Skip to main content

Länsi-Balkanin väliinputoajat

”Te ette ole meidän puolellamme”, on Makedonian ja Montenegron kansalaisyhteiskunnan viesti EU:lle. Unionin ovet näyttävät olevan auki, mutta ehdokasmaissa pelätään, ettei unioni tue maita tarpeeksi niiden ponnistellessa jäseniksi.

Teksti Anna-Kaisa Hiltunen

Makedonian pääkaupungin Skopjen asukkaita valvoo 22-metrinen ratsastavan Aleksanteri Suuren patsas. //KUVA: BRANKINHA/FLICKR

Makedonian pääkaupungin Skopjen asukkaita valvoo 22-metrinen ratsastavan Aleksanteri Suuren patsas. //KUVA: BRANKINHA/FLICKR

Maagiset luvut ovat 23 ja 24. Ne aiheuttavat päänvaivaa Makedonialle ja Monteneg­rolle, kun Länsi-Balkanin pienet maat pyrkivät Euroopan unionin jäseniksi.

Ensimmäinen numero viittaa oikeuslaitokseen ja perusoikeuksiin, jälkimmäi­nen oikeuteen, vapauteen ja turvallisuu­teen. Ne ovat niin sanottuja neuvotte­lulukuja, chapters, ja niitä käytetään EU:n jäsenyysneuvotteluissa pohjana määrittelemään sitä, millaiset edellytyk­set ehdokasmailla on täyttää jäsenyyden edellytykset.

”Oikeusvaltioperiaate on EU:lle ensisijaisen tärkeä ja laajentumisprosessin ydin”, EU-komissio kirjoitti lokakui­sessa kirjelmässään europarlamentille. Kirjelmä koski unionin laajentumisstrategiaa ja sen suurimpia ongelmia.

Selkokielellä luku 23 viittaa esimer­kiksi tuomarinimitysten puolueettomuu­teen, oikeuslaitoksen luotettavuuteen ja korruption vastaiseen toimintaan. Luku 24 puolestaan käsittää esimerkiksi tur­vapaikanhakijoiden kohtelun ja vähem­mistöjen oikeudet.

Makedonia on EU:n nykyisistä ehdokasmaista ainoa, joka ei ole vielä päässyt aloittamaan varsinaisia jäsenyys­neuvotteluja. EU-komissio mainitsee Ma­kedonian oikeusvaltion ongelmat loka­kuisessa kirjelmässään, mutta ei katso, että ongelmat estäisivät neuvottelujen aloittamista. Päinvastoin: komissio on suositellut Makedonian jäsenyysneuvot­telujen aloittamista – viidesti.

Ongelma on Makedonian ja Kreikan kiista Makedonian valtion nimestä.

Ylpeät historiantulkitsijat

Makedonian pääkaupungissa Skopjes­sa voi pelata patsasbingoa. Toreilla ja kadunkulmissa kaupunkilaisia näyttää poikkeuksetta valvovan joku maan his­torian merkkihenkilöistä: on reilut sata vuotta sitten vaikuttaneen slaavien vallankumousliikkeen hahmoja, kommunismin aikaisia vapaustaistelijoita – ja ennen kaikkea antiikin sotasankari, historiallisen Makedonian hallitsija Aleksanteri Suuri.

Makedonia on viime vuosina raken­tanut identiteettiään historiansa uudel­leentulkinnan varaan. Maa on alkanut pitää itseään historiallisen Makedonian alueen tärkeimpänä perillisenä ja nos­tanut kansallissankarikseen 300-luvulla ennen ajanlaskun alkua hallinneen Alek­santerin.

Historiasta on kuitenkin tullut maalle riippakivi. Kreikka pitää Alek­santeri Suurta omanaan eikä hyväksy sankarin makedonialaistamista. Kreikka ei salli myöskään sitä, että naapurimaa kutsuu itseään Makedoniaksi, vaan kat­soo nimen kuuluvan vain ja ainoastaan omalle pohjoiselle maakunnalleen.

Kreikka on tulkinnut nimikiistan rikkovan EU-jäsenyyden ehtoa, jonka mukaan uusilla jäsenillä on oltava ”hyvät suhteet” kaikkiin naapureihinsa. Siksi jä­senyysneuvotteluja ei ole voitu aloittaa.

