Asianajaja Abdulaziz Al-Qasim kuuluu perheeseen, josta ovat lähtöisin monet merkittävät wahhabilaisen uskonsuuntauksen oppineet. Hän kommentoi Saudi-Arabian tilannetta Riadin keskustassa sijaitsevassa komeassa toimistossaan.
”Saudi-Arabian on tehtävä peruskorjauksia lähiaikoina, muuten sitä uhkaa vallankumous 5–10 vuoden kuluessa. Asukkaat eivät hyväksy nykyistä tilannetta. Ihmiset ovat hyvin vihaisia, koska heistä laajalle työttömyydelle ja köyhyydelle ei ole mitään päteviä perusteluja.”
Al-Qasim vältti vankilan mahdollisesti perhetaustansa vuoksi 1990-luvulla, vaikka hänen kotonaan pidettiin islamistisen muutosliikkeen Sahwan kokouksia. Nykyisin Saudi-Arabian kansalaisaktivistit luokittelevat Al-Qasimin islamilaiseksi liberaaliksi.
Al-Qasimin mielestä Saudi-Arabiasta on tullut epävakaa maa, vaikka se on elänyt vuosikymmenien ajan vakauden myytin varjossa. Poliittinen valta on vielä kuningasperheen käsissä, mutta kuningashuoneella ei ole nykytilanteen hoitamiseen tarvittavia kykyjä. Kuningasperhe näyttää uskovan, että syvä kriisi voidaan ratkaista rahalla. Perhe ei havaitse nykytilanteen suuria riskejä, koska se on säilyttänyt liian pitkään asemansa, joka perustuu Saudi-Arabian syntyhistoriaan, Al-Qasim katsoo.
Sosiaalisista ongelmista pahimmat ovat asuntopula, köyhyys ja työttömyys. Nyt Saudi-Arabiassa on virinnyt uudistusmielisiä kansalaisliikkeitä, jotka eivät pelkää osoittaa mieltään näitä ongelmia vastaan kaduilla tai internetissä.
Kansa elää köyhyydessä
Maassa on esiintynyt pientä yhteiskunnallista liikehdintää vuoden 2011 arabikeväästä lähtien. Muiden muassa opettajat ovat lakkoilleet ja yliopisto-opiskelijat ovat protestoineet useilla paikkakunnilla asuntola-olosuhteiden parantamiseksi.
Suurin muutos näkyy kuitenkin internetissä. Pikaviestipalvelu Twitteristä on tullut yhteiskunnallisen keskustelun foorumi. Saudi-Arabian 13 miljoonasta netin käyttäjästä jo yli puolella on Twitter-tili, eli Saudi-Arabia on Twitterin käyttäjien osuudella mitattuna maailman ykkösmaa.
Saudi-Arabian viranomaisten mukaan noin 40 prosenttia maan väestöstä elää köyhyydessä, ja peräti 60 prosentilla saudeista ei ole varaa omaan asuntoon. Maassa ei ole sosiaalista asuntotuotantoa, ja yksityisten markkinoiden asunnot ovat joko kalliita tai surkeita.
Slummeja on jopa Riadin keskustan tuntumassa. Yhdessä niistä asuu 45-vuotias Iman. Hän jäi leskeksi yhdeksän vuotta sitten odottaessaan viidettä poikaansa.
Nyt Iman perheineen saa taloudellista tukea paikalliselta tukiryhmältä, jota johtaa Asma-niminen toimittaja. Kuuden hengen perhe saa valtiolta 1 200 rialia eli noin 240 euroa kuussa, mikä ei riitä edes vuokraan. Imanin perheen toimeentulo riippuu täysin yksityisestä tukiryhmästä.
Kun tukiryhmän toiminnassa on ollut katkoja, Iman on joutunut perheensä kanssa kadulle maksamattomien vuokrien takia. Elämän epävakauden vuoksi Imanin jo 21-vuotias vanhin tytär käy vielä koulun viimeistä luokkaa.
