Venäjä saa pian mieluisan uudenvuodenlahjan: Kirgisia on liittymässä Euraasian talousunionin jäseneksi vuodenvaihteessa eli samalla kellonlyömällä, kun unioni aloittaa toimintansa. Keski-Aasian viidestä maasta Kazakstan on ilmoittanut liittyvänsä unioniin jo aiemmin.
Nykyisen Euraasian tulliliiton päälle rakentuva talousunioni luo yli 170 miljoonan ihmisen yhteiset sisämarkkinat. Venäjän johtaman projektin tavoitteena on luoda vastavoima Euroopan unionille.
Ei ole mikään salaisuus, että Kremlissä haikaillaan Neuvostoliiton kylmän sodan aikaisen vaikutusvallan perään. Siitä on pohjimmiltaan kyse Ukrainan verenvuodatuksessa, ja yhtä selkeästi mutta vähemmän sotaisasti imperialistinen projekti näkyy myös Keski-Aasiassa.
Kirgisian hyppääminen Euraasian integraation kelkkaan ei pohjaudu pelkästään maan omaan vapaaseen tahtoon, vaikka kansa hanketta tukeekin. Kyse on myös siitä, ettei Kirgisialla oikeastaan ole muita vaihtoehtoja.
”Tämä on maan ulkopolitiikan suunta, ja kirgisialaiset tukevat sitä. Miten me voisimmekaan integroitua lännen kanssa, kun olemme maantieteellisesti ja geostrategisesti aivan eri puolella maailmaa”, sanoo maan entinen presidentti Roza Otunbajeva.
Vuoden 2005 tulppaanivallankumouksen keskushahmoihin kuulunut Otunbajeva toimi Kirgisian presidenttinä vuosina 2010–2011. Hän on tehnyt pitkän uran maansa johtavana diplomaattina ja toiminut muun muassa ulkoministerinä sekä suurlähettiläänä Britanniassa ja Yhdysvalloissa.
Otunbajevan mukaan Ukrainan kriisi on voimistanut Venäjän vaikutusta Keski-Aasiaan.
”Yleinen kansainvälinen tilanne on muuttunut dramaattisesti, ja olemme täysin eri tilanteessa kuin vaikkapa vuosi sitten. Totta kai Venäjän ulkopolitiikan suunnanmuutos vaikuttaa Kirgisiaan”, nimeään kantavaa kansalaisjärjestöä johtava Otunbajeva sanoo.
”Yritämme lieventää kansainvälisen jännitteen vaikutusta ja välttää hankaluuksia, mutta kaikki Keski-Aasian maat ennakoivat, että tilanne mutkistuu.”
PAIMENTOLAISKANSA. Monet kirgiisi perheet viettävät kesät vuoriylängöillä lampaita ja hevosia paimentaen.Omasta näkökulmastaan Moskova pyrkii ainoastaan ottamaan sen, mikä sille kuuluu. Keski-Aasian viisi maata olivat osa Neuvostoliittoa, ja sitä ennen alue oli tsaarin Venäjän hallussa. Viime vuosina tuon aseman palauttamisesta on tullut Venäjälle entistä tärkeämpää.
”Venäjä on Euraasian integraation kantava voima. Se haluaa kasvattaa tällä projektilla vaikutusvaltaansa Keski-Aasiassa ja ajaa potentiaaliset kilpailijat pois omalta takapihaltaan”, kansainvälisen ja vertailevan politiikan apulaisprofessori Medet Tiulegenov Biškekissä sijaitsevasta Keski-Aasian amerikkalaisesta yliopistosta sanoo.
Siteitä Venäjään vahvistaa etenkin kieli, sillä venäjää puhutaan ”toisena kotimaisena” kaikissa Keski-Aasian maissa. Käytännössä se on alueen lingua franca. Lisäksi suuri osa nuorista keskiaasialaismiehistä käy lisätienestien perässä siirtotyöläisinä Venäjällä.
Venäjän mahdollisia kilpailijoita Keski-Aasiassa olisivat ainakin Yhdysvallat ja Kiina, mutta ne ovat jättäneet alueen oman onnensa nojaan.
”Esimerkiksi Kirgisian neuvotteluasema Venäjän kanssa on nykyolosuhteissa hyvin heikko. Se johtuu lännen täydellisestä passiivisuudesta ja Kiinan haluttomuudesta kasvattaa rooliaan Keski-Aasiassa”, toteaa Keski-Aasia–Kaukasia-instituutin johtaja S. Frederick StarrJohns Hopkins -yliopistosta.
Yhdysvalloilla oli Kirgisiassa viime kesään saakka lentotukikohta Afganistanin kuljetusliikenteen hoitamiseksi, mutta nyt suurvalta on poistunut vähin äänin ja siirtänyt ainoastaan osan tukikohdan tiedustelupuolesta paikallisen lähetystönsä suojiin.
