Janne Riiheläinen: Kulttuuri on ase

Osallistuin syksyllä Tampereella suomalaisen musiikkiteollisuuden vuosittaiseen päätapahtumaan Musiikki ja Mediaan. Tapahtumassa keskusteltiin kulttuurista aseena, joka on hämmentävä, intuitiivisesti jopa paradoksaalinen ajatus. Jos asetta kuitenkin ajatellaan välineenä, jolla puolustaa itseään ja asiaansa, on kulttuuri totisesti väkevä ase. Sen ovat meille osoittaneet viimeksi ukrainalaiset.

Paneeliin osallistui kaksi ukrainalaista, Music Export Ukrainea edusti Alona Dmukhovska ja kulttuurintekijöitä muusikko Sasha Koltsova. Kumpikin kertoi taistelevansa Venäjän hyökkäystä vastaan omista lähtökohdistaan. Dmukhovska vie ukrainalaista kulttuuria ulkomaille ja luo näin sidettä, joka pitää yllä taistelussa tarvittavaa tukea. Koltsova kertoi, kuinka tärkeää on panostaa nimenomaan ukrainalaiseen kulttuuriin. Neuvostoliiton aikana ja sen jälkeenkin yleisvenäläinen kulttuuri syrjäytti ukrainalaista kuin itsestään. Nyt on tietoisesti purettava kolonisaatiota.

Vladimir Putin ajattelee ukrainalaisten ja valkovenäläisten olevan oikeastaan venäläisiä, joiden pään läntinen touhotus on sekoittanut. Siksi Venäjä on vienyt opettajia miehittämilleen alueille Ukrainaan. Tavoitteena on kasvattaa lapsista venäläisiä ja saada heidät unohtamaan ukrainalainen kulttuuriperintönsä ja identiteettinsä. Silloin heidät on lopullisesti voitettu.

Paneelin osallistui myös yksi Viron tunnetuimpia kulttuurialan yrittäjiä, Tallinn Music Week -festivaalin perustaja Helen Sildna. Hän muisteli, miten neuvostoaikoina virolaiset pitivät kulttuuriin piilotettuna yllä omaa identiteettiään ja olemassaoloaan. Viron itsenäistymistäkin kutsuttiin laulavaksi vallankumoukseksi.

Jokaisessa kulttuurissa on myös omat heikot kohtansa ja jakolinjansa. Juuri ne ovat vihamielisen informaatiovaikuttamisen kannalta mahdollisia teemoja. Usein ne kumpuavat hyvinkin kaukaa historiasta.

Hyvänä esimerkkinä tästä ovat Puolan ja Ukrainan suhteet. Puolassa arvioidaan olevan tällä hetkellä noin puolitoista miljoonaa ukrainalaista pakolaista, enemmän kuin missään muussa maassa.

Historian aikana maiden ja kansojen välillä on tehty puolin ja toisin hyvin ikäviä asioita. Maailmansotien välisenä aikana silloisen Puolan, nykyisen Länsi-Ukrainan, alueella toiminut terroristijärjestö OUN teki muun muassa puolalaisten poliitikkojen salamurhia. Ne taas johtivat rajuihin kostotoimiin ja etnisiin puhdistuksiin Puolan ukrainalaisalueilla. Toisen maailmansodan aikana samanlaisiin etnisiin julmuuksiin syyllistyivät ukrainalaiset tappaessaan ja karkottaessaan rajaseutujen puolalaisia.

Jokainen ostettu kirja, tilattu lehti, hankittu pääsylippu, vierailtu näyttely ja kuunneltu konsertti tekee myös Suomesta vahvemman.

Venäjä lietsoo nyt erityisesti Puolassa näitä kulttuurin mukana kulkeutuvia historiallisia epäluulon ja jopa vihamielisyyden siemeniä. Keskiössä on toisen maailmansodan ajan ukrainalainen poliittinen johtaja Stepan Bandera, joka teki ensin saksalaisten kanssa yhteistyötä Neuvostoliittoa vastaan ja joutui myöhemmin keskitysleiriin. Juuri Banderan järjestö oli vastuussa puolalaisten massamurhista. Venäjä käyttää hyväkseen ukrainalaisten halua pitää Banderaa kansallisena sankarina heikentääkseen puolalaisten tukea Ukrainalle.

Samaan aikaan kun maat tekevät tiivistä yhteistyötä Venäjän hyökkäyksen torjumiseksi, ne etsivät yhdessä tapoja sovitella menneisyyden karuja tapahtumia. Viime kesänä Ukrainan suurlähettiläs osallistui ensimmäistä kertaa seppeleenlaskuun Volynian alueen joukkomurhan uhrien muistomerkillä.

Kulttuurin avulla kerromme itsellemme, keitä olemme, mitä haluamme ja mihin pystymme. Juuri ne ovat asioita, joihin informaatiovaikuttaminen yrittää iskeä. Tämän takia sen torjunnassa ei saa keskittyä vain faktoihin, vaikka ne tärkeitä ovatkin.

Kulttuuri auttaa ymmärtämään paitsi itseämme, myös toisiamme. Sisäisiä tai ulkoisia viholliskuvia on vaikeampi luoda ihmiselle, joka on tavalla tai toisella päässyt näkemään maailmaa toisen ihmisen silmin.

Informaatiovaikuttamisen tehokkaimpina aseina toimivat polarisaatio ja vastakkainasettelu ovat juuri haluttomuutta ja kyvyttömyyttä ymmärtää toisen näkökulmia. Koko ajan kirjavoituvassa maailmassa on kovin helppoa lyödä eri tavoin maailman näkevän ihmisen päälle leima ja ohittaa hänet.

Toimivan demokratian kannalta kyky keskusteluun ja kompromisseihin on kuitenkin elintärkeää.

Kuluttamalla kulttuuria teemme paitsi itsestämme, myös kulttuuria tuottavasta kentästä vahvemman. Jokainen ostettu kirja, tilattu lehti, hankittu pääsylippu, vierailtu näyttely ja kuunneltu konsertti tekee myös Suomesta vahvemman.

Kulttuuri antaa ilmiasun asioille, joista emme halua luopua edes silloin, kun niitä yritetään väkisin meiltä ottaa. Kulttuuri luo ajatukset ja tunteet, jotka saavat ihmisen toimimaan tai olemaan toimimatta. Kulttuuri saa ihmisen tuntemaan kuuluvansa johonkin. Siksi elävä kulttuuri on väkevä ase maanpuolustuksessa.

Kiitos tästä vuodesta Ulkopolitiikka-lehden kolumnistina. Haluan jättää teille lukijoille vielä ajatuksen, jonka usein esitän informaatiovaikuttamisesta puhuessani: muistakaa, että nykyään jokainen päivä on aprillipäivä.

Kirjoittaja on tietokirjailija ja viestintäasiantuntija.