Viime vuosien keskeisiä teemoja on ollut demokratioiden haavoittuvuus. Olemme seuranneet isojen demokratioiden vaaleja varpaillaan, pelänneet läntisen demokraattisen tradition olevan heikkenemässä tai kenties jopa yhden tai kahden vaalin päässä »lännen lopusta». Samalla on syntynyt käsitys, että autokratiat ovat vahvistuneet. Keskitetty epädemokraattinen valtiomalli on saanut seuraajia erityisesti Kiinan nousun myötä.
Venäjän hyökkäys Ukrainaan on ymmärrettävissä myös tätä taustaa vasten. Vuosikymmenen jatkunut disinformaatio ja taloudellinen vaikuttaminen olivat pehmentäneet ja jakaneet lännen. Autokratiat tuntuivat ratsastavan aallonharjalla. Lännen vetäytyminen Afganistan-operaatiosta elokuussa 2021 tuki myös tätä signaalia.
Venäjän näkökulmasta demokratiat olivat polvillaan, poliittisesti ja sotilaallisesti. Hyökkäys Ukrainaan jakaisi ponnettomat demokratiat ja Venäjän pelko valtaisi alaa. Voitto olisi kenties saanut tukea myös Kiinasta. Moni sääntöperäisen maailmanjärjestyksen keskeinen pilari olisi mennyt uusiksi, maailmasta olisi tullut suurvaltakeskeisempi ja autokratioiden ihanteet olisivat muodostaneet vaihtoehdon läntisille käsityksille arvoista ja oikeuksista.
Demokratiat näyttävät vankoilta ja vähemmän haavoittuvilta. Venäjän autokraattinen malli puolestaan näyttää kunniattomalta ja heikolta, nurkkaan ajetulta.
Rauhan rikkominen Euroopassa johti kuitenkin päinvastaiseen tulokseen. Demokratioiden yhtenäisyys kasvoi ulkoisen geopoliittisen uhkan edessä. Euroopan unionin toimijuus sanktioiden asettamisessa on ollut pontevaa ja transatlanttinen yhteistyö saumattomampaa kuin koskaan ennen. Nato ja läntiset maat avustavat Ukrainan torjuntataistelua mittavilla tukipaketeilla.
Demokratiat näyttävät vankoilta ja vähemmän haavoittuvilta. Venäjän autokraattinen malli puolestaan näyttää kunniattomalta ja heikolta, nurkkaan ajetulta. Yhteistyö Venäjän kanssa tuntuu ongelmalliselta myös Kiinalle, joka kokee Venäjän tavoitteet sinällään järkevinä mutta menetelmät kovin riitasointuisina.
Tämän lehden teemakokonaisuus käsittelee demokratioita vahvuuksineen ja heikkouksineen. Niitä kannattaa analysoida pitkällä aikavälillä. Demokratioiden välinen solidaarisuus on vahvaa, mutta autokraattisuus vahvistuu maailmalla. Miten sääntöperäinen järjestelmä kantaa demokraattisen ja autokraattisen maailman välisten kitkojen sekä mahdollisten kansainvälisten konfliktien yli?
Moni odotusarvo on mennyt uusiksi. Keskinäisriippuvuuden esimerkiksi kaupassa uskottiin levittävän demokratiaa ja edistävän rauhaa. Nyt on paljastunut, että keskinäisriippuvuus on hyvin epäsymmetristä ja riippuvuus erityisesti energiasektorilla voi lisätä geopoliittista haavoittuvuutta.
Onko niin, että tulevaisuudessa rauha on kaupan ennakkoehto? Tämä saattaa tarkoittaa kaupan irtikytkentää globaalilla tasolla. Kiina ja siitä riippuvat taloudet erkaantuvat demokraattisista talouksista. Trendi on huolestuttava, koska se näkyy ihmisten arjessa paitsi konfliktien pelkona mutta myös hintojen nousuna, inflaationa ja resurssiniukkuutena.
