Puhtaan sodan illuusio

Kiinalaisviranomaiset jahtasivat viime keväänä joukkomur­hasta epäiltyä huumekeisaria Mekong-joella ja paikansivat hänen piilopaikkansa syvällä Myanma­rin vuoristossa. Mies haluttiin kiinni elävänä tai kuolleena, ja ratkaisuksi esi­tettiin lennokki-iskua.

Iskua ei lopulta tehty, mutta tapaus osoitti, että Kiinallakin on jo kykyä len­nokki-iskuihin. Lehtitietojen mukaan Kiinalla on tusinoittain lennokkityyppe­jä, joita se on esitellyt ilmailunäyttelyissä ja sotilasparaateissa. Koneiden kerrotaan muistuttavan amerikkalaisia lennokkeja, joilla Yhdysvallat tekee ilmaiskuja niin Afganistanissa, Pakistanissa, Jemenissä kuin Somaliassa. Teknologia on levinnyt useaan maa­han. Global Research -tutkimuskeskuk­sen mukaan 76 valtiolla on lennokkeja. Näihin kuuluvat suurimpien länsimaiden ja Kiinan lisäksi joukko Aasian maita, Venäjä, Iran sekä Suomi ja muut Poh­joismaat.

Malleissa on suuria eroja, mutta useimmat ovat aseistamattomia. Esi­merkiksi Suomi on hankkimassa Isra­elista uusia tiedustelulennokkeja, joilla täydennetään jalkaväkimiinojen tilalle suunniteltua puolustusta. Lennokit ovat omiaan valvomaan katvealueita ja joh­tamaan tykistöammuntoja.

Ohjuksilla aseistettuja lennokkeja käyttävät tiettävästi vain Yhdysvallat, Israel ja Britannia. Amerikkalaiset ovat kehityksen eturintamassa, mutta muut maat ovat kuromassa etumatkaa kiinni. Esimerkiksi Ranska ja Saksa harkitsevat aseistettujen lennokkien ostamista Yh­dysvalloilta tai Israelilta.

”Riippumatta siitä, kuinka paljon etumatkaa tietyllä valtiolla on merkittä­vän sotateknologian suhteen, pääsevät muut jossain vaiheessa kiinni ja jopa ohi. Teknologian kehittyessä hinnat laskevat ja koneet siirtyvät massatuotantoon”, kirjoittaa amerikkalaisen Brookings-instituutin tutkija Peter Singer kirjassaan Wired for War.

Singer korostaa, että elämme Aasian vuosisataa. Kiina saattaa hänen mukaan­sa jopa ohittaa Yhdysvallat sotateknolo­gian kehityksessä vuosikymmenen päästä.

Lähde: Bureau of Investigative Journalism

Vaivatonta ja halpaa

Osaltaan lennokkivillitystä on voimis­tanut Yhdysvaltain käymä terrorismin vastainen sota. Afganistanin ja Irakin kaltaisissa pitkissä sodissa ei-valtiolliset ryhmät ovat menestyksekkäästi vastus­taneet Yhdysvaltojen ja sen liittolaisten modernia sotakoneistoa kotitekoisin kei­noin. Sotiminen maksaa lännelle aikaa, rahaa ja ihmishenkiä, ja sodan kannatus murenee omien kuollessa sekä syyttömien kärsiessä.

Näin ollen lennokkien suosiolle on Yhdysvalloissa syynsä, kertoo walesilai­sen Swansean yliopiston mediatutkimuk­sen lehtori William Merrin.

”Lennokit ovat edullisia, säästävät sotilaiden henkiä ja pitävät sodankäyn­nin raa’an todellisuuden loitolla medi­asta. Pitkään sotaan on siis helpompi ryhtyä”Pitkään sotaan on helpompi ryhtyä.””, Merrin kiteyttää. Hän seuraa työkseen uuden sotateknologian kehi­tystä ja siitä käytävää keskustelua.

Amerikkalaiset ovat ostaneet viime vuosikymmenen aikana tuhansia lennok­keja ja kouluttavat nykyään enemmän lennokkien kuin tavallisten hävittäjien lentäjiä.

Yhdysvaltalainen Predator-lennokki maksaa muutamia miljoonia dollareita. Yhden F-22-hävittäjän hinnalla saa tu­sinoittain Predatoreita. Lentäjät istuvat turvallisesti Yhdysvalloissa tuhansien kilometrien päässä sotatantereelta, kun lennokit operoivat Yhdysvaltojen liitto­laismaiden salaisista tukikohdista.

