Kohti sosiaalisesti oikeudenmukaista Eurooppaa

Suomi on koko unionijäsenyytensä ajan perinteisesti ajanut linjaa, jossa EU:n toimivalta sosiaali- ja terveyspolitiikassa nähdään vahingollisena. Tämä ajatus on syytä kyseenalaistaa.

Euroopan komission julkai­sema sosiaalisten oikeuksien pilari on eräänlainen listaus EU:n keskeisistä sosiaalipoliitti­sista periaatteista: yhtäläisistä mahdollisuuksista ja pääsystä työmarkkinoille, oikeudenmu­kaisista työoloista sekä sosi­aalisesta suojelusta ja sosiaali­sesta osallisuudesta.

Komissio on esittänyt pilarin tueksi myös konkreettisia lain­säädännöllisiä toimia liittyen muun muassa työ- ja yksityiselämän tasapainottamiseen, työntekijöiden valistamiseen ja työaikaan. Uutena oikeutena työntekijöille esitetään mah­dollisuutta pitää omaishoito­vapaata viisi päivää vuodessa sukulaisen sairastapauksessa. Silti monet ehdotukset jäävät epämääräisiksi, koska unionilla ei juuri ole toimivaltaa sosiaali­politiikassa.

Ehdotukset ovat olleet kommentoitavana jäsen­maissa. Suomi oli yksi har­voista jäsenmaista, joka ei vastannut komission sitä koskevaan kuulemiseen. Jos ei kommentoi, ei voi vaikuttaa, vaikka se olisi juuri nyt tarpeen.

Monissa EU:n jäsenmaissa on vahvaa tahtoa vahvistaa sosiaalista ulottuvuutta. EU:sta halutaan vähemmän talouseliittien ja enemmän tavallisen kansalaisen hyödyksi toimiva unioni.

EU:ssa yksi keskeinen poli­tiikan väline on euromaiden ohjausjakso, jossa tarkastellaan jäsenmaiden taloudenpitoa sekä muuta yhteiskuntapoliit­tista kehitystä. Tarkastelusta laaditaan raportit, mutta merkittävää on myös, miten komissio viestii jäsenmaita koskevista havainnoista.

Talous- ja sosiaalipolitiikan välisen epätasapainon muut­tamiseksi talousohjaukseen pitäisi sisällyttää sosiaalisten ja työllisyysvaikutusten arviointi. Vakaus- ja kasvusopimuksen sääntöjä tulee uudelleenarvi­oida: sosiaaliset investoinnit eli esimerkiksi sosiaaliturvaan sekä terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseen tehtävät julki­set panostukset sekä perusoikeuksien toteutuminen tulee punnita samalla, kun tarkas­tellaan alijäämä- ja velkasäännöksiä.

Sosiaalisten oikeuksien pilari pitäisi kääntää selkeiksi tavoitteiksi, laatia niiden saavuttamiselle suunnitelma ja asettaa joku vastuuseen niiden toimeenpanosta. Komissio on tehnyt ehdotuksissaan ylei­siä linjauksia muun muassa peruspalvelujen saatavuudesta, vähimmäistoimeentulosta ja vammaisten osallistamisesta.

Lisäksi komissio on esittänyt konkreettisia lainsäädännöllisiä toimia, jotka parantaisivat esimerkiksi vanhempien ja omaistaan hoitavien ihmisten työ- ja yksityiselämän tasapainoa sekä sosiaalisen suoje­lun saatavuutta.

Pilarin toteuttamiseen tarvitaan lisäksi taloudel­lisia instrumentteja, kuten rakennerahastoja. Muussa tapauksessa pilarista uhkaa tulla vain lista yleviä periaatteita ja suosituksia, joita ei käytännössä toteuteta.

Pilarista uhkaa tulla lista yleviä periaatteita ja suosituksia, joita ei käytännössä toteuteta.

Pilarilla on myös oltava jonkinasteista velvoittavuutta. Euroalueella on edessään haasteita perussopimuksissa asetettujen työllisyys- ja sosiaalitavoitteiden saavuttamisessa. Se johtuu erityisesti siitä, että euroalueen jäsenyys rajoittaa mahdolli­suuksia käyttää kansallisen tason makrotalouspolitiikan välineitä ja luo paineita nopei­siin sisäisiin mukautuksiin.

EU:n toimivaltaa voisi laajentaa sosiaaliasioissa erityisesti toimeentulo­turvan vähimmäistasojen määrittelyyn. Esimerkiksi toimeentulotuelle ja muulle vähimmäisturvalle voisi mää­ritellä yhteiset vaatimukset, jotka suhteutettaisiin kunkin jäsenmaan tilanteeseen.

EU:n toimivallan lisääminen sosiaaliturvan vähimmäisarvojen määrittelemisessä ei veisi päätäntävaltaa kan­salliselta sosiaalipolitiikalta, vaan vahvistaisi sen roolia talouspoliittisen tarkastelun rinnalla.

Sosiaalisten oikeuksien pilarin periaatteissa on huomioitava nykyistä vahvemmin myös työmarkkinoiden ulkopuolella olevien ihmisten oikeudet. Asiakirjoissa tunnistetaan kasvava eriarvoisuus- ja köyhyysriski, mutta työllisyystavoitteet ja joustavat työmarkkinat saavat siinä korostuneen roolin. Esimerkiksi sosiaaliturvaa ja palveluita koskevissa periaatteissa tulisi laajemmin huomioida työkyvyttömien oikeudet.

Pilarissa ei ole erillistä eriarvoisuutta, köyhyyttä ja sosiaalista syrjäytymistä koskevaa politiikan alaansa. Se ei korvaa tarvetta katta­vaan ja integroituun köyhyy­den vastaiseen strategiaan EU:n tasolla, vaikka se voi tukea sitä.

Keväällä komissio jul­kaisi niin sanotun sosiaali-indikaattorien tulostau­lun. Siihen on koottu 12 indikaattoria, joiden avulla on tarkoitus seurata EU-maiden edistymistä esi­merkiksi tuloerojen sekä köyhyys- ja syrjäytymisriskin vähentämisessä tai työllisyysasteen ja koulutustason nostamisessa.

Siitä olisi tehtävä vaikut­tava väline EU:n sosiaaliseen ulottuvuuteen. Oleellista on silloin, että indikaattoreita seurataan ja varmiste­taan, että niillä on myös vaikutuksia poliittisessa päätöksenteossa.

Kirjoittaja on Suomen sosiaali ja terveys ry:n Sosten pääsihteeri.