Työttömän 27-vuotiaan Khaledin Riadin laitamilla asuvaa perhettä puolestaan elättää armeijan eläkkeellä oleva aliupseeri. Perheen elämä on tiukkaa: Khaledin isällä on kaksi vaimoa ja kymmenen lasta, joista vasta kahdella on omia tuloja. Silti perhe uskoo vielä omaan yhteiskuntaansa.
Noin sadantuhannen saudinuoren tavoin Khaled on opiskellut valtion kustannuksella ulkomailla. Khaled suoritti valtiotieteistä kandidaattitasoisen tutkinnon Uudessa-Seelannissa vuosina 2005–2009. Hän puhuu englantia melko sujuvasti, mutta hänen atk-taitonsa ovat riittämättömät, koska hänellä ei ole ollut varaa ostaa tietokonetta.
”Työhaastatteluissa minulle on sanottu, etten saa työtä, koska en osaa käyttää kunnolla tietokonetta. Työministeriön pitäisi antaa työttömille laina, jolla he voisivat kustantaa työelämän vaatimat taidot”, Khaled toteaa.
Naiset ovat polttaneet kadulla sisäministerin valokuvan, mikä on kova viesti koko hallitukselle.
Eri lähteiden mukaan 20–24-vuotiaista saudeista 30–40 prosenttia on ilman työpaikkaa mutta hakee töitä. Nuorisotyöttömyys johtuu koulutuksen kehnon laadun lisäksi siitä, etteivät koulut ja yliopistot kouluta tarpeeksi markkinoiden tarvitsemia teknisten, kaupallisten ja tieteellisten alojen asiantuntijoita. Koulutus painottuu humanistisiin ja uskonnollisiin aineisiin.
Lisäksi yksityissektori on haluton työllistämään saudityövoimaa. Työnantajat valittavat saudien kehnoa työmoraalia ja ulkomaalaisia korkeampia palkkoja, sillä Saudi-Arabiassa palkat määräytyvät kansallisuuden mukaan. Koska saudien irtisanominen on vaikeampaa kuin ulkomaalaisten, yksityissektori suosii ulkomaalaistyövoimaa hallituksen painostuksesta huolimatta. Noin 90 prosenttia yksityissektorin työvoimasta on ulkomaista.
Tyytymättömyys purkautuu
Saudit ryhmittyivät laajaksi poliittiseksi uudistusliikkeeksi viimeksi kymmenen vuotta sitten vaatimaan ennen kaikkea mahdollisuutta yhteiskunnalliseen osallistumiseen. Yritys epäonnistui. Kuningas Abdullah on tehnyt pieniä ja vaatimattomia muutoksia, mutta ne eivät ole ratkaisseet maan yhteiskunnallisia ongelmia eivätkä vastanneet saudien odotuksiin.
Kahden viime vuoden aikana tilanne on muuttunut suuresti. Yksityisessä haastattelussa korkeassa asemassa oleva hallituksen virkamies tiivistää tilanteen toteamalla, että aikaisemmin väestö pelkäsi hallitusta, mutta nyt hallitus pelkää väestöä. Hallituksella on syytä huoleen, sillä saudit eivät pelkää enää.
Tämä näkyy Twitterin lisäksi myös videopalvelu YouTubeen ladatuista videoista. Verkossa voi katsella esimerkiksi kahden saudinuoren omilla nimillään tekemän videon pääkaupungin slummien asukkaiden elämästä. Siinä nuoret haastattelevat moskeijan imaamia, jonka mukaan köyhyys saa perheenisät lähettämään tyttärensä kadulle kauppaamaan itseään ja pojat myymään huumeita.
Videon tekijä Feras Boqnah ja hänen apurinsa joutuivat vankilaan pariksi viikoksi, mutta kriittisten videoiden tuotanto jatkuu. Uutta on myös se, että hyvin konservatiivisessa Buraidan kaupungissa poliittisten vankien omaiset ovat järjestäneet mielenosoituksia vankiloissa istuvien miesten vapauttamiseksi. Buraida on Saudi-Arabian konservatiivisen islamintulkinnan wahhabismin linnoitus, ja siksi naisten osallistuminen katumielenosoituksiin kertoo huomattavasta muutoksesta. Naiset ovat esimerkiksi polttaneet kadulla sisäministerin valokuvan, mikä on kova viesti koko hallitukselle.