Kiinan intressit Keski-Aasiassa ovat lähes puhtaasti taloudellisia. Poliittista pääomaa se ei alueelle aio Venäjän tavoin sijoittaa.
”Kiinaa kiinnostaa Keski-Aasiassa kaupankäynnin ja energian lisäksi vain torjua islaminuskon vaikutusta maahansa. Kiinalaiset jättävät politiikan venäläisille”, Medet Tiulegenov sanoo.
Venäjä tarjoaa kumppaneilleen suojaa Varsovan liiton raunioille perustetun Kollektiivisen turvallisuusjärjestön (ODKB) kautta, mutta S. Frederick Starrin mukaan Naton viidettä artiklaa muistuttavat turvatakuut eivät pitäisi tosipaikassa.
”Venäjä tarjoaa enemmän kuin voi toimittaa”, hän sanoo. Kun vaihtoehtoja ei ole, on pakko ottaa se, mitä on tarjolla.
”Venäjälle on tarjoutunut tilaisuus täyttää Yhdysvaltain ja Kiinan jättämä tyhjiö Keski-Aasiassa”, Medet Tiulegenov tiivistää.
Tyhjiön täyttäminenon monestakin syystä luonnollista aloittaa Kirgisiasta.
Ensinnäkin venäjän kieli on Kirgisiassa merkittävämmässä asemassa kuin naapurimaissa: se on säilytetty virallisena kielenä Neuvostoliiton hajoamisen jälkeenkin. Lisäksi islaminuskon asema on Kirgisiassa heikompi kuin hartaammissa naapurimaissa, sillä kirgiisit ovat perinteistä paimentolaiskansaa.
Kirgisialla on Venäjälle myös sotilasstrategista merkitystä. Siellä sijaitsee Neuvostoliiton ajoilta periytyvä Kantin lentotukikohta, joka on vuokrattu Venäjälle tällä erää vuoteen 2027 saakka.
Tärkein syy Kirgisian valikoitumiselle on maan poliittinen järjestelmä. Voimakkaan autoritäärisistä naapureistaan poiketen Kirgisia siirtyi vuoden 2005 tulppaanivallankumouksessa demokratiaan. Avoin poliittinen järjestelmä on lisännyt kansalaisvapauksia, mutta demokratia on vasta nuori ja siksi heikko.
Järjestelmän hauraus on tehnyt maasta alttiin ulkopuolisille vaikutuksille, ja Venäjä käyttää sitä hyväkseen. Moskovan pääasiallinen vientituote Kirgisiaan näyttää olevan kauppatavaroiden sijaan lainsäädäntö.
Tuoreimmat esimerkit lainsäädännön venäläistämisestä eivät lupaa hyvää Kirgisian demokratialle. Maan parlamentti hyväksyi lokakuun puolivälissä lähetekeskustelun päätteeksi lait ”ulkomaisista agenteista” ja ”ei-perinteisten seksuaalisten suhteiden” propagoinnin kieltämisestä.
Lait on kopioitu sellaisenaan Venäjältä. Voimaan tullessaan ne heikentäisivät ulkomaista rahoitusta saavien kansalaisjärjestöjen toimintaedellytyksiä ja seksuaalivähemmistöjen asemaa.
”Lainsäädäntöä on venäläistetty jo yli kymmenen vuoden ajan.”Venäläiset lait kopioidaan usein suoraan Kirgisian lakiin.” Venäläiset lait kopioidaan usein suoraan Kirgisian lakiin.Parlamentti hyväksynee homopropaganda- ja agenttilait ennen vuodenvaihdetta”, Medet Tiulegenov sanoo.
Parlamentin kahden kolmanneksen määräenemmistön lisäksi lait tarvitsevat voimaan tullakseen vielä presidentti Almazbek Atanbajevin hyväksynnän. Se ei muodostane ongelmaa, sillä Atanbajev myötäilee päätöksissään Venäjää.
Venäjän tehtävää avittaa juuri tämä: kirgiisiyhteiskunta on jo vanhastaan niin konservatiivinen, että maan parlamentti ja sosiaalidemokraattinen presidentti ovat valmiita hyväksymään vähemmistöjen oikeuksia ja kansalaisyhteiskuntaa polkevat lait. Taustalla on kuitenkin Venäjän aktiivinen vaikutus.
”Venäjä saattaa lakejaan voimaan Kirgisiassa paikallisten toimijoidensa ja presidentin passiivisen hyväksynnän avulla”, S. Frederick Starr kuvailee.
