Sosiaaliset kysymykset, työllisyystilanne ja koulutuksen laatu huolestuttavat eniten, kun töistä palaava berliiniläinen Sirke Wehlitz, 46, pohtii itselleen tärkeimpiä vaaliteemoja. Sen sijaan Saksan EU-politiikkaa Wehlitz pitää oikean suuntaisena.
”Radiosta kuulen jatkuvasti, mitä maita milloinkin tuetaan miljardeilla euroilla. Se on tietysti raskasta, mutta koen, että niin on tehtävä”, hän sanoo.
Saksalaiset valmistautuvat äänestämään liittopäivävaaleissa 22. syyskuuta. Edelliset vaalit järjestettiin vuonna 2009, jolloin Angela Merkelin johtamat kristillisdemokraatit (CDU) voittivat ja muodostivat koalitiohallituksen liberaalidemokraattien (FDP) kanssa. Kuluneen kauden aikana talouskriisi on levinnyt lähes joka puolelle Eurooppaa, eikä Saksa ole jäänyt seurauksista osattomaksi. Kriisi ei ole kuitenkaan vähentänyt EU:n kannatusta Saksassa – päinvastoin.
Saksalaisesta näkökulmasta Euroopan yhdentyminen on ennen kaikkea rauhanprojekti. Saksalaiset ovat tietoisia historiansa painolastista, vaikka se ei enää vaikuta nykypolitiikkaan samalla tavoin kuin ennen. Kansan ehdoton enemmistö pitää tiivistä EU-yhteistyötä yhä ainoana rauhan takeena.
Valtiopäivätalon edustalla pyöräilevät Andreas Grohe ja Claudia Schmidt sanovat heti kannattavansa EU:n integraatiota, vaikka yksittäisistä kysymyksistä voi olla vaikea muodostaa mielipidettä.
”Yhdentynyt Eurooppa on yksinomaan hyvä asia. Joskus EU-politiikka on vain liian vaikeaselkoista. Esimerkiksi yhteisistä puolustusvoimista pitäisi tietää, miten ne käytännössä järjestettäisiin.”
Myös liittokansleri Merkelin asema on kriisin aikana vahvistunut. TV-kanava ZDF:n huhtikuussa julkaiseman kyselytutkimuksen mukaan 63 prosenttia haastatelluista toivoi Merkelin jatkavan liittokanslerina vielä syyskuun vaalien jälkeen. Vaikka Merkeliä on moitittu hitaudesta ja päättämättömyydestä, varovaisuus päätöksenteossa ja toisaalta näkyvä kriisijohtaminen EU:ssa näyttävät saavan tunnustusta äänestäjiltä.
”Eurokriisi on monelle saksalaiselle melko abstrakti asia. Se luo epävarmuutta, ja tulevaisuudesta ollaan huolissaan, mutta ”Moni kokee, että Merkel pitää heistä huolta.”moni kokee, että Merkel pitää heistä huolta”, sanoo mielipidetutkimuskeskus Forsan perustaja ja johtaja, professori Manfred Güllner.
Merkelin henkilökohtainen kannatus on suurempaa kuin kristillisdemokraattien kannatus. Güllnerin mukaan Merkel toimiikin tällä haavaa enemmän Yhdysvaltain presidentin kuin Saksan liittokanslerin tapaan: hän on puoluekentän yläpuolella.
Eurooppa jännittää
Syyskuun liittopäivävaaleista ei odoteta suuria mullistuksia. Eurokriisi toimii istuvan hallituksen eduksi: epävarmoina aikoina äänestäjät eivät halua vaarantaa vakautta.
Tutkija Josef Janning Saksan ulkopolitiikan tutkimuskeskuksesta (Deutsche Gesellschaft für Auswärtige Politik) uskoo, että kristillisdemokraatit pysyvät vaaleissa vahvimpana puolueena.
”Pidän todennäköisenä, että CDU saa noin 40 prosenttia äänistä. Hallituspuolueiden yhteistyö on melko saumatonta, vaikka liberaalidemokraatit ovat kohdanneet jonkin verran vastustusta. En usko, että nykyiseen linjaan tulee suuria muutoksia”, hän arvioi.
Silti pienikin keikahdus voi muuttaa nykyisten poliittisten leirien tasapainoa. Mikäli kristillisdemokraatit eivät saavuta selvää enemmistöä, he voivat joutua rakentamaan niin sanottua suurta koalitiota yhdessä sosiaalidemokraattien (SPD) kanssa, kuten kävi vuoden 2005 liittopäivävaalien jälkeen.
