Tapio Juntunen: Kun asevalvonta päättyy

Presidentti Donald Trump ilmoitti lokakuussa Yhdysvaltojen vetäyty­vän INF-sopimuksesta, joka kieltää maalta laukaistavat keskimatkan hyökkäysohjukset. Neuvostoliiton ja Yhdysvaltojen vuonna 1987 sol­mima sopimus oli tärkeä askel kylmän sodan asevarustelun loppu­misessa. Trumpin päätös ei tuo kylmää sotaa takaisin, mutta avaa huolestuttavan näkymän asevalvontasopimusten jälkeiseen aikakauteen.

Yhdysvallat syytti Venäjää jo Barack Obaman kaudella INF-sopimuk­sen rikkomisesta uudella maasta laukaistavalla risteilyohjuksellaan. Venäjä puolestaan kritisoi Yhdysvaltojen Eurooppaan sijoittamia ohjuspuolustus­järjestelmiä, joita voitaisiin sen mukaan aseistaa myös hyökkäykseen sopivin ohjuksin.

Trumpin hallinto on yrittänyt saada Venäjän noudattamaan INF-sopi­musta. Tähän käytettiin taloudellisia sanktioita, diplomaattisia sekä sotilaal­lisia keinoja, kun Yhdysvallat panosti itse maasta laukaistavien keskimatkan ohjusten tutkimukseen. Keinot eivät kuitenkaan tepsineet.

Trump on perustellut päätöstään myös Kiinan kasvavalla uhkalla. Joiden­kin arvioiden mukaan yli 90 prosenttia Kiinan ohjuksista rikkoisi INF-sopi­musta, joten maalla ei liene kiinnostusta liittyä sopimukseen.

INF-sopimuksesta irtautuminen ei tarjoa Yhdysvalloille erityistä soti­laallista lisäarvoa. Aasiasta tuskin löytyy liittolaisia, jotka olisivat valmiita sijoittamaan Yhdysvaltojen keskimatkan hyökkäysohjuksia maa-alueilleen.

Naton yksimielisyys ohjusten sijoittamisesta Eurooppaan vaikuttaa vie­läkin kaukaisemmalta. Tilanne poikkeaa 1970-luvun lopusta, jolloin Euroo­pan maat tekivät aloitteen Yhdysvaltojen ohjusten tuomisesta maanosaan vastauksena Neuvostoliiton keskimatkan ohjusten uhkaan.

Strategisen tasapainon vaalimisesta saattaa jäädä jäljelle vain toinen komponentti, pelotepolitiikka.

Trumpin päätöksen taustalta ei hahmotu suurta strategista visiota, ainakaan siinä merkityksessä, mihin olemme asevalvontasopimusten aikakaudella tottuneet.

Päätöstä ohjannee pikemminkin maailmankuva, jota leimaa syvä epäluulo Yhdysvaltojen toiminnanvapauden esteiksi tulkittuja sopi­muksia kohtaan. Trumpin turvallisuuspoliittinen neuvonantaja John Bolton ehdotti jo vuonna 2011, että maan tulisi vetäytyä INF-sopimuk­sesta. Boltonin mukaan sopimus rajoitti Yhdysvaltoja yksipuolisesti suhteessa Kiinaan, Iraniin ja Pohjois-Koreaan.

INF-sopimus oli oman aikansa tuotos, joka ei ratkaissut kaikkia turvallisuusongelmia edes Euroopassa. Sen symbolinen ja poliittinen merkitys oli kuitenkin suuri. Siinä tunnustettiin asevalvonnan mer­kitys strategisen tasapainon säilyttämiselle myös alueellisella tasolla. Kun vielä mannertenvälisiä ydinaseita rajoittava uusi START-sopi­muskin uhkaa umpeutua vuonna 2021, saattaa strategisen tasa­painon vaalimisesta jäädä jäljelle vain sen toinen komponentti, pelotepolitiikka.

Tapio Juntunen

Kirjoittaja on tutkija Tampereen yliopiston Johtamiskorkeakoulussa.

tapio.juntunen@uta.fi