Globaali poiskytkentä on vastavoima viime vuosikymmenien globalisaatiomallille. Tuotanto on erkaantunut suurista markkina-alueista Pohjois-Amerikassa ja Euroopassa, ja Itä-Aasiassa se on ollut pitkään kustannustehokasta. Tätä on tukenut globaalin merikuljetuslogistiikan sujuvuus ja edullisuus.
Perinteisellä globalisaatiomallilla on ollut selkeitä geopoliittisia vaikutuksia. Keskinäisriippuvuus on kasvanut, mikä on tehnyt häiriöistä epätoivottavia sekä markkina- että tuotantoalueille. Erityinen merkitys vallinneella globalisaatiomallilla on ollut Kiinalle, joka on voinut sen ansiosta integroitua sääntöperäiseen järjestykseen ja nousta jopa standardien luojaksi.
Kiinan kytkeytyminen maailmantalouteen oli itsessään seurausta geopoliittisesta käänteestä. Yhdysvallat löi kiilaa Neuvostoliiton ja Kiinan välille 1970-luvulla ja käytti taloutta politiikan välineenä ja houkuttimena. Tällä kylmän sodan ajan menestystarinalla on nyt kitkaa aiheuttavia epätoivottuja seurauksia.
Kasvavaa huolta on ruokkinut myös keskinäisriippuvuuden epäsymmetrisyys. Eräillä tärkeillä strategisten resurssien aloilla Kiina on saavuttanut monopoliaseman, esimerkiksi harvinaisissa maametalleissa, joita tarvitaan entistä enemmän korkean jalostusarvon tuotteisiin.
Rinnakkainen poiskytkentä, joka niin ikään vaikuttaa geopolitiikkaan, on energialähteiden moninaistuminen. Pääosin fossiilisiin polttoaineisiin perustuvasta järjestelmästä siirrytään yhä vahvemmin uusiutuvaan energiaan. Tässä numerossa tarkastelemme millaisia poliittisia ja globaaleja seurauksia syntyy, kun valtiot eri puolilla maailmaa pyrkivät hiilineutraaleiksi.
Kylmän sodan ajan menestystarinalla on nyt kitkaa aiheuttavia epätoivottuja seurauksia.
Kaksi yhtäaikaista poiskytkentää saattavat asettaa haasteen erityisesti Kiinalle ja muille maille, joiden tuotannon hiilijalanjälki on korkea.
Globalisoituneessa maailmassa ilmastokriisiä ei voida torjua vain kotimaisilla ratkaisuilla, sillä päästöjä syntyy niin kotimaisesta hiilivetyjen käytöstä kuin tuotannon ulkoistamisesta muualle. Tämä johtaa paineisiin nostaa ilmastoa saastuttavan tuotannon hintaa kaikkialla. Suoraviivaiset verot ja tullit saastuttaville tuontituotteille ovat houkuttelevia keinoja ilmastoa lämmittävien hiilipäästöjen vähentämiseksi, mutta ne myös nakertavat perinteisen globalisaatiomallin tehokuutta.
Yhdysvaltojen ja Kiinan väliset jännitteet ovat kasvaneet. Tuotantoketjut, ilmastonmuutos, tuotannon kotouttaminen ja maiden huoltovarmuus ovat ruokkineet maiden haluja poiskytkennöille. Tällä trendillä on kuitenkin myös hintansa. Inflaatio on nousussa. Samalla mittavat investoinnit, joita on tehty tuottoisille kehittyville markkinoille, uhkaavat menettää arvoaan.
Omavaraisemmat blokit kykenevät tekemään itsenäisempiä sotilaallisia valintoja ilman suurta pelkoa globaalien tuotantoketjujen vaarantumisesta. Siksi keskinäisriippuvuuden löystyminen lisää myös konfliktien mahdollisuutta.
