Joka aamu menemme tuohon portille riviin ja odotamme, josko pääsisimme jollekin maatilalle päiväksi appelsiineja poimimaan», sanoo guinealainen Mohamed Kassama.
Kassama on pistänyt pitkäkseen auringolta suojaavan kangaskatoksen alle San Ferdinandon telttaleirissä Etelä-Italiassa. Italian valtio ylläpitää siirtolaisten leiriä Calabrian maakunnassa, lähellä Rosarnon kaupunkia Italian saappaankärjessä. Saman katoksen alla istuu parikymmentä miestä.
Kassama kertoo tulleensa Italiaan reilut kolme vuotta sitten Välimeren yli. Viime kuukaudet hän sanoo olleensa maassa ilman oleskelulupaa, siis laittomasti.
»Työpäivät maatiloilla alkavat aamuvarhain ja kestävät iltaan asti. Minulle riittää töitä kerran parissa viikossa», hän kertoo.
Hedelmät ja kasvikset poimitaan käsin. Varsinkin kesäkuumalla pitkät päivät käyvät raskaiksi. Muut leiriläiset nyökkäilevät Kassaman kertomukselle.
San Ferdinandon alle neliökilometrin kokoisella leirillä on vieri vieressä sinisiä telttoja, joiden kupeessa lukee ministero interno. Vessoja ja vesipisteitä on muutama, ja ruoka valmistetaan kaasukeittimillä ulkona.
Syksyllä leirissä majoittui arviolta 300 afrikkalaistaustaista. Joku kuivasi auringonpaisteessa kalaa, toinen vaihtoi vauvalle vaippaa.
Muualla Calabriassa maatiloilla laittomasti työskentelevät maahanmuuttajat asuvat esimerkiksi juna-asemilla ja hylätyissä rakennuksissa.
Sitrushedelmien sadonkorjuun aikaan maatilojen työvoiman tarve on suurin, ja leirin asukkaiden määrä kasvaa yli tuhannen. Se on kaksi kertaa yli kapasiteetin. Telttapaikkoja ei riitä kaikille, ja välillä joku paleltuu ulos, kun lämpötilat laskevat talviaikaan joskus lähelle nollaa.
Läheisissä kaupungeissa on useita turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskuksia, ja hätävastaanottokeskuksia avataan jatkuvasti. Italian sisäministeriö arvioi, että syyskuun alussa koko maan vastaanottokeskuksissa majoittui 90 000 turvapaikanhakijaa.
San Ferdinandon telttakylän asukkaat eivät kuitenkaan voi tai halua asua vastaanottokeskuksissa.
»Jotkut ovat häipyneet heti veneen saavuttua Italiaan eivätkä ole hakeneet turvapaikkaa, osa taas on turvapaikanhakijoita, jotka ovat menettäneet oikeutensa asua vastaanottokeskuksessa», kertoo Catanian yliopistossa siirtolaisuutta tutkinut professori Carlo Colloca.
Vastaanottokeskuspaikan voi menettää, jos lähtee omille teilleen eikä ilmoita keskuksen henkilöstölle olinpaikastaan. Lisäksi leirillä asuu kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneita, jotka eivät ole palanneet kotimaahansa, ja niitä, joiden oleskeluluvat ovat vanhentuneet.
Leirissä majoittuvista suuri osa on tullut Italiaan haastateltujen tapaan veneellä Libyan kautta – joku tänä vuonna, joku kolme neljä vuotta sitten. Asukkaat ovat kotoisin pääosin Länsi-Afrikan maista kuten Malista, Guineasta, Ghanasta, Senegalista ja Nigeriasta.
Senegalilainen Mohamed Niang tuli Italiaan veljensä perässä. Kotimaassa häntä kaipaavat vaimo ja kaksi lasta, joille hän lähettää rahaa kuukausittain.Maatiloilla työtä tehdään ala-arvoisissa olosuhteissa, Colloca vahvistaa. Työntekijät saavat ympäripyöreästä päivästä noin 20 euroa, ja esimerkiksi tomaateista maksetaan noin 3,5 euroa kerätyltä laatikolta.
