Vallankumouksen vaikeus näkyy Iranin protesteissa

Miljoonat iranilaiset ovat protestoineet pitkin syksyä yli 50 kaupungissa ympäri maata. Mielenosoitukset alkoivat syyskuussa, kun siveyspoliisi murhasi väärästä huivinkäytöstä syytetyn Mahsa Aminin.

Iranissa on ollut suuria protesteja ennenkin: vuonna 2009 vastustettiin epärehellisiä vaaleja, vuosina 2017 ja 2019 vaadittiin parempaa taloutta. Tietokirjailija ja Lähi-idän politiikan tuntija Airin Bahmani pitää nykyisiä protesteja silti poikkeuksellisina.

»Tällä hetkellä mielenosoittajia yhdistää laaja ja ennennäkemätön solidaarisuus yli etnisten, uskonnollisten ja sukupuolten välisten rajojen.»

Kun vuonna 2009 protestoi lähinnä keskiluokka, nyt myös köyhät työläiset öljynjalostamoissa ja kemikaalitehtaissa ovat lakkoilleet näkyvästi. Poikkeuksellista on sekin, että eturintamassa ovat olleet nuoret naiset ja koulutytöt. Naiset ovat vaatineet vapauksia ja yhdenvertaisuutta Bahmanin mukaan pitkään, mutta valtio on tukahduttanut äänet.

Kansannousut saattavat johtaa vallankumouksiin, kuten vuoden 2011 arabikeväänä. Viime vuosina valta on vaihtunut kansan kapinoinnin tähden Algeriassa ja Sudanissa. Useimmiten suuretkaan protestit eivät silti johda vallankumoukseen.

Yliopistonlehtori Teppo Eskelinen Itä-Suomen yliopistosta sanoo, että protestien kuivahtamista selittää järjestäytymisen vaikeus. Autoritaariset valtiot ovat varautuneet kapinoihin. Turvallisuuskoneistot pitävät huolta, että kaikki todennäköiset vallankaappaukset estetään.

»Vallankumous edellyttää yleensä sitä, että joku osa turvallisuuskoneistoa kääntyy kumouksen puolelle», Eskelinen sanoo.

Myös Iranissa valtionsorron tarkoituksena on kitkeä kaikki sen valta-asemaa horjuttavat tai edes sen legitimiteettiä kyseenalaistavat toimet, Bahmani toteaa. Hänen mukaansa yli neljä vuosikymmentä jatkuneella sorrolla on ollut laajoja seurauksia: Iranissa on kymmeniätuhansia poliittisia vankeja ja miljoonat iranilaiset asuvat maanpaossa.

»Toisinajattelijoita, taiteilijoita ja toimittajia on teloitettu läpi islamistihallinnon valtakauden.»

Vaikka hallinto pyrkii luomaan pelon ilmapiiriä ja rajoittamaan kansalaisten järjestäytymismahdollisuuksia, niillä harvoin saadaan Bahmanin mukaan hiljennettyä kaikki kritiikki ja vallankumoushenki. Kuukausia kestäneissä protesteissa viesti on selvä: enemmistö iranilaisista haluaa maasta demokraattisen valtion, missä toteutuvat laajat ihmis- ja perusoikeudet.

Julkiset joukko-oikeudenkäynnit, joissa mielenosoittajia teloitetaan, vaikuttavat Bahmanin mukaan siihen, kuinka pitkään ihmiset pystyvät jatkamaan protesteja.

»Tiedämme lisäksi, että Iran on pyytänyt Venäjältä apua protestien tukahduttamiseen», Bahmani sanoo.

Hänestä kansainvälisen yhteisön reaktioilla ja Iranin hallinnon toimien tuomitsemisella voi olla myönteisiä vaikutuksia protestien etenemiseen.