Usein kuulee sanottavan, että demografia on määrittävä tekijä kansainvälisessä politiikassa.
Realismin perinne korostaa sitä valtioiden voimavarojen arvioinnin mittarina. Mitä suurempi väestö, sitä enemmän valtiolla on kyvykkyyttä, ja sitä selvemmin voidaan puhua suurvallasta. Demografialla on myös taloudelliset vaikutuksensa, joista keskeiset teoreetikot Thomas Malthusista lähtien ovat kirjoittaneet. Väestönkasvun yhteydessä puhutaan myös globaalista kestävyydestä. Miten planeetan resurssit voisivat tukea rajua väestönkasvua ilmastonmuutoksen sekä luontokadon vyöryessä päälle?
Tämän lehden teemakokonaisuus pureutuu väestöilmiöihin maailmanpolitiikan muutosten taustalla. Väestön kehityssuunnat auttavat ymmärtämään esimerkiksi suurvaltojen nousua ja laskua.
Venäjällä väki vanhenee, mutta Ukrainaan verrattuna se voi uhrata sotaan suurempia määriä nuoria miehiä.
Demografia vaikuttaa esimerkiksi Venäjän sotaan Ukrainassa. Venäjällä väki vanhenee, mutta Ukrainaan verrattuna se voi uhrata sotaan suurempia määriä nuoria miehiä. Tämä on yksi tapa ymmärtää väestö keskeisenä resurssina, jota Venäjän johdon uhrauksista piittaamaton strateginen kulttuuri pönkittää. Se tuottaa myös pelotetta, joka muiden on otettava huomioon.
Monessa maassa keskiluokka kasvaa, mutta samalla väestö ikääntyy. Esimerkiksi Kiinassa väkiluvun ennustetaan laskevan seuraavien vuosikymmenten aikana. Intian väestö sen sijaan lisääntyy. Maailman kolmanneksi väekkäimmän valtion, Yhdysvaltojen, väestön ennustetaan kasvavan ja nuorenevan. Tällä on merkityksensä tulevan vuosisadan kilpailussa taloudellisesta ja poliittisesta vallasta.
Ikääntyvä ja vähenevä väestö on monen maan huolena. Myös Suomen väestöpyramidi on kääntynyt ylösalaisin, mikä näkyy esimerkiksi vaalien alla puheena työperäisestä maahanmuutosta. Keskustelussa ei enää korostu rajaton väestökasvu ja siihen liittyvä pelko resurssien loppumisesta.
Väestö muuttuu – ja muuttaa. Ihmiset valuvat asutuskeskuksiin, joissa perhekoot ovat pienentyneet ja eliniänodotteet kasvaneet. Globaaleina solmukohtina toimivien kaupunkien väestö on iäkkäämpää. Uusia ihmisiä syntyy aiempaa vähemmän ja nykyiset sukupolvet elävät entistä pidempään. Tästä johtuen globaali väestönkasvu kääntyy todennäköisesti nopeaan laskuun vuosisadan puolivälissä. Planeetta saattaa olla siis ennen pitkää tyhjenemään päin.
Samaan aikaan kansainväliset sodat ja konfliktit saattavat olla yleistymässä. Tulevaisuuden ennustaminen on jatkossa kenties yhä epävarmempaa. Selvää kuitenkin on, ettei nuoren väestönosan uhraaminen alueellisen laajenemisen nimissä ole rationaalista.