Kesäisin lämpötilat nousevat jopa 40 asteeseen. Kuumuus ja fyysinen rasitus tappoivat viime kesänä joitakin afrikkalaistaustaisia työläisiä toisella puolella eteläistä Italiaa, Puglian hallintoalueella sijaitsevilla maatiloilla.
Collocan mukaan työläiset ovat riippuvaisia työnantajista, minkä vuoksi he hyväksyvät ihmiskaupan tunnusmerkit täyttävät olosuhteet: työnantaja on usein käyttänyt hyväkseen työläisen riippuvaista asemaa ja näin alistanut hänet toimimaan ihmisarvoa loukkaavissa olosuhteissa. Paperiton ei voi valittaa tilanteestaan viranomaisille, sillä silloin hän jäisi kiinni laittomasta oleskelusta maassa.
Lisäksi Calabrian työttömyysaste on Italian korkein, noin 20 prosenttia. Kun laillisen työpaikan saaminen on vaikeaa, laittomalla työvoimalla pyörivät maatilat voivat olla ainoa mahdollisuus ansaita rahaa.
Maatilalliset puolestaan säästävät työntekijäkustannuksissa, kun työhön palkataan paperiton. Siinä on kuitenkin riskinsä: Poliisi on tietoinen maatilojen toiminnasta ja tekee tiloille joskus pistokäyntejä. Jos tila jää kiinni ulkomaalaistaustaisen työläisen orjuuttamisesta, se saa syytteen. Siitä voi seurata sakkorangaistus.
’Ndrangheta-mafian voimakas asema luo Calabriassa erityisen otolliset puitteet laittoman työvoiman hyväksikäytölle. Yhdeksi maailman vaikutusvaltaisimmista rikollisjärjestöistä kasvaneen ’Ndranghetan lonkerot ovat syvällä alueen taloudessa. Sen hallitsemat liiketoimet työllistävät paljon väkeä esimerkiksi kiinteistö- ja ravintola-alalla, ja Collocan mukaan mafialla on osuutensa myös laittoman ulkomaalaistyövoiman hyväksikäytössä.
Lisäksi mafia toimii fyysisesti lähellä San Ferdinandon telttaleiriä. Mafia salakuljettaa muun muassa huumeita Eurooppaan läpi Gioia Tauron suursataman, joka sijaitsee noin 15 kilometrin päässä leiristä.
Siirtolaistyövoiman hyväksikäyttö ei ole Italiassa uusi ilmiö. Ulkomaalaistaustaisen työvoiman orjuuttaminen on jatkunut maatiloilla jo vuosikymmeniä, ja sitä tarkoittamaan kieleen on kehittynyt jopa oma sana, caporalato, joka kuvaa leirissä asuvien keskinäistä hie-rarkiaa.
»Caporale eli agentti saa valita työntekijät maatiloille. Työntekijät joutuvat maksamaan tälle välityspalkkion», Colloca kertoo. Sesonkityöläiset kiertävät maata hedelmien ja vihannesten sadonkorjuun työvoimatarpeen mukaan.
Ihmisoikeusjärjestö Amnesty Internationalin arvion mukaan Italiassa oli vuonna 2011 yli puoli miljoonaa paperitonta siirtolaista. Tanskalainen tutkimusjärjestö Danwatch puolestaan arvioi, että vuonna 2014 Italian maataloussektorilla työskenteli kausittain 400 000 paperitonta.
»Paperittomien siirtolaisten määrä on pakolaiskriisin myötä räjähtämässä, lähestymme Italiassa varmaan jo miljoonaa. Toisaalta töitä on tarjolla aiempaa vähemmän, koska kehno taloustilanne vaikuttaa maataloussektoriin ja maatiloilla on siirrytty koneelliseen keräämiseen», Colloca toteaa.
Collocan mukaan ne, joille ei riitä töitä maatiloilla, työllistyvät pimeisiin töihin muille sektoreille, kuten rakennusalalle. Sielläkin työnantajana on usein mafia. Viime aikoina Rosarnon alueella on näkynyt myös prostituutiota, jonka takana on Collocan mukaan järjestäytynyt rikollisuus.
