Skip to main content

Länsi yhdisti voimansa pakotteisiin

Rahoitussektoriin kohdistuvista pakotteista on tullut globaaleilla markkinoilla entistä tehokkaampia. Pakotteet silti tuskin yksin taivuttavat Venäjän perääntymään Ukrainasta.

Teksti Joonas Pörsti

Talouspakotteilla on ollut huono kaiku erityisesti sen jälkeen, kun Irakin elinolot kurjistuivat laajassa talous­saarrossa 1990-luvulla. Presidentti Sad­dam Husseinin hallinto kiersi pakotteita myymällä öljyä naapurimaiden kautta maailmanmarkkinoille, mutta kansa joutui ruokasääntelyn varaan ja tuli en­tistä riippuvaisemmaksi autoritaarisesta hallinnosta.

Arviolta 227 000 irakilaista lasta kuoli 1990-luvulla pakotteiden vuoksi. Pakotteilla painostettiin Irakia luopu­maan joukkotuhoaseista. Niitä ei kui­tenkaan löytynyt, kun Yhdysvallat liit­tolaisineen lopulta valtasi maan vuonna 2003.

Irakin-kokemusten jälkeen etenkin EU-maat siirtyivät käyttämään autori­taaristen maiden hallintojen johtajiin kohdennettuja henkilöpakotteita, kuten varojen jäädyttämistä ja matkustuskielto­ja. Niiden vaikutukset jäivät esimerkiksi Myanmarissa 1990- ja 2000-luvuilla vä­häisiksi, kun kaupankäynti samalla jatkui.

Myanmarin avautumiseen tarvittiin lopulta useita tekijöitä: Yhdysvallat tar­josi vuonna 2009 kovien talouspakot­teiden rinnalla mahdollisuutta taloudelliseen yhteistyöhön. Sotilashallinnon asteittaiseen demokratisoitumiseen on vaikuttanut myös halu päästä eroon hylkiön leimasta kansainvälisillä fooru­meilla ja vähentää riippuvuutta Kiinasta, arvioi Ulkopoliittisen instituutin tutkija Bart Gaens viime vuonna julkaisemas­saan tutkimuksessa Political Change in Myanmar.

Venäjän poliittisen eliitin edustajat kehuskelivat vielä keväällä Krimin mie­hityksen jälkeen pääsyllään Yhdysvalto­jen ja EU:n henkilöpakotelistoille. Heinä­kuussa läntiset suurvallat asettivat Ve­näjää vastaan huomattavasti laajempia talouspakotteita. Myös Kanada, Norja, Sveitsi, Australia ja Japani ovat asetta­neet Venäjälle eriasteisia pakotteita.

Minkälaisia pakotteita Venäjää vastaan on asetettu?

Laura Solanko,neuvonantaja, Suomen pankki:

Euroopan unioni kielsi heinäkuun lopussa ve­näläisten valtionpankkien yli 90 päivän joukkovelkakirjo­jen liikkeellelaskun unionin alueella. Lisäksi EU on kiel­tänyt aseiden ja arktisten alueiden öljyn- ja kaasun­porauksessa sekä liuskeöljyn porauksessa käytettävän tek­nologian viennin Venäjälle.

EU ei ole rajoittanut lainojen myöntämistä venä­läispankeille. Tähänkin asti tietyt pankit ovat rahoittaneet toimintaansa enemmän EU-alueelta nostetuilla suurilla syndikaattilainoilla kuin jouk­kovelkakirjoilla. EU on tehnyt pakotteista toistaiseksi aika rajallisia, jotta olisi ovi auki sillekin mahdollisuudelle, että niitä voidaan kiristää.

Yhdysvallat on sen sijaan kieltänyt lainan myöntämisen myös eräille yrityksille, kuten öljy-yhtiö Rosneftille ja kaasu­yhtiö Novatekille. Lisäksi Yhdysvallat on asettanut saartoon esimerkiksi United Shipbuilding -yhtiön, joka omistaa puolet Arctech Helsinki -telakasta.

