Skip to main content

Maailmanpelastajan muistelmat

Teksti Anna-Kaisa Hiltunen

Kun Barack Obaman hallinnon kansallisen turvallisuuden neuvosto kokoontui alkuvuodesta 2010 käsittelemään Haitin maanjäristyksen jälkeistä humanitaarista apua, neuvoston jäsen Samantha Power pysyi kokouksessa hiljaa.

Kokouksen jälkeen ihmisoikeuksista ja monenkeskisestä yhteistyöstä vastannut Power veti hihasta kansallisen turvallisuuden apulaisneuvonantajaa Tom Donilonia. Hän kertoi olevansa huolissaan siitä, että Yhdysvaltain armeijan avustusoperaation mandaatti oli saattanut jäädä epäselväksi.

»On elämäsi pelottavin hetki, kun ymmärrät tämän: Ei ole mitään toista kokousta. Sinä olet se kokous. Jos sinulla on jotain sanottavaa, sano se», Donilon jyrähti.

Muistelmissaan Power kuvailee tuolloin tajunneensa, mihin asemaan oli edennyt: sinne, missä päätettiin Yhdysvaltain ulkopolitiikan teoista. Niistä, joilla on konkreettisia seurauksia ympäri maailman.

Samantha Power aloitti uransa sotakirjeenvaihtajana Balkanilla Bosnian sodan aikana. Nuoren idealistin tavoitteena oli tehdä ­maailmaa paremmaksi: saada journalismilleen Yhdysvalloissa mahdollisimman vaikutusvaltainen yleisö ja kuvata sodan vaikutuksia siviileihin niin, että päättäjät ymmärtäisivät tehdä sodasta lopun.

Vuonna 1995 Bill Clintonin hallinto päätti puuttua Bosnian sotaan, ja puolustusliitto Naton pommitukset lopettivat serbien Sarajevon-saarron. Sota loppui. Samoihin aikoihin Power palasi Yhdysvaltoihin. Hän ryhtyi lukemaan lakia Harvardin yliopistossa.

Opintojensa aikana hän kirjoitti tutkielman siitä, miten Yhdysvaltain hallinnot olivat toimineet kansanmurhien estämiseksi maailmassa. Powerin mukaan teot olivat jääneet olemattomiksi, vaikka hallinto toisensa perään oli ylpeänä julistanut, ettei koskaan enää.
Myöhemmin Power laajensi tutkielmansa kirjaksi (A Problem from Hell), jolla voitti Pulitzerin vuonna 2003.

Obaman lähipiiriin Power pääsi 2000-luvun puolivälissä, jolloin hän työskenteli silloisen senaattorin ulkopoliittisena avustajana. Siitä hän eteni Obaman presidentinvaalikampanjaan, Obaman hallinnon kansallisen turvallisuuden neuvostoon ja lopulta YK-suurlähettilääksi.

Työtä ulkopolitiikan päätöksentekijänä Power kuvaa harmaan sävyin. Hän kertoo vaatineensa hallinnolta jatkuvasti enemmän idealismia paremman maailman puolesta. Mutta hän myös oppi, miksi maailman parantaminen on vaikeaa: vaikka sotilaallinen väliintulo näyttäisi siviilien viimeiseltä pelastukselta, pommeista kärsisivät myös siviilit – eivätkä ne välttämättä lopettaisi maailman kauheuksia.

Presidentti Obama katsoi vuonna 2013, että Yhdysvaltain pitäisi iskeä Bašar al-Assadin joukkoja vastaan, koska al-Assad oli hyökännyt omia kansalaisiaan vastaan kemiallisin asein. Viime hetkellä Obama kuitenkin lähti hakemaan toimilleen kongressin hyväksyntää.
Sitä hän ei saanut. Yhdysvallat iski Syyriassa Isisiä vastaan vuonna 2014, mutta al-Assadin joukkoja vastaan vasta seuraavan hallinnon aikana.

Power tuntuu ymmärtävän Obaman logiikan mutta pitävän sitä pettymyksenä. Hänen mielestään Yhdysvallat olisi voinut kääntää Syyrian tapahtumien kulun, jos olisi reagoinut ajoissa.

Samantha Power: The Education of an Idealist. William Collins 2019, 580 s.