Skip to main content

Löysää puhetta ydinaseista

Ydinaseiden määrä vähenee, mutta aseiden käytöstä on tullut huulenheiton aihe.

Teksti Toivo Martikainen

GRAFIIKKA: TEEMU POKELA

GRAFIIKKA: TEEMU POKELA

Omassa sarjassaan on Kremlin rääväsuisena äänitorvena tunnetun mediapomo Dmitri Kiseljovin toteamus, että Venäjä voisi muuttaa Yhdysvallat »radioaktiiviseksituhkaksi». Kiseljovin lisäksi myös oikeat poliitikot ovat kui­tenkinturvautuneet saman­kaltaiseen kielenkäyttöön.

Venäjän presidentti Vladi­mir Putin sanoi tämän vuoden maaliskuussa esitetyssä tv-dokumentissa, että Venäjä oli tarpeen vaatiessa valmis ydin­aseiden käyttöön Krimin mie­hityksen varmistamiseksi.

Aiemmin Putin on puhunut ydinaseiden käytöstä myös siinä tapauksessa, että Ukraina yrit­täisi liittyä Natoon. Samanlaista ydinaseuhoa on nähty Israelin ja Iranin suhteissa. Pohjois-Korea on tietysti oma lukunsa.

Kylmän sodan aikana täl­lainen puhe ei olisi tullut kuu­loonkaan. Vuoden 1962 Kuuban kriisi opetti, että ydintuho on vain yhden erheellisen napinpainalluksen päässä. Siitä lähtien vakavalla asialla ei vitsailtu.

Tässä mielessä kauhun tasapainossa oli jotain hyvää­kin: kaikki ymmärsivät, kuinka vakavasta asiasta oli kyse.

Sittemmin aseistariisuntaon johtanut ydinaseiden määrän vähenemiseen. Toisaalta aseet ovat entistä kehittyneempiä, ja asevarustelu on kiihtymään päin: Venäjä ja Yhdysvallat ovat lisänneet käyttövalmiiden ydinkärkien määrää. Venäjä hankkii uusia mannertenvälisiä ballistisia ohjuksia ja lentää sotilaskoneitaan Itämeren yllä pimeänä. Yhdysvallat puolestaan sijoittaa kalustoa ja joukkojaan Itä-Eurooppaan sekä Baltiaan.

Kauhun tasapaino vallitsee yhä, mutta aiemmin siitä ei heitetty huulta.