Euroopan rasismin ja suvaitsemattomuuden vastainen komissio (ECRI) varoitti heinäkuussa systeemisestä rasismista ja poliisin etnisestä profiloinnista Euroopassa. ECRI on Euroopan neuvoston alainen ihmisoikeuksia valvova elin, joka koostuu riippumattomista asiantuntijajäsenistä. Suomesta komissiossa istuu kestävyystieteen professori Reetta Toivanen Helsingin yliopistosta. Komission mukaan etninen profilointi pitäisi kieltää lailla kaikissa Euroopan neuvoston jäsenmaissa.
Miten rasismi ja suvaitsemattomuus ovat kehittyneet Euroopassa ECRI:n kausiesi aikana vuodesta 2014?
Kehitys on ollut kahtalaista. Euroopan unionin perusoikeusviraston tutkimukset osoittavat, että rasismi ja suvaitsemattomuus ovat Euroopassa lisääntyneet. Tämä näkyy myös siinä, että eri puolilla Eurooppaa äänestäjät valitsevat puolueita, jotka ovat avoimen rasistisia tai vastustavat erilaisuutta.
Toisaalta Yhdysvalloista alkanut ja Eurooppaan levinnyt Black Lives Matter -liikehdintä on osoittanut, että Euroopan maissa on kansalaisia ja järjestöjä, jotka vastustavat rasismia. Lisäksi esimerkiksi Saksassa on puututtu internetin vihapuheeseen lainsäädännöllä.
ECRI tarkkailee rasismia Euroopan neuvoston jäsenmaissa, raportoi löydöksistään ja tekee parannusehdotuksia. Miten jäsenmaissa suhtaudutaan komission työhön?
Pääsääntöisesti eri maiden viranomaiset suhtautuvat ehdotuksiin myönteisesti ja jopa odottavat, että komissio antaisi jonkin suosituksen viranomaisten työn tueksi. Esimerkiksi Suomen viranomaiset kiittelivät ECRI:n viimevuotista Suomen-raporttia ja etenkin suositusta yhdenvertaisuuslautakunnan vahvistamiseksi.
Toisaalta viimevuotinen raportti aiheutti joissain kansalaisissa raivoa. Tietty kansanosa soitti ulkoministeriöön (jolle ihmisoikeussopimusasiat kuuluvat) järjestelmällisesti ja moitti viranomaisia siitä, ECRI:n raportti »häpäisee Suomen mainetta». Siinä suositeltiin myös esimerkiksi vihapuheongelmaa koskevan strategian luomista.
Yhdysvalloissa on keväällä ja kesällä puhuttu poliisiväkivallasta. Millainen tilanne on Euroopassa?
Poliisin etninen profilointi on ongelma: poliisi pysäyttää erilaiselta näyttäviä ihmisiä ja kohdistaa heihin rikosepäilyjä muita enemmän.
Euroopan perusoikeusviraston mukaan EU:n jäsenmaissa noin kahdeksan prosenttia etnisistä vähemmistöistä kohtasi poliisin etnistä profilointia vuotta 2017 edeltäneiden viiden vuoden aikana. Afrikkalaistaustaisten keskuudessa luku oli 10–11 prosenttia. Luvut tuskin kuvaavat koko totuutta, sillä kaikkia kokemuksia poliisin väärinkäytöksistä ei raportoida. ECRI on suositellut, että Euroopan neuvoston jäsenmaihin perustettaisiin riippumattomia elimiä tutkimaan väitettyjä poliisin väärinkäyttötapauksia.
EU:n perusoikeusviraston selvityksessä vuonna 2018 Suomi oli EU:n rasistisin maa. Millainen tilanne Suomessa on nyt, ja miten siihen pitäisi puuttua?
Suomen tilanne on huolestuttava. Meillä ihmisoikeuksien opetus kuuluu peruskoulun opetussuunnitelmaan, mutta opettajankoulutukseen ihmisoikeudet eivät automaattisesti kuulu. Siksi meiltä puuttuu ymmärrystä siitä, mitä rasismi ja syrjintä ovat. Tämä näkyy esimerkiksi siinä, että opettajat ja opinto-ohjaajat saattavat suhtautua eritaustaisiin lapsiin ja nuoriin eri tavoilla. Kun oikeuksia ei tunne, niitä ei kykene puolustamaan, ja kun omia ennakkoluuloja ei tiedosta, niitä ei voi kyseenalaistaa. Suomeen tarvittaisiin kattava ihmisoikeuskasvatus kaikille päiväkodista lähtien. Lisäksi tarvittaisiin vihapuheen vastainen strategia ja viharikoksia ja -puhetta koskeva tiedonkeruujärjestelmä.
ECRI:n mukaan saamelaiskulttuuria ei tunneta Suomessa tarpeeksi hyvin, mikä voi lisätä saamelaisten kokemaa rasismia. Miten saamelaisten kulttuuriset oikeudet toteutuvat Suomessa?
Oikeudet ovat edistyneet esimerkiksi kielilainsäädännön ansiosta, joka mahdollistaa omalla kielellä oppimisen. Toisaalta Jäämeren ratahanke osoittaa, ettei saamelaiskulttuuria ymmärretä ja arvosteta. On törkeää, jos suunnitelmia tehdään ilman, että paikallisia kuullaan. Suomi aikoo korvata rahallisesti sen, jos paliskuntien läpi vedettävä rata vaikeuttaa poroelinkeinon harjoittamista. Mutta elinkeino on kulttuurin sydän, ei sitä voi korvata rahalla.