Hallintoa hyödyttää etenkin se, että sota vaikuttaa puhtaalta. Etäisyys ope­raatioihin ja puheet ”täsmäiskuista” edesauttavat käsityksen muodostumista.

Yhdysvaltalaistutkija Tara McKel­veyn mediatutkimus osoittaa, että viran­omaiset puhuvat iskuista vuolaasti, kun ne onnistuvat tavoitteissaan. Muuten tiedustelupalvelu CIA:n johtamista ope­raatioista on helppo vaieta vetoamalla niiden salaiseen luonteeseen. Toimittajien on liki mahdotonta välittää vaihtoehtois­ta tietoa sota-alueiden paikallisista olo­suhteista, koska iskuja tehdään äärim­mäisen vaikeakulkuisilla alueilla.

McKelveyn mukaan lennokkiohjel­masta kiinnostuttiin amerikkalaisessa julkisessa keskustelussa kunnolla vasta kolmen amerikkalaisen kuoleman jäl­keen syksyllä 2011. Jemenissä tehdyssä lennokki-iskussa kuoli yhdysvaltalais­syntyinen militanttijohtaja Anwar al-Aw­laki, jonka Yhdysvallat on vahvistanut olleen iskun kohteena. Samassa iskus­sa kuoli niin ikään amerikkalainen al-Qaidan jäsen Samir Khan. Pari viikkoa myöhemmin lennokki tappoi al-Awlakin 16-vuotiaan pojan Abdulrahmanin.

Tuomio ennen oikeudenkäyntiä

Vain viikkoja ennen vuoden 2001 WTC-iskuja Yhdysvallat moitti Israelia sen te­kemistä ”täsmäiskuista” Hamas-johtajia vastaan, koska iskut olivat tappaneet si­viileitä. Israel kuitenkin korosti oikeut­taan itsepuolustukseen. Nyt Yhdysvallat käy lennokkisotaa etenkin Pakistanissa ja Jemenissä samoin perustein.

”Viesti näille maille on pähkinänkuo­ressa se, että Yhdysvaltojen intressit me­nevät muiden maiden itsemääräämisoi­keuden edelle”, oikeustieteen professori Rosa Brooks Georgetownin yliopistosta kirjoittaa yhdysvaltalaisessa Foreign Policy-lehdessä.

Yhdysvaltojen hallinto on väittänyt, että lennokkisodankäynti on humani­taarisen oikeuden sääntöjen mukaista. Humanitaarisen oikeuden mukaan si­viilejä vastaan ei saa iskeä missään ti­lanteessa.

Yhdysvaltain oikeusministeriön jul­kistamassa asiakirjassa lennokki-iskuja perustellaan sillä, että iskujen kohteet aiheuttavat ”välitöntä uhkaa” Yhdys­valtojen turvallisuudelle. Lennokkien kohteiksi on Brooksin mukaan määri­telty kohdealueen ”kaikki sotilasikäiset miehet”, joiden käyttäytymisen on todet­tu ”muistuttavan terroristien käyttäyty­mistä”. Kohdealue on käytännössä mi­kä tahansa alue, mistä terroristiepäilyjä löydetään.

Määritelmä on äärimmäisen laaja. Vihollistaistelijoiden ja siviilien erotta­minen toisistaan on vaikeaa. Monilla alueilla on tavallista, että myös siviilit kantavat aseita.

”Kyseessä on lennokin kokoinen porsaanreikä”, Brooks kirjoittaa. Asian­tuntijoiden mukaanLennokki-iskut joh­tavat tilanteeseen, jossa kuolemantuomio jaetaan periaatteessa ennen oikeuden­käyntiä.lennokki-iskut joh­tavat tilanteeseen, jossa kuolemantuomio jaetaan periaatteessa ennen oikeuden­käyntiä: kohde ei pysty antautumaan.

Vaikka lennokki-iskuilla osuttaisiin­kin oikeaan kohteeseen, iskuissa kuolee myös sivullisia. Ainoastaan kaksi pro­senttia kuolleista on todettu militantti­johtajiksi. Loput voivat olla muita kuin vihollistaistelijoita.

Kohdealueilla lennokit vaikuttavat asukkaisiin väistämättä. Viime vuonna kaksi yhdysvaltalaistutkimusta paljasti, kuinka väestö etenkin Pakistanissa, Je­menissä ja Somaliassa kärsii traumois­ta, jotka johtuvat taivaalla jatkuvasti pörräävistä lennokeista. Psykologien mukaan lennokit aiheuttavat stressiä ja univaikeuksia.

