kasvava yksityinen sektori, ja vuosina 2015–2019 tulliton vienti unioniin kasvoi 573 miljoonasta eurosta 2,8 miljardiin euroon. Toistaiseksi on arvioitu, että tullietuisuuksien peruminen osuisi lähinnä Myanmarin siviiliväestöön, ei junttaan. Tilannetta on kuitenkin syytä jatkuvasti arvioida.

 

Pakotteet yksin eivät ratkaise poliittista kriisiä. Kansainvälisen yhteisön on autettava demokraattisia toimijoita. EU on toivottanut syrjäytetyn parlamentin tervetulleeksi ja katsoo sen olevan tärkein toimija ”aidossa ja osallistavassa poliittisessa dialogissa”.

Armeija on kuitenkin kieltäytynyt kaikesta dialogista. Osallistava dialogi tarkoittaa myös lukuisien taistelevien etnisten ryhmien vetämistä mukaan.

Myanmarin kriisi käynnisti nopeasti laajan kansainvälisen parlamentaarikkojen solidaarisuuskampanjan (Ipam). Sen pani alulle Asean-maiden kansanedustajien tehokkaaksi tuntemani ihmisoikeusverkosto, joka pitää aktiivisesti yhteyttä Myanmarin syrjäytetyn parlamentin jäseniin.

Asean-maita voi pitää muutenkin kriisin avaintoimijana. Kymmenen maan yhteisö onnistui huhtikuun lopulla sopimaan viiden kohdan ohjelmasta demokratian palauttamiseksi Myanmariin. Se vaati loppua väkivaltaisuuksille, kehotti rakentavaan dialogiin, sitoutui antamaan humanitaarista apua sekä päätti asettaa erityisedustajan, joka pyrkisi matkustamaan maahan.

Asean ei kuitenkaan vaatinut poliittisten vankien vapauttamista, ja vaatimus väkivaltaisuuksien lopettamisesta suunnataan ”kaikille osapuolille”. Se kertoo maiden tukeutuvan geopolitiikassaan eri suuntiin.

YK:n turvallisuusneuvosto asettui tukemaan Aseanin suunnitelmaa Kiinan ja Venäjän hiukan vesittämänä. Toukokuun alussa yli 200 kansalaisjärjestöä vaati YK:ta päättämään maailmanlaajuisesta asevientikiellosta Myanmariin.

Vaikka on tietenkin vaadittava poliittisten vankien, kuten Aung San Suu Kyin vapauttamista, ei pidä unohtaa hänen johtamansa valtapuolue NLD:n vastuuta armeijan rikosten rankaisemattomuudesta.

Turvallisuusjoukkojen julmat rikokset Rohingya-­vähemmistöä kohtaan Kachinin, Rakhinen ja Shanin alueella jatkuivat vuoden 2011 jälkeen, vaikka YK katsoi rikosten mahdollisesti täyttävän kansanmurhan määritelmän. Suu Kyin tuki armeijalle on ollut merkittävää Rohingya-väestöön kohdistuvien rikoksissa.

Kansainvälisen yhteisön ponnisteluista riippuu, pystyykö Myanmar palaamaan demokratiaan.  

 

Kirjoittaja on vihreiden europarlamenttiedustaja ja Euroopan parlamentin varapuheenjohtaja.