Tuulivoimaa Cap Verdellä, biopolttoaineita Indonesiassa, paperitehdas Intiassa. Muun muassa tällaisia sijoituskohteita suomalainen kehitysrahoitusyhtiö Finnfund rahoitti viime vuonna oman ilmoituksensa mukaan. Hankkeita oli ainakin 28 maassa.

Yhtiö ei listaa kaikkia toimintamaitaan yksiselitteisesti. Vuosikertomuksessa osa rahoitetuista yrityksistä ja rahastoista on ilmoitettu maanosittain.

»Tietoa on niin vähän, ettei Finnfundin rahoittaman yritystoiminnan kehitysvaikutuksia voida arvioida», sanoo kansalaisjärjestö Finnwatchin toiminnanjohtaja Sonja Vartiala. Finnwatch tutkii yritystoiminnan vaikutuksia kehitysmaissa.

Samaan aikaan kun hallitus lisää sijoitusyhtiö Finnfundin rahoitusta 130 miljoonaan euroon ensi vuonna, hallitus on jäädyttänyt vahtikoirajärjestö Finnwatchin julkiset rahoituskanavat toistaiseksi kokonaan.

»Me pyrimme kertomaan enemmän pala palalta», vastaa Finnfundin toimitusjohtaja Jaakko Kangasniemi.

Kangasniemen mukaan Finnfund arvioi rahoittamansa yritystoiminnan kehitysvaikutuksia sekä ennen sijoituspäätöstä että yrityksen toimiessa.

Ennen sijoituspäätöstä Finnfundin työntekijät arvioivat Kangasniemen mukaan sitä, miten kannattavasti rahoitettava yritys pystyisi toimimaan ja miten yritys »palvelisi kehitysmissiota»: paljonko yritys maksaisi veroja ja synnyttäisi työpaikkoja sekä miten sen toiminta voisi vähentää köyhyyttä.

Kun yritys jo toimii, Finnfund tarkastelee, kuinka ennakoidut asiat ovat toteutuneet. Seuranta perustuu niihin tietoihin, joita yritykset raportoivat Finnfundille.

Kangasniemen mukaan Finnfundissa on päätetty alkaa teettää riippumattomia evaluaatioita loppuun saatettujen hankkeiden kehitysvaikutuksista. Evaluaatioiden tulosten on tarkoitus olla julkisia.

Entä miksi Finnfund ei julkaise edes maakohtaisia verotietoja?

»Verojalanjälkikeskustelu liittyy monikansallisiin yhtiöihin ja siihen, missä maissa ne tekevät tulosta ja maksavat veronsa. Meidän hankkeemme ovat hankeyhtiöitä kohdemaissa, eivätkä ne tyypillisesti ole monikansallisia. Toimintamme jakaantuu moneen kymmeneen eri maahan. Jos kertoisimme, että rahoittamamme yritykset ovat maksaneet jossakin maassa näin ja näin paljon veroja, olisi mahdollista, että siellä olisi vain yksi tai kaksi yritystä», Kangasniemi vastaa.

Eli johtuuko yksityiskohtaisemman rapor­toinnin puute siitä, että se aiheuttaisi Finn­fundille lisätyötä?

»Varmaan siitä aiheutuisi lisätyötäkin. Minun täytyisi tarkistaa, miten tässä olisi mahdollista mennä eteenpäin.»

Finnfundin mukaan sen rahoittamat yritykset työllistivät vuoden 2013 lopussa suoraan noin 22 800 ihmistä.

»Suoria työpaikkoja koskeva luku on vähiten huono numero», Kangasniemi sanoo. Yritysten suoraan työllistämät ihmiset on helppo laskea.

Kangasniemen mukaan Finnfundin toi­minnan vaikutuksia arvioitaessa tärkeämpää olisi tarkastella välillisiä työpaikkoja. Niitä on kuitenkin niin vaikea määritellä yksiselittei­sesti, ettei niitä koskevia tilastotietoja siksi julkaista, hän sanoo.

Välillisiä työpaikkoja syntyy esimerkiksi, kun Finnfund rahoittaa tuulivoimaa Cap Verdellä.

»Tuulipuistohankkeen suurin vaikutus eivät ole ne muutamat työpaikat, jotka synty­vät itse tuulipuistoon. Juju on se, miten pien­ten ja keskisuurten yritysten sektori kehittyy, kun sähköä on saatavilla turvatusti», Kangas­niemi toteaa.

Myös Finnwatchin mukaan välillisiä työ­paikkoja synnyttävät, kestävät energiahank­keet ovat kehitysmaiden kannalta tärkeitä. Vartiala kuitenkin arvostelee Finnfundia siitä, ettei yhtiö kerro mitään niiden työpaik­kojen laadusta, joita sen rahoittamat yritykset luovat.

»Esimerkiksi siitä ei raportoida, toimiiko Finnfundin sijoituskohteissa ammattiliitto tai mitä on tehty työntekijöiden järjestäytymisen edistämiseksi», Vartiala sanoo.

Suoria työpaikkoja koskeva luku on vähiten huono numero.

Finnfund ei raportoi myöskään rahoit­tamiensa sijoitusrahastojen kotipaikkoja. UP-lehti sai pyynnöstä listan Finnfundin rahoittamien sijoitusrahastojen kotipaikoista, ja listalla ovat esimerkiksi Caymansaaret, Luxemburg ja Mauritius. Maat eivät ole teol­lisuusmaiden yhteistyöjärjestö OECD:n veroparatiisilistalla, mutta maat tunnetaan alhai­sesta verotuksestaan.

Sonja Vartialan mukaan tämä on ongel­mallista: Jos rahaston kotipaikka on vero­paratiisissa, rahaston avulla voidaan tehdä aggressiivista verosuunnittelua. Sillä voidaan vähentää kehitysmaassa toimivan, rahaston rahoittaman yrityksen toimintamaahansa maksamia veroja.

»Suuri osa Finnfundin rahastosijoituksista kulkee veroparatiisien kautta. Kehitysvaroilla pitäisi ennemmin pyrkiä purkamaan tällaisia rakenteita, jotka aiheuttavat köyhyyttä», Var­tiala sanoo.

Kangasniemen mukaan Finnfundin toi­minnassa oleellista on se, mihin raha lopulta päätyy. Rahan kauttakulkumaita on pidetty vähemmän tärkeinä.

»Emme ylipäätään tee enää rahastosijoi­tuksia muuta kuin aivan poikkeuksellisesti», Kangasniemi toteaa.

»Veroja näissä rekisteröintimaissa ei juuri makseta, eikä se ole tarkoituskaan. Ajatus on, että lopulliset sijoituskohteet maksavat veroja kehitysmaissa ja sijoittajat omissa maissaan niin kuin niiden suhteen säädetty on. Olemme yrittäneet tehdä myös sellaisia rahastosijoituk­sia, jossa mentäisiin suoraan kohdemaahan tai yhteen niistä, mutta se on osoittautunut han­kalaksi tai jopa mahdottomaksi.»