Skip to main content

EU-maiden aseita voi päätyä Syyriaan

Pienaseiden johdonmukaisella vientipolitiikalla voisi estää aseiden leviämisen konfliktin osapuolille.

Teksti Timmy trümpler

Keväällä 2016 journalistiryhmä OCCRP selvitti, että Keski- ja Itä-
Euroopan maista, kuten Kroatiasta, Tšekistä, Slovakiasta, Bulgariasta ja Romaniasta, on viety lakkautetun Varsovan liiton aikaisia aseita ja ammuksia Persianlahden maihin. Tärkeimmät viennin kohdemaat ovat Saudi-Arabia, Yhdistyneet Arabiemiirikunnat sekä Jordania. Niistä aseet on välitetty edelleen Syyrian sisällissotaan osallistuville kapinallisryhmittymille.

Varsovan liiton entisistä jäsenmaista vietiin runsaasti aseita ja ammuksia eri konfliktialueille jo 1990-luvulla. Suuri osa Syyriassa tavatuista aseista kuuluu tähän ryhmään.

Nyt myös Länsi-Euroopasta saattaa virrata pienaseita Syyriaan. Syyriassa on käytössä Nato-standardien mukaisia pienaseita ja näihin sopivia ammuksia.

Aseiden alkuperää on usein hyvin vaikea jäljittää, mutta selvää on, että Syyrian konfliktissa on kysyntää myös länsiaseille ja ammuksille.

Ryhmittymät ovat saaneet Nato-standardien mukaisia aseita käyttöönsä useasta eri lähteestä. Isisillä on yhdysvaltalaisia M-16 rynnäkkökiväärejä ammuksineen, joita se on ryöstänyt Irakin armeijan asevarikoilta. Lisäksi belgialaisia FAL-automaattikiväärejä on joutunut Syyriaan todennäköisesti useaa eri reittiä.

Aseiden mahdollisia kauttakulkureittejä ovat Libya, Libanon, Saudi-Arabia ja Yhdistyneet Arabiemiirikunnat. Lisäksi Isisillä on käytössään mahdollisesti Sudanin kautta hankittuja kiinalaisvalmisteisia CQ-rynnäkkökiväärejä, jotka käyttävät 5,56 millimetrin Nato-kaliiperin patruunoita.

SaferGlobe-ajatushautomo on selvittänyt EU:n suurten aseviejämaiden Ranskan, Britannian, Saksan, Ruotsin ja Espanjan sekä pienaseviennin kannalta tärkeiden Belgian ja Itävallan asevientiä Persianlahden alueelle. Syyrian konfliktin kärjistyttyä laajamittaiseksi sisällissodaksi vuosina 2012–2014 pienasevienti näistä EU-maista Lähi-idän valtioihin on keskimäärin yli kaksinkertaistunut edellisiin vuosiin verrattuna.

Koko EU:n yhteenlaskettu pienasevienti alueelle on kasvanut vieläkin enemmän. Vuosien 2012–2014 keskimääräinen vienti oli noin 2,4-kertainen verrattuna kahden edellisen vuoden vientiin.

Persianlahden alueelle perinteisesti aseita myyneet Länsi-Euroopan maat ovat saaneet kilpailijoikseen Tšekin tasavallan, Romanian ja Bulgarian. Esimerkiksi Tšekissä ja Bulgariassa vuosina 2010–2014 valmistettuja ammuksia on tavattu Syyriasta.

Aseiden loppukäyttöön kohdistvat jälkitarkastukset voivat olla toimiva tapa vähentää laittoman jälleenviennin riskiä.

Keskeisten viejävaltioiden, kuten Britannian vuoden 2015 vientiluvut viittaavat trendin jatkumiseen. Pienaseviennin ohella myös ammusvienti alueelle on kasvanut. Trendi on samankaltainen kuin pienaseiden kohdalla, vain sillä erotuksella, että ammusvienti kasvoi jo vuonna 2011 arabikevään kansannousujen aikana.

Pienase- ja ammusviennin kasvusta voidaan päätellä, että Persianlahden alueen valtioissa on vahvaa kysyntää näille tuotteille. On mahdollista, että aseita päätyy edelleen Syyrian sodan osapuolille.

Epäselvää on, tapahtuvatko siirrot alkuperäisten ostajien suostumuksella vai laittomasti. Voimakkaasti kasvanut pienasevienti herättää kuitenkin huolen aseiden loppukäytöstä sekä vanhentuneiden ja käytöstä poistettujen aseiden kohtalosta.

Asevientiä rajoitetaan useilla kansainvälisillä säädöksillä, joista tärkeimpiin lukeutuvat YK:n asevientikiellot ja kansainvälinen asekauppasopimus ATT. EU:n aseviennin yhteinen kanta määrittelee puolestaan jäsenvaltioiden asevientipolitiikalle selkeät kriteerit.

EU:n yhteisen kannan tulkinta on kuitenkin jäsenvaltioiden vastuulla. Tulkinnassa on jäsenvaltiokohtaisia eroja.

Saksan ja Ruotsin esimerkit viime vuosilta osoittavat, että aseviennin riskeihin voidaan varautua valveutuneella ja varovaisella vientipolitiikalla. Saksa on vuosina 2014 ja 2015 evännyt yksittäisiä vientilupia Jordaniaan, Saudi-Arabiaan ja Yhdistyneisiin Arabiemiirikuntiin. Päätösten taustalla on EU:n yhteisen kannan seitsemäs kriteeri, joka koskee aseiden mahdollista kulkeutumista eri loppukäyttäjälle kuin vientiluvassa on määritelty. Myös Ruotsi on evännyt vientilupia Bahrainiin, Saudi-Arabiaan ja Yhdistyneisiin Arabiemiirikuntiin.

Vientilupien tarkemman seulonnan ohella aseiden loppukäyttöön kohdistuvat jälkitarkastukset voivat olla toimiva tapa vähentää laittoman jälleenviennin riskiä. Käytännössä viejävaltion viranomaiset tekevät jälkikäteen tarkastukset. EU-maista Ranska ja Saksa ovat ottaneet tällaisia menettelyjä käyttöön.

Toinen mahdollinen tapa voisi olla vientilupiin liitettävä ehto, joka edellyttäisi, että
viedyillä aseilla korvatut vanhat aseet tuhotaan. Se estäisi poistettavien aseiden myymisen edelleen sodan osapuolille.

Riski EU:sta vietävien pienaseiden päätymisestä Syyrian sotaan on todellinen. EU:n jäsenvaltioiden pienase- ja ammusviennin parempaan valvontaan on kuitenkin olemassa välineitä, jos jäsenvaltiot niin tahtovat.

 

Kirjoittajat ovat tutkijoita SaferGlobe-ajatushautomossa.