Skip to main content

Siirtolaiset lähtevät Euroopasta

Talouskriisin vuoksi monet maahanmuuttajat palaavat nyt kotimaahansa tai etsivät parempaa toimeentuloa perinteisten teollisuusmaiden sijasta kehittyvistä talouksista.

Teksti Anna Virkama

Kuvat CONNY FRIDH/JOHNÉR IMAGES/CORBIS

Espanjassa tilanne oli aika loh­duton” sanoo 37-vuotias ve­nezuelalainen Elisabeth Melis. Kahdeksan Madridissa vietetyn vuoden jälkeen hän on hiljattain palan­nut perheineen Etelä-Amerikkaan.

Melisin mies työskenteli monen muun siirtolaisen tapaan Espanjassa ra­kennusalalla, jota taantuma on erityisesti koetellut. Taantuman vuoksi rakennus­projektit pysähtyivät.

”Monet hyvissäkin töissä olleet löy­sivät itsensä kadulta. Paras ystävämme, rakennusinsinööri ammatiltaan, on ol­lut kaksi vuotta työttömänä ja kaavailee muuttoa Costa Ricaan.”

Elisabethilla riitti töitä kirjanpitä­jänä, mutta tulevaisuus Euroopassa ei tuntunut turvatulta. Yhden hengen tulot eivät riittäneet kolmihenkisen perheen elättämiseen.

Vuonna 2008 alkanut taloudelli­nen taantuma on koetellut Euroopassa etenkin rakennusalaa, jota on perintei­sesti pyöritetty siirtotyöläisten voimin. Erityisesti tästä ovat kärsineet eteläisen Euroopan maat Espanja, Portugali ja Kreikka. Niissä asuu paljon siirtolaisia Afrikasta, Latinalaisesta Amerikasta ja Balkanin maista.

Esimerkiksi Espanjassa yleinen työt­tömyysaste on 26 prosenttia, mutta siir­tolaisista 35 prosenttia on vailla töitä. Afrikkalaissiirtolaisista lähes puolet on työttömänä. Monen siirtolaisen oleske­lulupa on lisäksi sidottu työlupaan: jos työt loppuvat, laillinen oleskelu maassa päättyy.

Eurostatin mukaan maastamuutta­jien lukumäärä ylitti Espanjassa maa­hanmuuttajien määrän vuonna 2011 ensimmäisen kerran vuosiinMaastamuutta­jien lukumäärä ylitti Espanjassa maa­hanmuuttajien määrän vuonna 2011 ensimmäisen kerran vuosiin.. Tilastoista ei käy ilmi, kuinka moni lähtijöistä on syntyperäinen espanjalainen ja kuinka moni siirtolaistaustainen, mutta muut tilastot antavat viitteitä siitä, että joi­denkin siirtolaisryhmien paluumuutto on lisääntynyt.

Esimerkiksi marokkolaissiirtolais­ten määrä kasvoi Espanjassa tasaisesti vuodesta 2000 viime vuosiin saakka. Espanjalaisen yhteiskuntatieteellisen tut­kimuskeskuksen Colectivo Ioén mukaan lähtijöiden määrä on viime vuosina ylit­tänyt tulijoiden määrän: vuonna 2011 marokkolaisia muutti maahan 41 000, kun taas lähtijöiden määrä oli 63 000.

Muuttoaikeiden edistämiseksi on luotu valtioiden tukemia paluuohjel­mia, joista paluumuuttajat voivat saada taloudellista tukea. Espanja, Tšekin ta­savalta ja Japani ovat ottaneet käyttöön niin sanottuja pay to go -ohjelmia. Maat pyrkivät helpottamaan niillä työllisyysti­lannettaan sekä keventämään sosiaali- ja terveyspalveluiden kuluja.

Siirtolaisia tarvitaan yhä

Moni siirtolainen kuitenkin palaa lähtö­maahansa tai muuttaa muuhun maahan ilman ohjelmien tukea. Elisabeth Meli­sin tavoin siirtolaiset turvautuvat usein omiin säästöihinsä.

Venezuelaan paluu ei Melisiä houku­tellut. ”Maan poliittinen järjestelmä on muuttunut täysin sinä aikana, kun olen asunut muualla. Viime vierailun aikana totesin, ettei maa enää tunnu omalta. Ihmiset vaikuttivat aggressiivisilta, enkä haluaisi kasvattaa pientä tytärtäni siellä.”

Siksi Melis kaavaili muuttavansa perheineen joko Chileen tai Kolumbiaan, johon heillä oli jo yhteyksiä. Kun hänen miehelleen sitten tarjottiin rakennusalan töitä Perusta, päätös syntyi nopeasti. Elisabeth löysi Limasta työpaikan mai­nostoimiston kirjanpitäjänä ja on ollut muuttopäätökseen tyytyväinen.