”Kreikalla ei ole kiistassa mitään hävittävää, kun taas Makedonialla on hävittävänään kaikki. Siksi EU:n pitäisi painostaa Kreikkaa”, sanoo Makedoni­an kansainvälisen yhteistyön keskuksen johtaja Aleksandar Kržalovski. Hän istui Makedonian parlamentin alaisessa, kan­sallisessa Euroopan integraation neuvos­tossa vuosina 2007–2011.

Toisaalta Makedonia näyttää tietoi­sesti ärsyttävän naapuriaan: maan hal­litus toteuttaa parhaillaan Kržalovskin sanoin laajaa ”ideologista transitiota”, jonka olennainen osa on historiallisten patsaiden pystyttäminen. Skopjen kes­kustaan on kohonnut muun muassa 22-metrinen Aleksanteri Suuren patsas.

Kržalovski ei silti hyväksy ajatusta siitä, että Makedonia hiertäisi Kreikan-suhteita tahallaan.

”Meillä on oikeus osaamme mui­naisen Makedonian alueen historiasta. Meiltä evätään mahdollisuus liittyä EU:hun sen vuoksi, mitä olemme. Se loukkaa oikeuksiamme.”

Makedoniassa on asiasta myös kärjekkäämpiä näkemyksiä. Eräs ulkomaisille tiedotusvälineille raportoiva paikallinen toimittaja pitää maataan na­tionalistisena. Hänen mukaansa yhteiskunta on polarisoitunut niin, että ihmiset jaetaan julkisessa keskustelussa patrioot­teihin ja pettureihin. Polarisoituminen peittää alleen keskustelun todellisista ongelmista, toimittaja sanoo. Välttääk­seen vastakkainasettelua hän pysyttelee haastattelussa nimettömänä.

Myös EU-komissio katsoo, että Ma­kedonian neuvottelujen umpikuja voi kärjistää maan tilannetta. Komission mukaan neuvottelujen lykkääntyminen voi aiheuttaa ”vakavia haasteita” niin Makedonialle kuin EU:llekin.

Vallankahvassa sosialistit ja konservatiivit

Vallankahvassa sosialistit ja konservatiivit

MONTENEGRO

Montenegro on 660 000 asuk­kaan maa. Noin 40 prosenttia kansasta on etnisesti montenegro­laisia, kolmannes serbejä.

Maan henkeä kohti laskettu bruttokansantuote on 10 500 euroa. Se on noin 40 prosenttia EU-maiden keskiarvosta. Maailmanpankin mukaan noin seitsemän prosenttia kansasta elää köyhyydessä.

Maan päähallituspuolue on Sosialistien demokraattinen puolue DPS. Puolueella on 34 paikkaa 81-paikkaisesta parlamentista, ja Milo Djukanovic istuu pääministeri­nä kolmatta kauttaan.

Opposition suurimman ryhmän muodostavat kaksi Montenegron ja Serbian liittoa kannattavaa puoluetta.

MAKEDONIA

Makedoniassa on kaksi miljoonaa asukasta. Etnisiä makedoneja on lähes kaksi kolmesta, ja joka neljäs on albaani.

Makedonian henkeä kohti las­kettu kansantuote on noin 9 500 euroa, joka jää reiluun kolmannek­seen EU-maiden keskiarvosta. Lähes kolmannes kansalaisista elää köyhyydessä.

Makedoniassa valtaa pitää kon­servatiivipuolue VMRO-DPMNE, jolla on 123-paikkaisesta parlamentista 53 paikkaa.

Puolue on lainannut nimilyhen­teensä yli sata vuotta sitten vaikut­taneelta vallankumoukselliselta Makedonian vapautusliikkeeltä VMRO:lta, joka puolusti alueen slaaviväestön oikeuksia ottomaane­ja vastaan.

Hallituksen toiseksi suurin puo­lue on albaanipuolue DUI. Oppositi­ossa ovat sosiaalidemokraatit ja kaksi albaanipuoluetta.

”Tämä kyseenalaistaa laajentumis­prosessin uskottavuuden, joka perustuu selkeisiin ehtoihin ja kunkin maan omiin ansioihin. Uskottavan EU-näkökulman puute uhkaa Makedonian uudistuspyrkimysten kestävyyttä”, komissio muotoilee.

Jo riittää tekopyhyys

Entisestä Jugoslaviasta irtautunut Monte­negro on neuvotellut EU-jäsenyydestä ke­säkuusta 2012. Tämänvuotisessa Monte­negron seurantaraportissaan EU-komissio toteaa moneen otteeseen, että Monteneg­ro on ”edennyt jonkin verran” kohti EU-jäsenyysvaatimusten toteuttamista.