Paikallisilla toimijoillatarkoitetaan muun muassa tiedustelu- ja propagandaväkeä. Moskova on muokannut sekä Kirgisian valtiokoneistoa että yleistä mielipideilmapiiriä jo pitkään itselleen myötämielisiksi.
”Presidentti Putin otti jo vuosia sitten Kirgisian tiedustelupalvelut suoraan hallintaansa. Hän vaihtoi tiedustelua johtaneet kirgisialaiset omiin suojatteihinsa ja alkoi lisäksi tuoda luotettaviksi katsottuja kirgiisejä FSB:n koulutettavaksi Moskovaan”, Starr sanoo.
Yleistä mielipidettä Venäjä muokkaa lisäämällä venäjänkielisen median vaikutusta Keski-Aasiassa.
Näyttämölle on ilmestynyt kuin tyhjästä suuri määrä venäjäksi kirjoittavia vapaita toimittajia ja venäjänkielisiä uutissivustoja. Niiden taustoja New York Timesissa selvittäneen venäläisen toisinajattelijan Maša Gessenin mukaan niiden palvelimet näyttävät sijaitsevan Moskovassa.
Sivustojen julkaisemissa uutisissa muun muassa varoitetaan, että Kirgisiaa uhkaa Ukrainan tapainen vallankumous tai Syyrian kaltainen radikaali-islamistien aloittama sisällissota, jos maa ei solmi voimakkaampia siteitä Moskovaan.
Yksi sivustoista ilmoittaa toimivansa Moskovassa perustetun, Venäjän ja Kirgisian suhteita vaalivan säätiön alaisuudessa. Lisäksi sivusto ilmoittaa tekevänsä yhteistyötä Venäjän ulkoministeriön alaisen ”maanmiesviraston”Rossotrudnitšestvonkanssa.
”Venäjän vaikutus tulee venäjänkielisestä mediasta, jota seurataan Keski-Aasiassa tiiviisti. Moskova käyttää Keski-Aasiassa asuvia etnisiä venäläisiä valtansa lisäämiseksi ja toimiensa legitimoimiseksi: se nostaa venäläisten maanmiesten kohtaamia ongelmia jatkuvasti esiin”, Medet Tiulegenov sanoo.
Maanmiehiä Kirgisiassa piisaa: väestöstä 12,5 prosenttia on etnisiä venäläisiä. Keski-Aasian maista ainoastaan Kazakstanissa venäläisväestön osuus on suurempi.
Kirgisia voi olla avain siihen, että Venäjä saa sidottua koko Keski-Aasian tiukkaan kontrolliinsa. Kirgisia on helpoin paikka jatkaa vaikutusvallan laajentamista, kun Kazakstan näyttää jo olevan Moskovan taskussa.
”Kirgisia otetaan ensin, sillä muut maat ovat paljon suurempia.” ”Kirgisia otetaan ensin, sillä muut maat ovat paljon suurempia.Kirgisia on kaikkein haavoittuvaisimmassa asemassa Venäjään nähden, ja maahan on helppo vaikuttaa”, Tiulegenov sanoo.
Hänen mukaansa seuraava kohde ontodennäköisesti Tadžikistan. Se on Kirgisian tavoin pieni ja köyhä, mutta naapuriaan epädemokraattisempi ja korruptoituneempi. Tadžikistanissa ei ole avoimia vaaleja, vaan sitä on hallinnut itsevaltainen presidentti Emomalii Rahmon Neuvostoliiton hajoamisesta saakka.
”Venäjä lisää parhaillaan painetta Tadžikistania kohtaan. Turkmenistan ja Uzbekistan ovat paremmassa turvassa muun muassa suuremman omavaraisuutensa ja energiavarantojensa vuoksi”, Tiulegenov sanoo.
Naapurimaiden kannalta on huolestuttavaa, miten helposti Kirgisian venäläistäminen on edennyt. Johns Hopkins -yliopiston S. Frederick Starrin mukaan keskiaasialaiset haluavat olla alistumatta Venäjän uuskolonialismille ja pitää kiinni itsemääräämisoikeudestaan, mutta toistaiseksi vain Turkmenistan ja Uzbekistan ovat kyenneet vastustamaan tarpeeksi vankkumattomasti.
”Se, että länsi on jättänyt reagoimatta Kirgisian venäläistämiseen, lähettää selkeän viestin muille Keski-Aasian maille sen varalta, että ne aikoisivat vastustaa Venäjää.”
Artikkelissa on käytetty lähteenä myös Aleksei Malašenkon kirjaa The Fight for Influence. Russia in Central Asia (Carnegie 2013).
Kirjoittaja on Venäjään erikoistunut toimittaja ja hallinnollinen avustaja Ulkopoliittisessa instituutissa.
