EU-jäsenmaat menettävät aggressiivisen verosuunnittelun vuoksi 50–70 miljardia euroa yhteisöveroja joka vuosi, arvioi Euroopan komissio. Se vastaa noin kolmannesta EU:n budjetista.
Jäsenmaista eniten yhteisöveroja menettää Saksa, jonka veropohjasta suuryritysten verovälttely leikkasi Berkeleyn ja Kööpenhaminan yliopistojen tutkimuksen mukaan yli 16 miljardia euroa vuonna 2017. Veropohjan rapautumisen lisäksi monikansallisten yritysten aggressiivinen verosuunnittelu vääristää kilpailua, koska monikansalliset yhtiöt maksavat arviolta 30 prosenttia vähemmän yhteisöveroja kuin kansalliset kilpailijansa.
EU-komissio ja parlamentti ovat jo vuodesta 2016 ajaneet julkista maakohtaista veroraportointia (pCBCR) kaikille EU:n alueella toimiville monikansallisille yrityksille, joiden liikevaihto ylittää konsernitasolla 750 miljoonaa euroa.
Yhtiöt joutuisivat käytännössä julkistamaan samoja maakohtaisia tietoja, joita ne jo raportoivat luottamuksellisesti veroviranomaisille. Niitä ovat esimerkiksi toiminnan luonne, liikevaihdon suuruus, työntekijöiden määrä ja maksetut yhteisöverot. Komission arvion mukaan vähintään 90 prosentilla erittäin suurista monikansallisista yrityksistä on toimintaa EU:n alueella, joten sääntelyn vaikutukset olisivat globaalit.
Lakialoite on kuitenkin jäänyt jumiin Euroopan unionin neuvostoon. Suomi edisti asiaa aktiivisesti EU-puheenjohtajuuskaudellaan viime vuoden lopulla, mutta aloite kaatui niukasti kilpailukykyneuvostossa Kroatian muutettua kantaansa juuri ennen äänestystä.
Suomalaisen yritystoiminnan globaaleja vaikutuksia tutkivan Finnwatchin veroasiantuntijan Saara Hietasen mukaan pCBCR lisäisi merkittävästi tietoa aggressiivisen verosuunnittelun kokoluokasta ja mekanismeista. Se myös kannustaisi yrityksiä omaehtoisesti vähentämään voitonsiirtoa kevyen verotuksen maihin.
»Läpinäkyvyyttä lisäävät toimet ovat verovälttelyn kitkemisessä aivan keskeisiä», Hietanen sanoo. Hän viittaa myös Kölnin yliopiston tutkimuksen, jonka mukaan finanssisektorilla verotietojen julkistaminen on vähentänyt alan yritysten verovälttelyä. Finanssisektori on ollut EU:ssa jo vuodesta 2016 lähtien velvoitettu julkistamaan maakohtaisia verotietojaan.
Harvoissa tutkimuksissa on arvioitu tarkasti aggressiivisen verosuunnittelun vaikutuksia Suomen talouteen. On kuitenkin selvää, että kyse on Suomessakin merkittävistä summista. Valtion taloudellinen tutkimuskeskus VATT arvioi tänä vuonna ilmestyneessä raportissaan, että puhutaan sadoista miljoonista euroista vuosittain. Finnwatchin arvio kohoaa 430 miljoonasta jopa 1,4 miljardiin euroon.
Finnwatchin kesällä teettämän kyselyn perusteella Suomessa pCBCR saa hallituksen lisäksi tukea myös oppositiosta. Elinkeinoelämän keskusliitto (EK) suhtautuu kuitenkin aloitteeseen kielteisesti.
EK:n verojohtajan Anita Isomaan mukaan aloite voisi vaarantaa joidenkin suomalaisyritysten liikesalaisuuksia ja siten haitata niiden kilpailukykyä. Osalla suomalaisyrityksistä on ainoastaan yksi tai muutama merkittävä hanke EU:n ulkopuolisessa maassa, minkä vuoksi verotietojen julkistaminen voisi Isomaan mukaan paljastaa toiminnasta liikaa tietoja kilpailijoille. Lisäksi Isomaa sanoo olevansa huolissaan siitä, että tietoja tulkittaisiin väärin, mikä voisi aiheuttaa merkittävää mainehaittaa yrityksille.
