Skip to main content

Islamilaisen valtion vastainen strategia ei toimi

»Ääriliikkeisiin rekrytoitumista ja radikalisaatiota ei ymmärretä riittävästi.»

Samalla kun olemme Syyrian Kobanessa nähneet, miten vaikeaa toimivan koalition kasaaminen Islamilaisen valtion (IS) torjumiseksi on ollut, laajemmat haasteet väkivaltaisten liikkeiden torjumisessa ovat jääneet taka-alalle.

Onnistuneenkin IS:n vastaisen sotilasoperaation jälkeen ryhmä todennäköisesti vain hajaantuu aiempaa laajemmalle alueelle. Puolen vuoden päästä kyse ei enää ole kahden vaan kahdentoista maan ongelmasta. Ryhmä ei silloin ainoastaan uhkaa eri alueilla liikkuvia matkailijoita tai muita kohteita vaan myös paikallisia, maltillisia uskonnollisia ja perinteisiä johtajia, jotka voisivat vastustaa IS:n toimintaa. Jo nyt on nähtävissä jopa salafistijohtajien murhia Libyassa, Egyptissä ja Nigeriassa.

Toinen merkittävä ongelma IS:n vastaisessa nykystrategiassa liittyy siihen, ettei ääriliikkeisiin rekrytoitumista ja radikalisaatiota ymmärretä riittävästi. Kirkon Ulkomaanapu tutki keväällä al-Shabaab-järjestöä haastattelemalla merkittävän määrän taistelijoita niin Somaliassa kuin Keniassa. Tutkimuksessa kävi ilmi, että Somaliassa tärkeimmät syyt ryhmään liittymiseen olivat taloudellisia, kun taas Keniassa suurin syy oli tyytymättömyys maan hallituksen toimintatapoja kohtaan.

Taistelijoiden kotouttamisohjelmia ei voida kunnolla suunnitella ilman todellista tietoa siitä, mistä syistä ääriliikkeisiin liitytään. Tutkimus osoitti myös, että jokainen konteksti on tutkittava erikseen, sillä johtopäätöksien yleistäminen eri taustoista tuleviin ihmisiin jopa saman ääriryhmän sisällä johtaa väärille jäljille.

Youtube-videolla esiintynyt, Suomesta Syyrian lähtenyt Hussein uhosi ryhtyvänsä taistelijaksi jo vuonna 2012, kun hänen somalitaustaisen ystävänsä oli murhattu Leppävaarassa. Kanadassa lokakuussa parlamentissa ammuskellut mies oli äskettäin kääntynyt islamiin; hänet oli luokiteltu vaaralliseksi ja hänen passinsa oli hyllytetty. Tapaukset osoittavat, miten laaja-alaista ja huolellisesti suunniteltua radikalisoitumisen ja rekrytoitumisen estämisen tulee olla.

Olennaista on nähdä ihminen pelkojen ja uhkien keskeltä. Usein rikkoutunut ihminen ei kykene muuttamaan elämänsä suuntaa yksin.

Lisäksi maahanmuuttajayhteisö tulee saada mukaan ääriliikkeiden torjuntaan. Pahiten mennään metsään, jos maahanmuuttajista tai toisin uskovista tulee vihan ja epäluulon kohde. Eri uskontoryhmiin kuuluvien on voitava kokea olevansa tervetulleita, ja heidän kohtaamansa ongelmat pitää ottaa vakavasti. Yhteistyö viranomaisten ja koulujen kanssa pitää saada toimimaan paremmin ja nopeasti. Suomessa kristittyjen ja juutalaisten on puhuttava muslimien uskonnonvapauden ja uskonrauhan puolesta.

Kirjoittaja on Kirkon Ulkomaanavun toiminnanjohtaja ja YK:n perinteisten ja uskonnollisten johtajien rauhanvälitysverkoston johtaja.