Löysää puhetta ydinaseista
Ydinaseiden määrä vähenee, mutta aseiden käytöstä on tullut huulenheiton aihe.
Julkaistu: 17.9.2015
GRAFIIKKA: TEEMU POKELA
Omassa sarjassaan on Kremlin rääväsuisena äänitorvena tunnetun mediapomo Dmitri Kiseljovin toteamus, että Venäjä voisi muuttaa Yhdysvallat »radioaktiiviseksituhkaksi». Kiseljovin lisäksi myös oikeat poliitikot ovat kuitenkinturvautuneet samankaltaiseen kielenkäyttöön.
Venäjän presidentti Vladimir Putin sanoi tämän vuoden maaliskuussa esitetyssä tv-dokumentissa, että Venäjä oli tarpeen vaatiessa valmis ydinaseiden käyttöön Krimin miehityksen varmistamiseksi.
Aiemmin Putin on puhunut ydinaseiden käytöstä myös siinä tapauksessa, että Ukraina yrittäisi liittyä Natoon. Samanlaista ydinaseuhoa on nähty Israelin ja Iranin suhteissa. Pohjois-Korea on tietysti oma lukunsa.
Kylmän sodan aikana tällainen puhe ei olisi tullut kuuloonkaan. Vuoden 1962 Kuuban kriisi opetti, että ydintuho on vain yhden erheellisen napinpainalluksen päässä. Siitä lähtien vakavalla asialla ei vitsailtu.
Tässä mielessä kauhun tasapainossa oli jotain hyvääkin: kaikki ymmärsivät, kuinka vakavasta asiasta oli kyse.
Sittemmin aseistariisuntaon johtanut ydinaseiden määrän vähenemiseen. Toisaalta aseet ovat entistä kehittyneempiä, ja asevarustelu on kiihtymään päin: Venäjä ja Yhdysvallat ovat lisänneet käyttövalmiiden ydinkärkien määrää. Venäjä hankkii uusia mannertenvälisiä ballistisia ohjuksia ja lentää sotilaskoneitaan Itämeren yllä pimeänä. Yhdysvallat puolestaan sijoittaa kalustoa ja joukkojaan Itä-Eurooppaan sekä Baltiaan.
Kauhun tasapaino vallitsee yhä, mutta aiemmin siitä ei heitetty huulta.