Sudan syöksyy kohti katastrofia
Sisällissodan taustalla jyllää vanha eriarvoisuus.
Kuvat Miro Johansson
Julkaistu: 7.12.2023
Sudanissa on käyty sotaa huhtikuusta alkaen, ja kurjuus pahenee päivä päivältä. Kuusi miljoona ihmistä on paennut kotoaan, ja 25 miljoonaa ihmistä tarvitsee humanitaarista apua. Kriisi on yksi lähihistorian pahimmista, kertoo YK:n hätäaputoimisto OCHA.
Tällä hetkellä Sudanin armeija on vahvoilla maan itäosissa, ja puolisotilaalliset RSF-joukot valtaavat lännessä alueita yksi toisensa jälkeen. RSF on vallannut myös osan pääkaupunki Khartumista ja asettunut pysyvästi moniin naapurustoihin. Maan asevoimat on pystynyt lähinnä pitämään hallussaan vain omat tukikohtansa pääkaupungissa.
Darfurissa on tehty massamurhia, ja jopa kansanmurhasta on taas puhuttu.
Rauhanneuvotteluja ovat yrittäneet edistää Yhdysvallat, Saudi-Arabia, Egypti, Arabiemiraatit ja Afrikan unioni. Naapurivaltioilla on kuitenkin omat, muun muassa taloudelliset, intressinsä Sudanin rauhan suhteen. Emiraatit tukee RSF:ää ja Egypti Sudanin armeijaa. Yhdysvaltoja taas kiinnostaa Sudanin rooli terrorismin vastaisessa taistelussa, samoin kuin sen hyvät suhteet Israeliin.
Rauhanhieronnan tulokset ovat jääneet laihoiksi.
Konfliktin taustalla ovat ikivanhat jännitteet keskustan ja periferian välillä, sanoo rauhantyön asiantuntija Elina Kostiainen.
»Historiallisesti taloudellinen ja sotilaallinen valta on keskittynyt harvoihin käsiin», Kostiainen sanoo. Hän työskenteli Sudanissa YK:lla vuosina 2020–2021. Nykyisin hän työskentelee konfliktinratkaisujärjestö CMI:ssä.
Sudania kolme vuosikymmentä hallinnut presidentti Omar al-Bashir pahensi eriarvoisuutta luomalla useita kilpailevia turvallisuusjoukkoja, jotka saivat myös merkittävää taloudellista valtaa.
Samalla valtaosa maasta kärvisteli ilman palveluja ja oikeuksia. Eriarvoisuus johti vallankumoukseen vuonna 2019 ja vallankaappaukseen yli kaksi vuotta myöhemmin.
Vallankumouksen jälkeen väliaikaishallitusta ehti johtaa kahden vuoden ajan pääministeri Abdalla Hamdok, joka Kostiaisen mukaan pyrki uudistamaan taloutta ja jakamaan vaurautta. Hän ei kuitenkaan saanut ajoissa tukea ulkomailta, ja vakavasti velkaantunut talous jatkoi vapaapudotustaan.
Tilanne saattaa jämähtää pitkäksi aikaa alueellisiksi konflikteiksi Sudanin sisällä. Sekin on mahdollista, että maa hajoaa useampiin osiin, joita eri armeijat pitävät hallussaan.