Milja Komulainen: Georgian uusi herääminen

Georgian ensimmäinen demokraattinen vallanvaihto, joka käynnistyi lokakuisista parlamenttivaaleista, tuntuu muuttaneen georgialaisten suhtautumisen politiikkaan. Georgian unelma -koalition voitto tuliyllätyksenä monelle, ja etenkin nuorten keskuudessa se on herätellytuutta intoa ja päättäväisyyttä.

”Emme aio lopettaa nyt”, kertoo tbilisiläinen ystäväni Re­vaz, joka vaalien alla juoksi mielenosoituksesta toiseen. Hän on politiikkaa opiskeleva nuori mies ja opiskelijajärjestöaktiivi.

”Ennen tätä nuoret eivät juuri välittäneet politiikasta, mutta havahduimme vaaleissa. Tulevaisuudessa aiomme osallistua päätöksentekoon”, Revaz julistaa.

Vaalit avasivat georgialaisille mahdollisuuden vaikuttaa poliittisen eliitin tekemisiin. Autoritäärisistä taipumuksista tunnetun Mihail ”Misha” Saakašvilin valtakauden aikana moni pelkäsi ilmaista poliittisia näkemyksiään tai osallistua kansalaisaktivismiin.

Vaalikamppailun kuluessa tunnelma kuitenkin muuttui. Miljardööri Bidzina Ivanišvilin luotsaamaa koalitiota kan­nattavat nuoret ja opiskelijat kampanjoivat Tbilisin kaduilla. Kansalaisjärjestöt painostivat vallanpitäjiä varmistamaan, että vaalit pidettäisiin rehellisesti, ja ympäri maata järjestetyt suuret mielenosoitukset ajoivat hallituksen ottamaan vastuuta vanki­loissa tapahtuneista ihmisoikeusrikkomuksista.

Georgian kansalaisyhteiskunta heräsi yhtäkkiä henkiin.

Kansalaisyhteiskuntaa ei ole repäisty tyhjästä, sillä Tbilisin ka­duilla on osoitettu mieltä ennenkin. Vuoden 2003 ruusuvallan­kumouksessa kansalaisliikkeiden johtajat nousivat Saakašvilin kanssa maan uuteen valtaeliittiin. Aktivismi ei kuitenkaan tuol­loin johtanut voimakkaan tai kestävän kansalaisyhteiskunnan muodostumiseen.

Ruusuvallankumouksen jälkeen Saakašvilin kannattajat odottivat muutoksia luottavaisina monen vuoden ajan. Nyt on toisin: koalition kannattajat suhtautuvat uuteen hallitukseen kriittisesti jo nyt. Heidän joukossaan on sekä liberaaleja opis­kelijoita että vanhoillisia ortodokseja, kylien maanviljelijöitä ja Saakašvilin entisiä vallankumouksellisia kannattajia.

Kannattajat toivovat lisää sosiaalipalveluita ja koulutus­mahdollisuuksia sekä parannuksia maan taloudelliseen tilaan ja ilmisokeuksiin. Myös kireät suhteet Venäjään sekä Abhasiaan ja Etelä-Ossetiaan tulisi selvittää.

Hallituksen alkutaipale vaikuttaa lupaavalta. Hiljattain jul­kistettu hallitusohjelma enteilee parannuksia muun muassa val­tion eläketukiin, ja Ivanišvili on luvannut kehittää Saakašvilin pitkälti laiminlyömää maataloutta. Myös ulkopolitiikka muut­tunee: Kremlissä on jo pantu merkille Georgian tuoreen päämi­nisterin halukkuus normalisoida maiden väliset suhteet.

Toisaalta Georgian syviä taloudellisia ja sosiaalisia ongel­mia ei pystytä ratkaisemaan välittömästi, eivätkä suhteet Venä­jään selviä ennen kuin separatistialueiden kohtalosta on päästy yhteisymmärrykseen. Lisäksi Ivanišvilin on kyettävä johtamaan kirjavasta ja kokemattomasta puoluejoukosta kasattua hallitus­ta ja toimimaan yhdessä Saakašvilin Yhdistyneeseen kansalli­seen liikkeeseen ryhmittyneen voimakkaan opposition kanssa.

Kampanjassaan Ivanišvili vannoi johtavansa Georgian kohti eurooppalaista hyvinvointiyhteiskuntaa. Viesti on tärkeä, sillä suurin osa georgialaisista haluaa maansa lähentyvän vauraiden länsimaiden demokratian mallia.

”Jos Ivanišvili ei pysty viemään Georgiaa eteenpäin, emme pidä häntä vallassa pitkään”, painottaa kansalaisjärjestössä työskentelevä parikymppinen Nino (nimi muutettu). Hän mars­si vaalien alla koalition puolesta ja haluaa nyt nähdä tuloksia.

Köyhyyteen, konflikteihin ja autoritäärisiin johtajiin kylläs­tyneiden georgialaisten vaatimukset uudelle hallitukselleen ovat korkealla. Kokemattoman unelma­koalition poliittinen tulevaisuus on epävarma – ja kenties juuri siinä piilee yksi lokakuun vaalien tär­keimmistä saavutuksista.

Kirjoittaja on ihmisoikeuspolitiikan maisteriopiskelija University College Londonissa.