Finnwatchin Hietanen huomauttaa, että velvoite koskisi kaikkia Euroopassa toimivia yrityksiä, joten kilpailuhaittaa syntyisi hyvin harvoissa tilanteissa. Lisäksi monet muutkin julkiset tiedot, kuten tilinpäätökset, ovat hankalasti ymmärrettäviä. Yritykset voisivat ehkäistä väärinkäsityksiä julkaisemalla tarpeen vaatiessa lisätietoja.
Euroopan parlamentin kannan mukaan yhtiöiden olisi mahdollista siirtää tietojen julkistamista tai välttää se kokonaan, jos yhtiö voisi osoittaa julkistamisen vaarantavan yrityssalaisuuksia. EK:n Isomaa katsoo, että pykälä jättää liikaa tulkinnanvaraa. Finnwatchin Hietasen mukaan vaarana on pikemminkin, että raportointi vesittyy kokonaan, jos yritykset alkavat kilpaa perustella raportointitarvetta vastaan.
Komission esityksessä kyseistä pykälää ei ole, mutta yritysten ei tarvitsisi eritellä tarkkoja maakohtaisia tietoja EU:n ja Euroopan talousalueen ulkopuolisesta toiminnastaan EU:n listaamia veroparatiiseja lukuun ottamatta. Hietasen mukaan on ongelmallista, että maakohtaisen raportoinnin ulkopuolelle jäisivät erityisesti kehittyvät maat. Useiden tutkimusten mukaan kehittyvät maat menettävät verovälttelyn vuoksi suhteellisesti eniten yhteisöveroja, koska niiden kyky puuttua verovälttelyyn on muita heikompi.
Hietanen pitää myös 750 miljoonan euron liikevaihtorajaa liian korkeana, koska suurin osa eurooppalaisista monikansallisista yrityksistä jäisi raportointivelvoitteen ulkopuolelle. Toisaalta komission mukaan 750 miljoonan euron liikevaihtoraja kattaisi 90 prosenttia monikansallisten yritysten globaalista liikevaihdosta ja siten kohdentuisi kaikkein keskeisimpiin toimijoihin. Vuonna 2019 maailman suurimman yrityksen Walmartin liikevaihto oli yli 500 miljardia dollaria ja Suomen suurimman yrityksen Nokian yli 23 miljardia euroa.
Lakialoitteen etenemismahdollisuudet neuvostossa kirkastuivat kesällä, kun Itävallan uusi hallitus asettui aloitteen taakse. Ehdotuksella olisi nyt takanaan riittävä määräenemmistö, mutta Saksa on puheenjohtajan asemaansa hyväksikäyttäen toistaiseksi estänyt asian käsittelyn.
Ulkopoliittisen instituutin tutkija Tuomas Iso-Markku pitää Saksan toimintaa tyypillisenä puheenjohtajamaan vallankäyttönä. Puheenjohtajat nostavat agendalle omia prioriteettejaan ja jättävät pois itselleen epämieluisia kysymyksiä, vaikka puheenjohtajalta periaatteessa odotetaankin neutraalia välittäjän ja sovittelijan roolia.
Saksan hallitus on veroraportoinnin suhteen jakautunut, eikä maalla ole lakialoitteeseen virallista kantaa. Kristillisdemokraatit (CDU/CSU) ovat talous- ja energiaministeri Peter Altmaierin johdolla vastustaneet aloitetta ja pyrkineet estämään asian käsittelyn kilpailukykyneuvostossa.