Töitä on tarjolla aiempaa vähemmän, koska kehno taloustilanne vaikuttaa maataloussektoriin ja maatiloilla on siirrytty koneelliseen keräämiseen.
Paperittoman siirtolaistyövoiman hyväksikäyttö on ongelma muissakin Euroopan maissa kuin Italiassa. Kansainväliset avustus- ja ihmisoikeusjärjestöt, kuten Punainen Risti ja orjuuden vastainen Anti-Slavery International, ovat moittineet esimerkiksi Etelä-Espanjan Almerían alueen maatiloja paperittomien siirtolaisten orjuuttamisesta ja maan viranomaisia toiminnan sallimisesta.
Siirtolaisuuspolitiikkaa tutkivan yhdysvaltalaisen Migrant Policy Instituten tutkijan Maria Vincenza Desiderion mukaan aiheesta on äärimmäisen vaikeaa saada luotettavia tilastoja Euroopan tasolla. Koska paperittomien siirtolaisten palkkaaminen on laitonta, se pyritään luonnollisesti salaamaan viranomaisilta.
»Italiassa, Espanjassa ja Kreikassa laillisesti maassa olevia maahanmuuttajia on töissä maataloussektorilla reilusti enemmän kuin muissa Euroopan maissa. Tämän tilaston voidaan olettaa heijastavan epäsuorasti sitä, että näissä maissa myös paperitonta siirtolaistyövoimaa on maataloussektorilla eniten», Desiderio arvioi.
Desiderion mukaan epäsuhta selittynee myös sillä, että esimerkiksi Välimeren veneellä ylittävä siirtolainen saapuu ensiksi Etelä-Eurooppaan.
Professori Collocan mukaan pakolais- ja siirtolaisvirtaa Eurooppaan ovat viime vuosina vauhdittaneet Lähi-idän ja Afrikan maiden sotien ja kansannousujen lisäksi ilmastolliset muutokset ja maatalouteen liittyvät ongelmat.
»Klassinen esimerkki on ilman viljelysmaata kotimaassaan jäänyt länsiafrikkalainen maanviljelijä, joka päättää lähteä Eurooppaan. Saavuttuaan hän päätyy töihin tiloille ja jää kierteeseen», Colloca toteaa.
Rosarnon tilanteeseen on yrittänyt puuttua ihmisoikeusjärjestö Amnesty Internationalin lisäksi Italian maataloustyöntekijöiden ammattiyhdistys Federazione LavoratoriAgroindustria. Yhdistyksen Gioia Tauron alueen asiamiehen Celeste Lo Giaccon mukaan yhdistys on yrityksistään huolimatta saanut aikaan harmittavan vähän.
»Me osoitamme mieltä, puhumme julkisuudessa ja vaadimme jatkuvasti maatiloilla työskenteleville siedettäviä työolosuhteita. Viranomaiset tekevät joskus täsmäiskuja tiloille, sakottavat ja pidättävät orjatyön teettäjiä, mutta he ovat hampaattomia ongelman laajuuden edessä», Lo Giacco sanoo.
Myös joukko yhdistyksiä on ottanut asiakseen taata hyväksikäytön uhreille reilua työtä. Esimerkiksi vuonna 2012 perustettu SOS Rosarno palkkaa ulkomaalaistaustaista väestöä pientiloille oikeudenmukaisilla työehdoilla.
Työntekijöille tarjotaan asianmukainen työsopimus, ja he tienaavat sen verran kuin lain mukaan kuuluukin eli noin kahdeksan euroa tunnilta.
Lähes kolme vuotta Italiassa asunut senegalilainen Mohamed Niang, 35, kertoo elämän helpottuneen sen jälkeen, kun hän sai työpaikan SOS Rosarnon hankkeesta. Aluksi hänkin työskenteli maatiloilla surkeissa oloissa, mutta on sittemmin saanut Italiasta oleskeluluvan työsopimuksen ja asunnon perusteella.
»Nyt olen tyytyväinen, sillä minua kohdellaan kuin ihmistä», Niang sanoo.
Kirjoittaja on vapaa toimittaja.
