Ruotsissa tuloerot ovat kasvaneet 1980-luvulta lähtien enemmän kuin muualla Länsi-Euroopassa. Eriarvoisuuteen erikoistunut sosiologian professori Göran Therborn tarjoaa selitykseksi 1980-luvun uusliberaalia poliittista käännettä. Vastikään suomeksi julkaistussa kirjassaan Therborn selittää, miten tasa-arvon nimeen vannova kansankoti hullaantui oikeiston talousteorioista ja päästi luokkaerot repeämään.
Millä mittareilla eriarvoisuus on lisääntynyt Ruotsissa?
Tiedot perustuvat pääasiassa Ruotsin tilastokeskuksen tietoihin kotitalouksien käytettävissä olevien tulojen jakautumisesta eri tuloluokkiin. Ruotsin Gini-kerroin on nyt 32. Vuonna 1980, kun tuloerot olivat pienimmillään, se oli 20. Köyhimmän väestönpuolikkaan osuus tuloista on pienentynyt kuudella prosenttiyksiköllä vuodesta 1991, ja rikkaimman yhden prosentin osuus on kasvanut 6,5 prosenttiyksikköä.
Muutos on dramaattinen verrattuna globaaliin kehitykseen. Maailmanlaajuisesti rikkaimman prosentin osuus on keskimäärin kasvanut kahdella prosenttiyksiköllä ja köyhimmät 50 prosenttia ovat menettäneet saman verran.
Miten tuloerojen kasvu näkyy ihmisten arjessa?
Pitkällä aikavälillä myös köyhimpien reaalitulot ovat kasvaneet, mutta selvästi vähemmän kuin korkeampien tuloluokkien. Suhteellinen köyhyys on lisääntynyt Ruotsissa EU-tilastojen mukaan siinä määrin, että joka kolmas yksinhuoltajaperheessä asuva lapsi elää suhteellisessa köyhyydessä.
On muitakin konkreettisia seurauksia. Valtion kouluviraston tutkimuksen mukaan lähes 25 prosenttia oppilaan koulumenestyksestä selittyy laskennallisesti vanhempien luokkataustalla, kun luokkataustan osuus 20 vuotta sitten oli vain 16 prosenttia.
Köyhimmissä syrjäseutujen kunnissa eliniänodote on laskenut, etenkin naisten. Muutamissa köyhimmissä pohjoisissa kunnissa naisten keskimääräinen eliniänodote on laskenut jopa kolmella vuodella vuosista 2008—2012 vuosiin 2013—2017.
Miten tieto tuloerojen kasvusta on otettu vastaan Ruotsissa?
Tilastot ovat kaikkien tiedossa, ja tuloerojen jyrkästä kasvusta on puhuttu tiedotusvälineissä, mutta se ei näy politiikan valtavirrassa. Porvaripuolueilla ei tietysti ole mitään syytä harmitella tätä, mutta sosiaalidemokraateille kysymys on vaikea, koska käänne tuloerojen kasvussa tapahtui heidän hallitusvastuunsa aikana 1980-luvulla.
Miksi uusliberaali talouspolitiikka löi Ruotsissa läpi niin voimakkaasti?
Suomen tavoin Ruotsin vauraus on tehty maailmanmarkkinoilla, joten vientiteollisuuden etua on ajettu ammattiliittoja myöten. Suhtautuminen markkinoihin ja vapaakauppaan on ollut suopeampaa kuin muissa eurooppalaisissa sosiaalidemokratioissa.
Vuonna 1982 Ruotsiin muodostettu sosiaalidemokraattinen hallitus näki itsensä kriisihallituksena. He uskoivat, että Ruotsi oli vaarassa hävitä kilpailun maailmanmarkkinoilla. Kyse oli tosin suurelta osin yleisestä siirtymästä jälkiteolliseen yhteiskuntaan ja Aasian teollistumisesta. Devalvointi lisäsi kyllä vientiä ja finanssisääntelyn purkaminen loi kulutusmahdollisuuksia mutta myös valtavan luottokuplan.
Kuplan puhkeamisesta seurasi uusi, paljon pahempi lama. Sitä ei kuitenkaan tulkittu liberaalin talouspolitiikan epäonnistumisena, vaan samaa linjaa jatkettiin entistä innokkaammin.
Mikä tilanne on muualla Euroopassa ja Pohjoismaissa?
Kaikki riippuu mittareista. Muutoksista huolimatta Ruotsi on yhä EU:n tasa-arvoisimpien maiden joukossa. Käänne vuoden 1980 aikaiseen tilanteeseen näkyy kaikissa Pohjoismaissa, mutta Norjassa, Tanskassa ja Suomessa muutos ei ole yhtä raju kuin Ruotsissa.
Tuloerot kasvavat kaikkialla, mutta miksei asiaan puututa?
Se on pienoinen arvoitus. Syitä on varmasti useita. Tuloeroilta puuttuu selittävä moraaliteoria, tai se ei ole levinnyt pienten vasemmistopiirien ulkopuolelle.
Toisaalta OECD on moneen kertaan varoittanut kasvavista tuloeroista, ja aihetta on käsitelty Maailman talousfoorumissa. Valistunut porvaristo tiedostaa tuloerojen kasvun vaarat paremmin kuin valtavirran poliitikot.
Göran Therborn: Kadotettu kansankoti – Kuinka pääoma kaappasi Ruotsin. Vastapaino 2018.