Altmaierin mukaan raportointivelvoite pakottaisi yritykset julkaisemaan liian arkaluontoisia tietoja, mikä aiheuttaisi kansainvälistä kilpailuhaittaa saksalaisille yrityksille. Perustelut pohjaavat raporttiin, jonka on rahoittanut aloitetta vastustava Perheyritysten säätiö (Stiftung Familienunternehmen). Sen jäseniä ovat muun muassa sellaiset suuryritykset kuin Lidl ja Henkel.
Saksan toisen hallituspuoleen sosiaalidemokraattien (SPD) suhde verotuksen avoimuuteen on ollut mutkikkaampi. Saksan valtiovarainministeriksi noussut Olaf Scholz ei alun perin kannattanut aloitetta, vaikka verokysymykset kuuluvat puolueen ydinteemoihin. Scholzin mukaan aloite olisi vaarantanut yritysten verosalaisuuden. Syksyllä 2019 Scholz kuitenkin ilmoitti tukevansa aloitetta ja SPD asettui yhtenäisesti sen taakse. Päätökseen vaikuttivat todennäköisesti käsillä olleet SPD:n puheenjohtajavaalit, joissa puolueen vasemmistosiipi haastoi Scholzin talouspolitiikkaa.
Kysymystä näkyvästi esillä pitänyt Saksan vihreiden europarlamentaarikko Sven Giegold on vedonnut maansa hallitukseen, että se ottaisi pCBCR-aloitteen käsittelyyn neuvostossa. Giegoldin mukaan pCBCR tasoittaisi kansallisten ja monikansallisten yritysten pelikenttää ja toisi julki tärkeää tietoa yritysten toiminnasta kuluttajille ja sijoittajille.
»Aloitteen ajatus on vakuuttava tehokkaan tiedonvaihdon, vero-oikeudenmukaisuuden ja reilun kilpailun näkökulmista», Giegold sanoo. Hän korostaa myös, että verotietojen julkisuus ei ole aiheuttanut eurooppalaisille finanssisektorin yrityksille kilpailuhaittaa.
Liike-elämän lobbausta Euroopassa tutkiva kansalaisjärjestö Corporate Europe Observatory julkaisi tänä vuonna raportin, jonka mukaan Saksan hallituksen suhteet elinkeinoelämään ovat jarruttaneet useita lakialoitteita, kuten autoteollisuuteen kohdistuvia päästövähennyksiä. Raportissa viitataan myös Perheyritysten säätiön avoimeen jäsenkirjeeseen, jossa säätiö kiittelee elinkeinoministeriötä yhteistyöstä pCBCR:n pysäyttämiseksi EU:n neuvostossa Suomen puheenjohtajuuskaudella. Saksan hallituksen kytköksistä elinkeinoelämän huipulle on keskusteltu esimerkiksi Saksan Kiina-politiikan ja Nord Stream 2 -kaasuputkihankkeen yhteydessä.
Iso-Markun mukaan Saksa ei lähtökohtaisesti ole sen alttiimpi elinkeinoelämän vaikutusvallalle kuin muutkaan jäsenmaat, Euroopan komissio tai parlamentti. Hänen mukaansa on pikemminkin tapaus- ja sektorikohtaista, mihin lobbaus kohdistuu.
EU-parlamentissa kristillisdemokraatit ovat tukeneet pCBCR-aloitetta, tosin vasta kun aloiteella oli sekä parlamentin niukan enemmistön että komission tuki.
Saksan hallituksen kytköksistä elinkeinoelämän huipulle on keskusteltu esimerkiksi Saksan Kiina-politiikan ja Nord Stream 2 -kaasuputkihankkeen yhteydessä.
Iso-Markku pitää hajontaa eurooppalaisten puolueperheiden sisällä tavallisena: europarlamentaarikot tarkastelevat kysymyksiä useammin eurooppalaisesta perspektiivistä kuin kansalliset poliitikot, ja ryhmäkanta vaikuttaa heidän äänestyskäyttäytymiseensä usein enemmän kuin kansallinen positio.