”Kaikki on sujunut hyvin, sain työ­luvan todella nopeasti.”

Tunnettu muuttoliiketeoreetikko, Sydneyn yliopiston professori Stephen Castles suhtautuu varauksellisesti val­tioiden tukemiin paluuohjelmiin. Kun ensimmäiset paluumuutto-ohjelmat otet­tiin käyttöön Euroopassa 1970-luvulla öljykriisin jälkeen, työperäinen maa­hanmuutto vähentyi mutta perheiden yhdistämisiin perustuva maahanmuutto lisääntyi.

”Monet alun perin kausityöläisiksi tulleet siirtolaiset päättivät jäädä pysy­västi ja tuoda maahan perheensä. He pelkäsivät lähdön johtavan siihen, että Euroopan ovet sulkeutuisivat heiltä lo­pullisesti”, Castles sanoo.

Lisäksi paluuohjelmat luovat hänestä sellaista mielikuvaa, ettei siirtolaisia enää tarvita. ”Se voi johtaa lisääntyvään muu­kalaisvihaan kantaväestön keskuudessa.”

Vaikka siirtotyövoiman tarve on OECD-maissa vähentynyt teollisuudessa ja rakennusalalla, se on lisääntynyt nais­valtaisilla hoito- ja palvelualoilla, Castles muistuttaa. Kun paluumuutto vilkastuu, talouskriisistä kärsivät maat menettävät jonkin verran koulutettua ja osaavaa työvoimaa.

Peru helpottaa paluumuuttoa

Myös paluumuuttajia vastaanottavissa maissa on otettu käyttöön ohjelmia, joi­den avulla paluumuuttajien sopeutumis­ta helpotetaan. Esimerkiksi Meksikossa ja Intian Keralassa on luotu ohjelmia, joi­den avulla paluumuuttajia kannustetaan yrittäjiksi. Puolassa on otettu käyttöön tietoiskukampanjoita ja paluumuuttajien palvelutiskejä.

Etelä-Amerikan maista erityisesti Kolumbia, Equador ja Peru ovat viime vuosina vastaanottaneet paluumuut­tajia kriisin koettelemasta Espanjasta. Perussa astui maaliskuussa voimaan paluumuuttajien oikeuksia koskeva la­ki, jonka nojalla paluumuuttajat saavat tuoda mukanaan verovapaasti enintään 30 000 dollarin arvosta kotitaloustarvik­keita, enintään samanarvoisen auton ja 150 000 dollarin arvosta ammatilliseen käyttöön tarkoitettua välineistöä.

Lisäksi helpotetaan pääsyä sosiaa­li- ja terveyspalvelujen piiriin ja tuetaan sopeutumista paikallisille työmarkkinoil­le. Paluumuuttajille on tarjolla edullisia lainoja yrityksen perustamiseen.

Perusta lähdetään maailmalle ennen kaikkea vähän koulutusta vaativiin teh­täviin, kuten rakennusalalle. Yksi uuden lain tavoitteista on helpottaa myös mata­lasti koulutettujen perulaisten integroitu­mista Perun työmarkkinoille. Käytännös­sä tämä tarkoittaa esimerkiksi ulkomail­la suoritettujen tutkintojen vastaavuuden hyväksymistä.

Tutkija Castles muistuttaa, että vaik­ka muuttovirrat vanhoihin teollisuus­maihin ovat tasaantuneet, kehittyvissä Aasian, Latinalaisen Amerikan ja Afri­kan maissa tarvitaan sekä teollisuus- että palvelualan työvoimaa.

Castlesia kuitenkin mietityttävät siir­tolaisten oikeudet uusissa kohdemaissa.

”1970-luvun kriisi osoitti, että demo­kraattisissa valtioissa on vaikea karkot­taa siirtolaisia ja pysäyttää perheiden yh­distämisohjelmia. Uusissa kohdemaissa ei ehkä anneta samanlaista painoarvoa siirtolaisten oikeuksille.”

Palaisiko Peruun muuttanut Elisa­beth Melis Espanjaan tulevaisuudessa, jos tilaisuus tarjoutuisi?

”Haluaisin kyllä palata, mutta en usko, että taloudellinen tilanne kohenee vielä kuuteen, seitsemään vuoteen. Sinä aikana tyttäreni ehtii jo aloittaa koulun Perussa, joten vaikuttaa hyvin epätoden­näköiseltä, että muuttaisimme jälleen.”

Kirjoittaja on väitöskirjaansa viimeistelevä muuttoliikkeiden tutkija.