Skip to main content

Raha auttaa, muttei ratkaise

Raha on saanut 2000-luvulla vahvan otteen Yhdysvaltain politiikasta.

Teksti Joonas Pörsti

Yhdysvaltain korkein oikeus kumosi vuonna 2014 täpärästi konservatiivituomareiden äänillä vuosikymmeniä vanhan katon, joka rajoitti yksityis­henkilöiden lahjoituksia vaalikampanjointiin. Nyt maassa voi kanavoida määrättömästi rahaa tätä varten perustet­tujen Super PAC -yhdistysten kautta. Yrityksiltä ja ammatti­liitoilta katto oli käytännössä poistettu jo aikaisemmin.

Niinpä politiikka on sekoit­tunut bisnekseen. Yhdysvalta­lainen Center for Responsive Politics -järjestö arvioi, että puolueet ja ehdokkaat kulut­tivat vähintään 6,6 miljardia dollaria (6,2 miljardia euroa) kampanjointiin tämän vuoden presidentin- ja kongressin vaaleissa.

Anteliain oli investointi­pankkiiri Tom Steyer, jonka lahjoitus Hillary Clintonin kampanjaan vastaa yli 53 mil­joonaa euroa. Kasinopohatta Sheldon Adelson lahjoitti Donald Trumpin kampan­jaan ja muille republikaanien ehdokkaille 44 miljoonaa euroa. Adelsonille jäi vielä jotain itselleenkin. Hän on Forbesin listalla 31,8 miljardin euron omaisuudellaan maail­man 14. rikkain ihminen.

Trumpista tuli presidentti amerikkalaisittain kohtuulli­sella vaalibudjetilla, vajaalla 500 miljoonalla eurolla. Hän tosin joutui kaivamaan omasta taskustaan yli kymmenyksen rahoista.

Ranskan presidentin­vaaleissa on Yhdysvaltoihin verrattuna tarkat rajoitukset kampanjarahoitukselle. Ensi toukokuun vaaleissa kukin ehdokas saa käyttää ensim­mäisellä kierroksella korkein­taan 16,9 miljoonaa euroa, toisella kierroksella 22,5 miljoonaa euroa. Valtio korvaa lähes puolet kampanjakuluista ehdokkaille, jotka saavat yli viisi prosenttia annetuista äänistä.

Yksityishenkilöiden lahjoituksille on asetettu 4600 euron katto. Ranskan vaalirahoitusskandaaleja on tosin jouduttu selvittelemään tavan takaa oikeusteitse, aivan kuten Suomen vuoden 2007 eduskuntavaalien jälkipyykkiä.

 

Yhdysvaltain vaalirahoitustiedot perustuvat lokakuun lopun tilanteeseen.