Iso-Markun mukaan kristillisdemokraateilla ei ole Saksassa juuri hävittävää pCBCR:n vastustamisessa. Aloite on ollut vähän esillä, hyvät suhteet elinkeinoelämään ovat puolueelle tärkeät ja kilpailukyky on keskeisempi osa puolueohjelmaa kuin verovälttelyyn puuttuminen.
Scholz on opposition painostamana luvannut, että Saksa mahdollistaa lakialoitteen käsittelyn kilpailukykyneuvostossa. Käsittelyyn tarvittava aika alkaa kuitenkin käydä vähiin Saksan puheenjohtajuuskaudella. Lisäksi Scholz ei ole saanut tukea lupaukselleen Altmaierilta, jonka vastuulle kilpailukykyneuvoston asiat myös kuuluvat.
Suomi on pyytänyt Saksaa ottamaan asian käsittelyyn. Tällä on Giegoldin mukaan painoarvoa, koska Suomea pidetään Saksassa luotettavana toimijana finanssipolitiikassa. Iso-Markku ei kuitenkaan usko, että Suomi pystyisi Saksaan vaikuttamaan.
»Saksa toimii tässä ihan niin kuin se parhaaksi näkee.»
Kirjoittaja on tutkimusviestinnän avustaja Ulkopoliittisessa instituutissa.
Salamyhkäinen neuvosto
Läpinäkyvyyden puute Euroopan unionin neuvoston päätöksenteossa hankaloittaa julkista keskustelua kiistanalaisista lakialoitteista.
Neuvostossa jäsenmaiden kannat jäävät lähes aina pimentoon neuvoston alla toimivissa elimissä, joissa käsitellään lakialoitteita. Läpinäkyvyyden puutetta neuvoston päätöksenteossa ovat kritisoineet muun muassa Euroopan oikeusasiahenkilö Emily O’Reilly ja tutkivien toimittajien verkosto Investigate Europe.
Investigate Europe onnistui selvittämään salassa pysyneitä jäsenmaiden kantoja veroraportointia koskevaan pCBCR-aloitteeseen. Paljastui, että voitonsiirrosta hyötyvien, veroparatiiseiksi luokiteltavien maiden, kuten Irlannin, Luxemburgin ja Maltan, lisäksi aloitetta vastustivat myös Ruotsin ja Portugalin sosiaalidemokraattiset hallitukset. Portugalin hallitus siirtyi julkisen paineen alla tukemaan aloitetta, mutta Ruotsi on pitänyt kielteisen kantansa.
Virallisesti Ruotsi perustelee kantansa sillä, että pCBCR on sen mukaan verolainsäädäntöä, josta tulisi päättää yksimielisesti. Toisaalta Ruotsin sosiaalidemokraattinen valtiovarainministeri Magdalena Andersson on suhtautunut myös itse aloitteeseen kielteisesti. Komission mukaan pCBCR:ssä on kyse kilpailulainsäädännöstä, minkä vuoksi määräenemmistöpäätös riittää.
Yksimieliseen päätökseen pääsemistä pidetään kysymyksessä epärealistisena, sillä osa verosuunnittelusta hyötyvistä jäsenmaista vastustaa aloitetta jyrkästi.
Komission mukaan 88 prosenttia eurooppalaisista kannattaa nykyistä tiukempia toimia verovälttelyä ja veroparatiiseja kohtaan. Vaikka pCBCR ei olekaan vielä mennyt neuvostossa läpi, jäsenmaiden kantojen julkitulo on lisännyt aloitteen näkyvyyttä ja jäsenvaltioiden hallitusten painetta edistää aloitetta.
»Olisi erittäin tärkeää, että jäsenvaltioiden kannat olisivat julkisia neuvostossa. On perusedellytys EU:n demokraattisen oikeutuksen kannalta, että äänestäjä tietää, mitä oman maan hallitus ajaa neuvostossa», sanoo tutkija Tuomas Iso-Markku Ulkopoliittisen instituutin Euroopan unioni -tutkimusohjelmasta.
