Skip to main content

Antonio Missiroli: ”EU tarvitsee laivaston”

Antonio Missiroli: ”EU tarvitsee laivaston”

EU:n yhteistä puolustusta tarvitaan 2020-luvulla enemmän kuin koskaan, väittää EU:n turvallisuuspoliittisen tutkimuslaitoksen jotaja.

Teksti Joonas Pörsti

Euroopan unionilla tulisi olla reilun vuosikymmenen pääs­tä yhteinen rannikkolaivas­to, joka taltuttaa tarvittaessa merirosvoja Guineanlahdella ja suoje­lee kauppareittejä Itä-Aasiassa saakka. Suuret yhteiset ilmakuljetuskoneet len­nättäisivät eurooppalaisia joukkoja py­säyttämään kansanmurhaa Afrikassa tai Lähi-idässä.

Jos Sahelin vaikeakulkuisilla vuo­ristoseuduilla tarvitaan ilmavalvontaa, tilannekuva rakennettaisiin miehittä­mättömillä ja kauko-ohjattavilla euro­lennokeilla. Yhteiset huoltokeskukset takaisivat, ettei jokaisen jäsenmaan tar­vitse erikseen lennättää sotilailleen näk­kileipiä, patonkeja tai ammuksia.

Suunnilleen tällaiseen tulevaisuuden­kuvaan on päätynyt Euroopan unionin oma turvallisuuspoliittinen tutkimus­laitos EUISS kuluneen vuoden aikana julkaisemissaan selvityksissä. Vuoteen 2025 mennessä tulisi edelleen leikata EU:n jäsenmaiden ylisuuria armeijoita, kehittää nopeasti siirrettäviä yksiköitä ja investoida huomattavia summia yhteisiin sotilasteknologisiin kehityshankkeisiin.

Yhteisen puolustuskyvyn rakentami­nen on EUISS:n arvion mukaan tarpeel­lista, sillä EU:n naapurustosta on tulos­sa entistä epävakaisempi. Arabikevään demokratiavaatimukset ovat lisänneet jännitteitä ja konflikteja. Unionin tulisi tutkimuslaitoksen mukaan valmistautua puuttumaan uhkaaviin tilanteisiin soti­laallisesti Länsi-Afrikasta Persianlahdel­le, Intian valtamerelle ja Keski-Aasiaan ulottuvalla alueella – tai ainakin valvo­maan aluetta uudella lennokkiteknologi­alla, jotta tilannekuva voidaan muodos­taa EU-tasolla ennen päätöstä mahdolli­sesta kriisinhallintaoperaatiosta.

”Puolustamalla strategisia intresse­jämme puolustamme omia arvojamme, joita kaikki muut eivät jaa”, sanoo syk­syllä Helsingissä vieraillut EUISS:n joh­taja Antonio Missiroli.

Hän muistuttaa, että samalla kun länsivaltojen puolustusbudjetit ovat kääntyneet talouskriisin aikana laskuun, nousevat vallat kasvattavat kaikilla man­tereilla omia puolustusmäärärahojaan.

EUISS:n arvion mukaan esimerkiksi Venäjällä, Kiinalla, Intialla tai Etelä-Ko­realla voi olla käytössään pitkälle kehi­tettyjä kauko-ohjattavia lentokoneita jo 2025. Myös tieteiselokuvista tutut tais­telurobotit ja ”kuolemansäteet”, kuten laser- ja plasma-aseet, tekevät tuloaan sotateknologiaan.

”Jos emme ryhdy kehittämään uutta teknologiaa, jokin nousevista valloista, vaikkapa Kiina, tekee niin joka tapauk­sessa”, Missiroli sanoo. ”Tällä on taatus­ti seurauksia kansainvälisille suhteille ja vaikutusvallallemme maailmassa.”

EU-maiden yhteenlasketut puolus­tusmäärärahat ovat laskeneet yli kym­menen prosenttia vuoden 2008 jälkeen.

Silti ne ovat edelleen suuremmat kuin vaikkapa Kiinalla, Intialla ja Venäjällä yhteensä. Missiroli kuitenkin muistuttaa, että EU:n jäsenmaiden budjetit ovat eril­lisiä. Rahaa kuluu päällekkäisten rakenteiden ylläpitämiseen ja kunkin maan oman puolustusteollisuuden ruokkimi­seen. ”Emme saa budjetteja vastaavia tuloksia aikaiseksi.”

Liian raskasta kalustoa

Euroopan laivastot ja armeijat sopivat monilta osin huonosti nykyisten uhkien torjuntaan. EU:n jäsenmaat lähettivät merirosvouksen vastaiseen Atalanta-operaatioon Somalian rannikolle suuria sota-aluksia, kuten hävittäjiä ja fregat­teja, joita on kallista ylläpitää operaa­tioalueella. Vastaaviin tehtäviin tulisi EUISS:n mukaan kehittää kevyempi EU:n yhteinen rannikkolaivasto.