Jeffrey Schott, vanhempi tutkija, Peterson-instituutti, Yhdysvallat:

Venäjän-vastaiset toimenpiteet edustavat uudensukupolven talouspakotteita. Iranin ja Pohjois-Korean tapaukset ovat viime vuosina osoittaneet, että Yhdysvaltain ja Euroopan hallitukset pystyvät estämään yritysten pääsyn kansainvälisille rahoitusmarkkinoille nykyään paljon tehokkaammin kuin 1900-luvulla.

Taloudellisista ja poliittisista syistä Venäjää vastaan ei haluta nostaa kattavia kauppapakotteita. Venäjän kanssa halutaan edelleen tehdä yhteistyötä kansainvälisten ongelmien ratkaisemiseksi Lähi-idässä, Iranissa ja Pohjois-Koreassa.

Pakotteista on tullut viime kuukausina kattavampia ja koordinoidumpia Yhdysvaltojen ja Euroopan unionin kesken, mikä on hyvin olennaista. Jotta pakotepolitiikkaa voidaan ylläpitää tarpeeksi pitkään, sille tarvitaan riittävä tuki kotimaassa, jotta omat taloudelliset menetykset hyväksyttäisiin.

Miten pakotteiden voi odottaa vaikuttavan?

Laura Solanko:

Pakotteilla ei pyritä kieltämään kaikkien venäläisten yritysten toimintaa EU:n tai Yhdysvaltojen alueella, vaan tarkoitus on poliittinen: Venäjän toimia ei hyväksytä.

Pakotteiden suora vaikutus on aika rajallinen, sillä Ve­näjän investointien kasvu on joka tapauksessa hiipunut ja rahoituksen tarve on pienentynyt. Venäjän keskuspankki pystyy rahoittamaan pankkeja, ja venäläiset yritykset voivat hakea rahoitusta aasialaisilta rahoitusmarkkinoilta.

Suurin vaikutus on todennäköisesti epäsuora, kun epä­varmuus ja epäluottamus Venäjän taloutta kohtaan kasvavat. Pakotteet hankaloittavat rahoituksen saamista ja nostavat rahoituksen hintaa. Ne lisäävät ulkomaisten yritysten haluk­kuutta suunnata toimintaa jonnekin muualle kuin Venäjälle.

Pakotteet vähentävät Venäjän bruttokansantuotteen kas­vua tänä vuonna prosentin kymmenyksillä, korkeintaan pro­sentilla. Muut pakotetoimet, kuten varojen jäädyttäminen, matkustamisen vaikeuttaminen ja teknologian vientikiellot alkavat vaikuttaa 1–3 vuoden aikajänteellä.

Jeffrey Schott:

Pakotteet vaikuttavat Venäjän talouteen huomattavasti keskipitkällä aikavälillä. Venäjä silti tuskin muuttaa niiden vaikutuksesta poliittista linjaansa kovin nopeasti. Washingtonin ja Brysselin on ratkaistava, minkälainen yhdistelmä muita toimenpiteitä tarvitaan – esimerkiksi diplomatiaa sekä sotilaallista ja taloudellista tukea Ukrainan hallitukselle. Olisi myös vakuutettava Brasilia ja Argentiina siitä, että korvaavia maataloustuotteita ei pidä viedä Venäjälle.

Pakotteiden historia osoittaa, että on tärkeää miettiä, miten pakotteita ryhdytään purkamaan, kun osa tavoitteista on toteutunut. Länsimaat vaativat ensi vaiheessa Krimin laittoman liittämisen peruuttamista, johon Venäjä tuskin suostuu. Jos tämä on ehdoton edellytys pakotteiden perumiselle, pakotteiden voidaan odottaa jäävän voimaan pitkäksi aikaa.

Pakotteiden yksi tarkoitus on ollut estää Venäjää valtaamasta Itä-Ukrainaa. Jos alueen tilanne rauhoittuu, voitaisiin ehkä poistaa osa niistä toimenpiteistä, joilla Venäjää rangaistiin sotilaallisesta väliintulosta.