Komission mukaan Montenegron polttavimpia ongelmia ovat korruptio ja oikeuslaitoksen puolueellisuus. Oikeusvaltioperiaatteen nimissä maan pitäisi perustaa koko maan laajuinen tuoma­reiden rekrytointijärjestelmä, komissio suomii. Tuomarit tulisi nimittää ja ylen­tää ansioiden, ei suhteiden tai oikean puoluejäsenyyden perusteella, kuten ny­kyisin liian usein tapahtuu. Komission mukaan korruptio on Montenegrossa niin syvällä yhteiskunnan ja talouden toimintalogiikassa, että julkiselle ja yksi­tyiselle sektorille on päässyt pesiytymään järjestäytynyttä rikollisuutta.

Komission kritiikistä huolimatta EU ja muu kansainvälinen yhteisö arvioivat Montenegron tilannetta väärin perus­tein, sanoo paikallisen Civic Alliance -kansalaisjärjestön johtaja Boris Raonić. Järjestö levittää maahan tietoa ihmisoikeuksista, oikeusvaltioperiaatteesta ja hyvästä hallinnosta ja on yksi Montenegron suurimmista.

Raonićin mukaan Montenegron suurin ongelma on klientilismi: vallan­pitäjät jakavat etuja kannattajilleen ja luovat siten kiitollisuuteen perustuvia riippuvuussuhteita. Valtion historia on niin lyhyt, että poliitikot, saati tavalliset kansalaiset, eivät ole vielä sisäistäneet oikeusvaltioperiaatteen merkitystä.

Jugoslavian hajoamisen jälkeen Mon­tenegro muodosti liittovaltion Slobodan Milosevićin Serbian kanssa. Montenegro alkoi irtautua liitosta vuonna 1996, ja vi­rallisesti maa itsenäistyi kymmenen vuot­ta myöhemmin. Maassa ei ole koskaan koettu vallanvaihtoa vaaleissa.

”Unioni haluaa kipeästi nähdä po­sitiivisen esimerkin Länsi-Balkanilla ja on siksi taipuvainen katsomaan Monte­negron ongelmia läpi sormien. Ongelmat eivät ratkea ilman kansainvälistä painos­tusta. Siksi EU:n pitäisi arvioida Monte­negroa maan oman tilanteen perusteella, ei geopoliittisen asemamme mukaan”, Raonićsanoo.

EU:n laajentumisstrategia kattaa koko Länsi-Balkanin, mutta alueen maistavain Montenegron neuvottelut ovat paraikaa käynnissä. Kroatiasta tuli EU:n uusin jäsen kuluvana vuonna, ja Serbian on määrä aloittaa jäsenyysneuvottelunsa tammikuussa 2014.

Serbian EU-haaveita on himmen­tänyt se, ettei maa ole tunnustanut Kosovon itsenäisyyttä. Viime keväänä Serbia ja Kosovo sopivat, että Pohjois-Kosovon serbialueet saavat laajan itse­hallinnon. Kosovolla, Albanialla sekä Bosnialla ja Hertsegovinalla on puoles­taan vasta mahdollisen ehdokasmaan asema, joten varsinaisten jäsenyysneuvottelujen aloittamiseen voi mennä vielä vuosia.

Raonićin mukaan EU:n pitäisi jak­saa painostaa Montenegron päättäjiä loppuun saakka, jotta maa pääsisi uni­onin jäseneksi. Pelko kuitenkin on, ettei unioni toimi tarpeeksi pitkäjänteisesti vaan jättää Montenegron oman onnen­sa nojaan.

”Meillä on kokemusta kansainväli­sen yhteisön tekopyhyydestä”, Raonić sanoo. Hän muistelee, kuinka esimerkik­si Ruotsi kiirehti taannoin lopettamaan apuaan Montenegrolle sillä perusteella, että maa eteni uudistuksissaan hyvin. Silti Ruotsi oli Raonićin mukaan viimei­nen maa, joka hyväksyi Montenegron jäsenyysneuvottelujen aloittamisen.

”Kun neuvottelut nyt on aloitettu, kolmen neljän vuoden päästä ei saa tulla eteen tilannetta, jossa unioni sanookin, että ’teillä on vielä niin paljon ongelmia, ettemme voi ottaa teitä mukaan’”, hän toteaa.