Tehtäviä Suezilta Malakansalmelle

EU:n alainen Institute for Security Studies ennakoi unionille 2020-luvulla seuraa­vanlaisia sotilastehtäviä:

Valvonta ja voimannäyttö

  • Merivalvontatehtävät, kuten alueellisen turvallisuu­den vahvistaminen, meriros­vouksen torjuminen tai kauppareittien suojeleminen esimerkiksi Intiasta Tyynelle­merelle ulottuvalla alueella tai Guineanlahdella.b) Merialueen hallinta mah­dollisen hyökkääjän karkot­tamiseksi kansainvälisten jännitteiden kasvaessa.

Hyökkäystehtävät

  • Voimankäyttö sisällisso­dan pysäyttämiseksi esimer­kiksi Keski-Afrikassa.
  • Joukkojen lähettäminen Lähi-itään tai Pohjois-Afrik­kaan sotaisan hallinnon toiminnan rajoittamiseksi.

Puolustustehtävät

  • Puolustautuminen Euroo­pan maaperälle kohdistuvia kyberhyökkäyksiä tai ballisti­sin ohjuksin tehtäviä hyökkäyksiä vastaan.
  • Merentakaisten alueiden tai kriittisen infrastruktuurin, kuten Suezin kanavan, puo­lustaminen.

EU:n pääministerien ja presidenttien muodostama Eurooppa-neuvosto ko­koontuu 19.–20. joulukuuta Brysseliin puolustusasioiden äärelle. Kokous on ensimmäinen laatuaan viiteen vuoteen, niin tyystin eurokriisi on hallinnut huip­pukokousten asialistaa.

Odotukset kokouksen tuloksista ovat maltillisia. On mahdollista, että päi­vänpolttavat ja äänestäjille läheisemmät aiheet, kuten talous ja työpaikat, valtaa­vat asialistan viime tingassa.

Päättäjien ongelma on, että kansa­laisten turvallisuushuolet eivät kohtaa EU:n vuonna 2003 laatiman turvalli­suusstrategian kanssa. Missiroli esittelee kyselytutkimusta, jonka mukaan kansa­laiset pitävät esimerkiksi talouskriisiä, köyhyyttä, rikollisuutta ja ympäristö­ongelmia paljon suurempina turvalli­suushuolina kuin sisällissotia ja unionin rajojen turvallisuutta.

Missirolin mielestä oleellista on, et­tä joulukuussa saadaan edes käyntiin neuvottelut EU:n yhteisen puolustuksen kehittämisestä.

Unionin jäsenmaat ovat lähettäneet Somalian rannikolle raskaita sota-aluksia. Toukokuussa ranskalainen helikopterien tukialus ja hävittäjä kohtasivat Atalanta-operaation lippulaivan, portugalilaisen fregatin Alvares Cabralin (etualalla).

Unionin jäsenmaat ovat lähettäneet Somalian rannikolle raskaita sota-aluksia. Toukokuussa ranskalainen helikopterien tukialus ja hävittäjä kohtasivat Atalanta-operaation lippulaivan, portugalilaisen fregatin Alvares Cabralin (etualalla).

”Jossain kohtaa on tärkeää esittää tilannekuva ja perustella kansalaisillem­me, miksi intressejämme on tärkeää puo­lustaa kansainvälisesti – oli se sitten Afri­kan sarvessa, Malissa tai Keski-Aasiassa. Tällaista yhteenvetoa ei ole erinäisistä syistä tehty moneen vuoteen.”

Vaikka EU:n yhteiseltä puolustuk­selta puuttuu ajantasainen strategia, jäsenmaat ovat lisänneet yhteistyötä keskenään. Yhteistyötä tehdään maaryh­mittäin puolustusmateriaalihankinnois­sa, koulutuksessa ja harjoituksissa. Poh­joismaat harjoittelevat ilmapuolustusta ja valvovat merialueita yhdessä, samoin Benelux-maat; itäisen Keski-Euroopan niin sanotuilla Visegrad-mailla on yhtei­siä taisteluosastoja, Baltian mailla yhtei­nen sotakorkeakoulu.

Pisimmälle ovat ehtineet Ranska ja Britannia, jotka sopivat vuonna 2010 syvällisestä puolustusalan yhteistyöstä ydinaseiden sekä kauko-ohjattavien tie­dustelu- ja taistelukoneiden kehittämisek­si. Maat päättivät lisäksi koota vuoteen 2016 mennessä yhteisen taistelujoukon, jonka voi tarvittaessa lähettää pitkäksi aikaa avoimen sodan olosuhteisiin.

Jos yhteistyötä päätetään syventää EU-tasolla, joudutaan uudistamaan puo­lustusteollisuutta, mikä on vaikea pala monille maille. Euroopan puolustusalan yritykset työllistävät suoraan 400 000 ja epäsuorasti lähes miljoona euroop­palaista. EUISS:n mukaan yrityksiä on yhdistettävä ja karsittava, jotta voidaan vapauttaa rahoitusta uusiin hankintoi­hin. EU:n komissio on luvannut tukea jäsenmaita, kun nämä koettavat tasoit­taa puolustusmarkkinoiden karsimisen aiheuttamaa työttömyyttä.

”Jos lukee tarkkaan Euroopan ko­mission heinäkuisen tiedonannon puo­lustusteollisuudesta, tähän on jatkossa mahdollista käyttää rakennerahastoja – näistä erityisesti Euroopan aluekehi­tysrahastoa, sosiaalirahastoa tai globa­lisaatiorahastoa”, Missiroli toteaa.