Muualla Euroopassa Saksan liittopäivävaaleja odotetaan jännityksellä, sillä Saksan linjauksilla on suuri vaikutus EU:n tulevaisuuteen.Saksassa kaikki puolueet, vasemmistopuolue Die Linkeä lukuun ottamatta, kannattavat EU-maiden nykyistä tiiviimpää yhteistyötä niin talouskysymyksissä, sosiaalipolitiikassa kuin ulkopolitiikassakin.Saksassa kaikki puolueet, vasemmistopuolue Die Linkeä lukuun ottamatta, kannattavat EU-maiden nykyistä tiiviimpää yhteistyötä niin talouskysymyksissä, sosiaalipolitiikassa kuin ulkopolitiikassakin.
Jos nykyinen hallitus saa jatkoaikaa, voidaanko odottaa, että EU:n integraatio alkaa edetä nopeammin?
”En usko, että Saksan aloitteellisuus kiihtyy, oli vaalien tulos mikä hyvänsä. Ensinnäkin on muistettava, ettei Saksa voi yksin päättää EU:n asioista. Saksan valta on rajallinen: sillä voi estää muutoksia tapahtumasta mutta ei niinkään rakentaa uutta”, Janning sanoo.
Toisaalta haluja suuren muutoksen ajamiseen hillitsee hänen mukaansa se, että seuraavat vaalit ovat neljän vuoden kuluttua. Politiikan eturivin toimijat eivät halua riskeerata seuraavaa kautta.
”Saattaa olla, että ensimmäisen puolentoista vuoden aikana EU:n yhteistyötä painotetaan tarmokkaammin, mutta sen jälkeen puolueiden kannattaa jo olla varovaisempia kannanotoissaan.”
Puolueohjelmassaan SPD vaikuttaa kristillisdemokraatteja radikaalimmalta EU-politiikan suhteen. Puolue vaatii nykyistä tiiviimpää talousintegraatiota ja EU:n yhteisiä puolustusvoimia. Lisäksi toiveena on yleiseurooppalainen sosiaalivakuutus, joka jakaisi vastuuta työttömien tukemisesta yli kansallisten rajojen.
Vaalien alla saksalaispoliitikot ovat kuitenkin puhuneet tämänkaltaisista uudistuksista varovasti, sillä hyvin toimeentulevat maat maksaisivat mallin mukaan muiden työttömyyskustannuksia. Janningin mukaan etenkin sosiaalidemokraatit etenisivät alkuun varovasti, sillä pitkän oppositiokauden jälkeen toisen kauden suosio pitäisi varmistaa.
”Vaaleissa tärkeintä ei ole voittaa, vaan olla häviämättä”, hän muotoilee.
Janningin mukaan yleiseurooppalaiset sosiaaliset uudistukset houkuttelevat päättäjiä, sillä niiden onnistuminen olisi poliittinen voitto. Niitä on kuitenkin vaikea lähteä ajamaan, jos äänestäjät suhtautuvat skeptisesti.
”Yhtä lailla kristillisdemokraatit kuin sosiaalidemokraatitkin voivat ottaa asian esille, kunhan vain aistivat, että aika on kypsä.”
Suuntaa osavaltiovaaleista?
Merkelin vahvimpana haastajana pidetään SPD:n Peer Steinbrückia, mutta hänen persoonansa ei miellytä kaikkia. Mielipidekyselyiden mukaan Merkelin etumatka on vaalikampanjan aikana kasvanut entisestään.
Tammikuussa järjestetyissä Ala-Saksin osavaltiovaaleissa CDU kuitenkin hävisi selvästi, ja SPD sekä vihreät ylsivät hyvään tulokseen. Monet pitivät Ala-Saksin vaaleja eräänlaisena liittopäivävaalien suunnannäyttäjänä, sillä ne olivat viimeiset alueelliset vaalit ennen syyskuuta.
Pian Ala-Saksin vaalien jälkeen vihreät ja SPD julkistivatkin tavoittelevansa yhteishallitusta. Forsa-keskuksen professori Manfred Güllner kuitenkin sanoo, ettei alueellisista vaaleista kannata tehdä ennustuksia.
