Monille Joe Bidenin valinta Yhdysvaltojen presidentiksi edustaa odottelun loppua: Yhdysvallat on palannut entiselleen. Mutta Bidenin ensimmäinen kausi ei ole Obaman kolmas. Yhdysvaltojen käsitys monenkeskisyydestä ja koalitioiden rakentamisesta on muuttunut tavalla, joka heijastelee muutosta myös Euroopassa. Maailmasta on tullut aiempaa väliaikaisempi ja monenkeskisyydestä poissulkevampaa ja temaattisesti rajatumpaa.
Sodan ja rauhan kysymyksissä koalitiot ja kumppanuudet ovat usein tilanteen vaatimusten sanelemia. Apua otetaan sieltä mistä saadaan. Yhdysvaltojen suhde Eurooppaan on perustunut tälle yhtälölle. Liittoutuminen pienten ja keskisuurten maiden kanssa on ollut vaivatonta, koska epäsymmetrinen suhde suosii suurta avuntuojaa.
Presidentti Donald Trump pelasi laajempaa peliä, jossa Yhdysvallat pyrki liittoutumaan suurten kanssa. Esimerkiksi Venäjä-suhdetta määritteli tarve saada toinen Euraasian suurvalloista Yhdysvaltojen linjalle. Bidenin Yhdysvallat puhuu avoimemmin pienten kansojen vapaudesta, mutta saattaa törmätä suurvaltaongelmiin Hongkongista Valko-Venäjälle.
Naton tai EU:n käyttöarvo perustuu vain yhdistävään ymmärrykseen, joka on vääjäämättä tilannesidonnainen.
Mutta liittolaissuhteita ei muodosteta niiden itsensä takia. Nato tai vaikkapa Euroopan unioni ovat olemassa jotain tarkoitusta varten. Samalla pitää ymmärtää, etteivät nämä allianssit voi olla tyhjentäviä ratkaisuja edes omiin tarkoitusperiinsä. Esimerkiksi Yhdysvaltojen turvallisuusintressejä Euroopassa ei voi redusoida pelkästään Natoon, vaan esimerkiksi Suomen ja Ruotsin tärkeys korostuu puolustusliiton rinnalla erityisesti Norjan ja arktisen alueen suhteen.
Allekirjoitettuja papereita ja yleviä puheita ratkaisevampaa on yhteinen ymmärrys haasteista. Esimerkiksi EU:ta yhdistävät Yhdysvaltoihin demokraattiset haavoittuvuudet, kuten polarisaatio ja ulkopuolinen autokraattinen häirintä. Tilanteet kuitenkin elävät. Obaman aika ei palaa, ja kylmän sodan lopun henki on ohitse. Yksi monenkeskinen ratkaisu ei lopulta sovi kaikkeen. Naton tai EU:n käyttöarvo perustuu vain yhdistävään ymmärrykseen, joka on vääjäämättä tilannesidonnainen.
Yhdysvaltojen ensimmäinen presidentti George Washington varoitti jäähyväispuheessaan pysyvistä liittolaisuuksista. Hänen sanansa saattavat kuvata maan politiikkaa Joe Bidenin ensimmäisellä kaudella: ”Meidän tosiasiallinen politiikkamme on välttää pysyviä liittosuhteita minkä tahansa ulkoisen maailman osan kanssa… me voimme luottaa väliaikaisiin liittosuhteisiin kohdatessamme poikkeuksellisia hätätilanteita.”
Väliaikaisten liittosuhteiden muodostamisessa yhteinen ymmärrys auttaa. Demokraattinen historiallinen kokemus on ollut omiaan luomaan samansuuntaista strategista kulttuuria ja pohjaa joustaville monenkeskisille koalitioille erilaisten haasteiden varalta. Demokratioiden samaistuminen toisiinsa luo aihioita Bidenin koalitioille.