Lennokki-iskuissa myös loukkaan­tuu useita. Ihmisten omaisuutta tuhou­tuu ja toimeentulo kärsii. Lisäksi iskuilla voi olla epäsuora vaikutus siihen, että terroristit epäilevät paikallisväestöä Yh­dysvaltojen auttamisesta ja tekevät näitä vastaan kostoiskuja.

Tunnettu sotastrategi David Kilcullen kritisoi lennokkisodan lyhytnäköisyyttä taannoin New York Timesissa. Hänen esittämäänsä näkemystä on lainattu useaan otteeseen raporteissa ja akatee­misessa kirjallisuudessa.

”Kuvitelkaamme, että joukko mur­tovarkaita muuttaa naapurustoon. Jos poliisi alkaisi pommittaa ihmisten taloja ilmasta, ryhtyisivätkö ihmiset silloin vas­tustamaan murtovarkaita vai poliisia?” Kilcullen kysyy.

”Todennäköistä on, että asukkaat vastustavat poliisia. Etenkin, koska murtovarkaiden ilmiantamiselle ei ole järjestelmää. Tämä asetelma vastaa len­nokkisodan logiikkaa.”

Kilcullenin mukaan lennokkisota on johtanut siihen, että neuvottelut, rauhan rakentaminen, alueiden turvaaminen ja paikallisten turvallisuusjoukkojen tu­keminen on jätetty huomioimatta Pa­kistanin heimoalueilla. Yhdysvaltojen strategia muistuttaa enemmän Israelin Gaza-suhdetta: kun vihollinen on saa­nut toipua rauhassa muutaman vuoden, tulee jälleen aika ”kitkeä rikkaruohot”.

Poliisikin haluaa lennokkeja

Yhdysvaltalainen mielipidetutkimuslai­tos Pew Research Center on tutkinut asenteita lennokkisodankäyntiin 19 val­tiossa. Niistä lähes kaikissa kansalais­ten enemmistö tuomitsee Yhdysvaltojen lennokki-iskut. Myös YK moitti niitä ankarasti keväällä tekemässään selvi­tyksessä.

Yhdysvaltain presidentti Barack Obama vakuutti toukokuisessa puhees­saan, että lennokkeja käytetään tulevai­suudessa aiempaa harkitummin. Pakista­nissa iskut ovat harvenemassa. Jemenis­sä Yhdysvallat sen sijaan näkee sitäkin enemmän uhkia, ja siellä lennokki-iskuja lisättiin viime vuonna rajusti. Lisäksi Länsi-Afrikan Nigeriin on perustettu uusi tukikohta, josta tiedustelulennokit pystyvät valvomaan islamistitaistelijoita Malissa.

Yhdysvaltain aktiivisuus lennokkien käytössä ei jätä maalle paljon va­raa arvostella muita maita, jos nämä alkavat jahdata vihollisiaan lennokeilla. Kiinan rikollisjahti on vain yksi useas­ta skenaariosta. Human Rights Watch -järjestön toiminnanjohtaja Kenneth Roth on nostanut esiin esimerkkejä: entä jos Venäjä ryhtyy jahtaamaan tšetšeenisissejä Euroopassa tai Kiina päättää tappaa Yhdysvalloissa asuvia uiguuritaisteilijoita?

Myös ei-valtiolliset ryhmät pyrkivät saamaan lennokkeja käyttöönsä. Liba­nonilainen Hizbollah iski lennokein jo vuoden 2006 sodassa, kun järjestö lähetti kolme pommein varustettua Mirsad-len­nokkia Israelia vastaan.

William Merrinin mukaan lennokeis­ta tehdään yhä pienempiä ja näppäräm­piä, ja tulevaisuudessa ne voivat muo­dostaa laivueita. Tämä voisi mullistaa kaupunkisodankäynnin.

Kyseessä ei kuitenkaan ole pelkkä sodankäynnin väline. Myös siviili-insti­tuutiot, etenkin poliisi, haluavat lennok­keja käyttöönsä. Älypuhelimella ohjatta­via minilennokkeja pystyy jo tilaamaan verkosta.

”Jos olemme jo tällä tasolla, mitä teknologian räjähdysmäinen kasvu tar­koittaa todellisuudessa? Teknologian leviäminen ei koske pelkästään valtioita vaan ketä tahansa, eikä lennokeille ole vaikea keksiä uusia käyttötarkoituksia”, Merrin toteaa.

 

Kirjoittaja on sotaan ja konflikteihin erikoistunut toimittaja.