”On muistettava, että äänestysprosentti on osavaltiovaaleissa melko alhainen”, hän toteaa. Lisäksi yksittäiset kysymykset, kuten monissa osavaltiovaaleissa SPD:n ja vihreiden teemoiksi nousseet minimipalkka tai homoavioliitto, koskevat hänen mukaansa suoraan vain vähemmistöä eivätkä siksi ratkaise valtakunnallisia vaaleja.
Euroa vastaan – ja puolesta
Saksalaiselle EU-integraatiomyönteisyydelle on esitetty myös vaihtoehtoja. Euroa vastustava Vaihtoehto Saksalle (Alternative für Deutschland) -ryhmittymä järjestäytyi huhtikuussa puolueeksi. Puolueeseen sitoutuneet liikemiehet ja taloustieteilijät vaativat kovin sanoin eroa eurosta.
Ryhmittymä uskoo saavansa jopa kymmenen prosentin äänisaaliin, mutta asiantuntijat eivät ole samaa mieltä.
”Epäilykset euroa kohtaan ovat kasvaneet, joten on mahdollista, että epäilijöiden joukosta jokin osa päätyy äänestämään tällaista protestipuoluetta. En silti usko, että tulos olisi merkittävä. Oma veikkaukseni on enintään kahden prosentin luokkaa”, Josef Janning arvioi.
Forsa-tutkimuskeskuksen Manfred Güllner puolestaan muistuttaa, ettei tämä ole ensimmäinen kerta, kun vaalien alla kuullaan vaatimuksia euron lakkauttamisesta: Pro D-Mark -puolue yritti samaa ja sai vuoden 1998 liittopäivävaaleissa alle prosentin kannatuksen.
Saksalaisen sosiologin Ulrich Beckin mukaan D-markka oli ”enemmän kuin rahayksikkö”: siihen kiteytyi saksalainen omanarvontunto ja muisto Länsi-Saksan talousihmeestä toisen maailmansodan jälkeen. Tästä huolimatta yhä harvempi pitää paluuta omaan valuuttaan todellisena vaihtoehtona. Tämän vuoden huhtikuussa Handelsblatt uutisoi Forsa-keskuksen tekemästä mielipidetutkimuksesta, jonka mukaan 69 prosenttia saksalaisista tukee euroa – D-markan paluuta toivoi vain 27 prosenttia.
Saksan asema Euroopassa on muuttunut vuosien saatossa tarkkailijasta osallistujaksi ja sittemmin suunnannäyttäjäksi. Saksojen yhdistymisen jälkeen ulkopoliittinen linja oli pitkään varovainen, mutta viimeistään saksalaisten Nato-joukkojen lähettäminen kansainvälisiin tehtäviin on osoittanut, ettei Saksa enää pyydä omalle politiikalleen ulkopuolista hyväksyntää. Myös suhtautuminen EU-politiikkaan on muuttunut.
”Aiemmin ajateltiin, ettei Saksa saisi asettua minkään Euroopan yhdentymiseen tähtäävän aloitteen tielle. Nykyisin myös Saksassa on monia, joiden mielestä yhtenäinen Eurooppa ei ole ainoa tapa menestyä”, Josef Janning sanoo.
Myös muualla EU:ssa tiiviimmän yhteistyön vaatimukset ovat kohdanneet vastustusta. Erimielisyydet ovat johtaneet keskusteluun siitä, että unioni saattaa hajautua kahdelle kehälle: sisempi kehä käsittäisi toisiinsa hyvin sitoutuneet euromaat, ulompi kehä muodostuisi löyhemmästä unionin tukiliitosta.
Saksassa ajatusta ydin-EU:sta ja sen ulkopiiristä on pitänyt esillä esimerkiksi nykyinen valtiovarainministeri Wolfgang Schäuble, joka esitteli sitä jo 1990-luvulla.
”En usko, että Saksa tulee koskaan ensimmäisenä kannattamaan ajatusta kahden kehän EU:sta. Se on varasuunnitelma, joka astuu voimaan vasta, jos uhkana on koko nykyisenkaltaisen EU:n romahtaminen”, Janning toteaa.
Kahden kehän EU on kuitenkin osin jo todellisuutta. Euromaiden keskinäinen integraatio on tiiviimpää kuin rahaliiton ulkopuolisten valtioiden. Toisaalta moni maa on jättäytynyt tietoisesti ulkokehälle. Jos EU tulevaisuudessa jakaantuu yhä selvemmin kahteen piiriin, Saksalla tuskin on mahdollisuuksia tätä estää.
Kirjoittaja on poliittisen historian maisteriopiskelija Helsingin yliopistossa.
