Skip to main content

Lisää sijoituksia veroalella

Lisää sijoituksia veroalella

Investointeja on houkuteltava kaikin keinoin, sanoo Afrikan kehityspankin pestinsä vastikään päättänyt Heikki Tuunanen.

Teksti Anna-Kaisa Hiltunen

Afrikassa sijaitsee viisi maailman nopeimmin kasvavaa taloutta: Etio­pia, Tansania, Ruanda, Norsunluu­rannikko ja Kongon demokraatti­nen tasavalta. Ne kaikki kasvattivat talouttaan viime vuonna vähintään seitsemän prosenttia.

Kaikkiaan Afrikan manner on 10–15 viime vuoden ajan kasvanut nopeimmin maailmassa. Nyt Kansainvälinen valuuttarahasto IMF kui­tenkin ennustaa, että Saharan eteläpuolisen Afrikan talous kasvaa kuluvana vuonna vain noin 4,7 prosenttia.

Talouden hiipuminen johtuu ennen kaik­kea siitä, että monien Afrikan maiden viemien raaka-aineiden hinnat ovat halventuneet ja Kiinan kysyntä on heikentynyt. Useiden mai­den lainataakka on alkanut paisua.

Onko Afrikan suotuisa vuosikymmen siis nyt ohi?

»Ei kokonaan, vaikka osa maista onkin vai­keuksissa», toteaa diplomaatti Heikki Tuunanen. Hän työskenteli Afrikan kehityspankin joh­tokunnan jäsenenä syksystä 2013 kesään 2016.

Esimerkiksi eteläisessä Afrikassa sijaitseva Sambia on ajautunut ongelmiin, koska maan tärkeimmän vientituotteen kuparin maail­manmarkkinahinta on laskenut. Viime vuonna se oli alimmillaan kuuteen vuoteen.

Ja kun talous on alkanut sakata, Sambian lainanhoitokulut ovat nousseet. Kun Sambia vuonna 2012 keräsi historiansa ensimmäisellä kymmenvuotisella joukkolainallaan 750 mil­joonaa Yhdysvaltain dollaria, lainan korko oli 5,6 prosenttia. Viime vuonna Sambian lainojen korko oli kivunnut 9,4 prosenttiin.

»1980-luvulta muistissa oleva Afrikan vel­kaongelma ei kuitenkaan näytä todennäköi­seltä, koska mantereen talous kasvaa edelleen. Päätrendi on, että talouden rakenne monipuo­listuu.»

Viime vuosina Afrikassa ovat piristyneet etenkin rahoitusala ja vähittäismyynti sekä tieto- ja viestintätekniikan ala. Kehityspan­kin mukaan noin puolet Afrikan maihin suun­tautuvista suorista ulkomaisista sijoituksista kohdistuu nyt muualle kuin raaka-aineiden tuotantoon.

 

Kasvusta huolimatta Afrikan maissa on aiem­paa enemmän absoluuttisesti köyhiä. Yli 420 miljoonaa noin 1,1 miljardista afrikkalaisesta elää keskimäärin alle 1,25 dollaria vastaavilla tuloilla päivässä.

Kasvu ei hyödytä kaikkein köyhimpiä, koska valtaosa heistä asuu edelleen maaseudulla ja elää virallisen talouden ulkopuolella. He eivät pääse mukaan yksityisen sektorin kasvukier­teeseen.

»Jotta kasvualat voisivat työllistää suuria joukkoja, teollistumisen pitäisi lähteä nopeaan kasvuun», Tuunanen sanoo. Toistaiseksi Afri­kan maat vastaavat 1–2 prosentista globaalista teollisuustuotannosta.

Tuunasen mukaan Afrikka voisi teollistua sillä edellytyksellä, että maat saisivat infra­struktuurinsa kuntoon ja sähköä kaikille. Nyt noin 645 miljoonaa afrikkalaista elää ilman sähköä. Sähköpula ja sähköverkkojen ylikuor­mittuminen haittaavat yritysten toimintaa.

Mikä kehityspankki?

  • Afrikan kehityspankki on YK:n alainen rahoituslaitos, joka edistää maanosan taloudellista kehitystä.
  • Rahoittaa etenkin infrastruktuuri­hankkeita ja yksityisen sektorin investointeja.
  • Myönsi viime vuonna noin 7,9 miljardiin euron edestä lainoja ja muuta rahoitusta.
  • Suomi on ollut kehityspankin jäsen vuodesta 1983.

Infrastruktuurin kohentaminen on elinehto myös sille, että Afrikan maiden keski­näinen kaupankäynti voi vilkastua. Taloudel­linen integraatio avittaisi maita kehittämään kilpailuetujaan ja rakentamaan teollisuutta. Nyt maiden viennistä vain noin 16 prosenttia suuntautuu muihin mantereen maihin.

Tuunanen antaa esimerkin Kazungulasta – Zimbabwen, Sambian, Namibian ja Botswanan rajalta – neljän maan keskinäisen kaupan sol­mukohdasta. Siellä Sambesijoen yli kulkee vielä lossi, ja siltaa vasta rakennetaan. Sen on määrä valmistua vuonna 2018, ja silloin kilometrien rekkajonoista päästäneen eroon.

Lisäksi Afrikan maiden pitäisi Tuunasen mukaan houkutella investointeja. Se onnistuu vain pelaamalla globalisaation pelisäännöillä.

»Pääoma menee sinne, missä sitä kohdel­laan parhaiten.»

Käytännössä tämä tarkoittaa maita, joissa yhteisövero on matala. Eikö matala veroaste kuitenkin syö valtioiden edellytyksiä kerätä julkisia varoja ja tuottaa palveluja?

»On parempi laskea yhteisövero matalaksi ja houkutella siten investointeja. Vaikka yritykset siirtäisivätkin voitot kotimaahansa, ainakin ne loisivat Afrikkaan työpaikkoja. Jos edellytetään, että voitot on jätettävä kohdemaahan, se ei ole pääoman suotuisaa kohtelua.»

Toisaalta Tuunanen toteaa, etteivät suu­retkaan investoinnit auta valtaosaa afrikka­laisista, jos ne eivät luo miljoonia tarvittavia työpaikkoja.

Esimerkiksi Mosambikin alumiinintuotan­tolaitoksissa tai Etelä-Afrikan autotehtaissa investoinnin suuruus syntyvää työpaikkaa kohti on iso, eli yhden työpaikan synnyttämi­nen maksaa valtavasti. Sen sijaan epäviralli­set, kansantalouden kirjanpidon ulottumat­tomiin syntyvät työpaikat eivät vaadi suuria alkuinvestointeja.

Epävirallinen sektori voi siis työllistää useampia ihmisiä nopeammin kuin suuryri­tykset, mutta työ on usein rankkaa tai vaaral­lista. Kehityspankin mukaan harmaa talous kattaa hieman yli puolet Saharan eteläpuoli­sen Afrikan bruttokansantuotteesta ja työllis­tää neljä viidesosaa työvoimasta.

»Jos epäviralliset yritykset onnistuvat kas­vamaan, niistä voi tulla virallisia. Se edellyt­tää myös byrokratian karsimista», Tuunanen sanoo.