Aktivistien ja poliittisten vankien puolustajien mukaan Saudi-Arabiassa on noin 30 000 poliittista vankia, vaikka sisäministeriön mukaan heitä on vajaat 3 000. Vankeja pidetään vankilassa vuosien ajan ilman syytettä ja oikeudenkäyntiä.
Tänä vuonna hallituksen valvoma oikeuslaitos on langettanut kovia tuomioita poliittisia oikeuksia vaativille aktivisteille. Heistä kuuluisin on kymmenen vuoden tuomion maaliskuussa saanut Mohammad Fahad Al-Qahtani. Hän on ollut perustamassa poliittisia oikeuksia vaatinutta järjestöä. Hänet tuomittiin muun muassa maan turvallisuuden ja kansallisen yhtenäisyyden vaarantamisesta sekä väärien tietojen levittämisestä ulkomaille.
Naiset ovat polttaneet kadulla sisäministerin valokuvan, mikä on kova viesti koko hallitukselle.
Saudit ovat nyt oppineet yhdistämään maansa yhteiskunnalliset ongelmat ja hallitusmuodon. He vaativat perustuslaillista monarkiaa ja mahdollisuutta osallistua päätöksentekoon. Toinen osa väestöstä on vailla yhteiskunnallista tietoisuutta ja luottaa sokeasti kuningasperheeseen ja sen valtaa tukevaan uskonnolliseen johtoon.
Vielä pari vuotta sitten aktivistit sanoivat, että saudit eivät ole valmiita maksamaan kansalaisoikeustaistelun hintaa, mutta tilanne on muuttumassa. Esimerkiksi vankien oikeuksia puolustava liberaali Aziza Al-Joussef, eläkkeellä oleva Riadin yliopiston naispuolinen dosentti, kertoo nyt menevänsä mielenosoituksiin mukanaan kaikki tarpeellinen siltä varalta, että hänet vangitaan.
”Kerroin lapsilleni, että koska nuorin teistä on jo yliopistossa, minä en tarvitse enää muuta kuin patjan nukkumista varten”, 55-vuotias Al-Joussef sanoo.
Asianajaja Al-Qasimin mielestä Saudi-Arabia on nyt tilanteessa, jossa entinen poliittinen järjestelmä ei toimi eikä uutta ole vielä olemassa.
”Saudit tietävät, että maan johdon täytyy rakentaa uusi yhteiskuntajärjestelmä, jonka väestö kokee oikeutetuksi”, Al-Qasim sanoo. Hän kuvaa uutta yhteiskunnallista liikehdintää poreilevan kiehuvaksi vedeksi, jota valtio ei pysty valvomaan eikä käsittelemään.
”Valtiolla ei ole kokemusta yksilöiden käynnistämän poliittisen toiminnan hoitamisesta, koska se eroaa täysin Saudi-Arabiassa aikaisemmin vaikuttaneista yhteiskunnallisista voimista. Siksi on vaikea ennustaa, miten hallitus reagoi uusiin vaikuttajiin.”
Toisaalta Saudi-Arabian hallitus pyrkii ratkomaan sosiaalisia ongelmia ja jopa puhumaan niistä eri ryhmien kanssa. Kun opiskelijat osoittivat mieltään opiskelija-asuntoloiden ongelmista, viranomaiset tapasivat heidän edustajiaan useissa kaupungeissa.
Sen sijaan valtio ei ole valmis poliittisiin myönnytyksiin. Keskenään hyvin erilaiset Saudi-Arabian yhteiskunnalliset vaikuttajat, kuten islamistit, liberaalit, kansalaisaktivistit, valistuneet akateemiset piirit, toimittajat ja uudistuksia ajavat talouden edustajat, ovat kaikki yhtä mieltä: uudistuksia pitää tehdä ennen kun hallitus menettää uskottavuutensa kokonaan.
Abdulazizin lapsenlapset kilpailevat vallasta
Saudi-Arabian kuningasperhe on pidättänyt itsellään politiikan monopolin kolmannen kuningaskunnan perustamisesta eli vuodesta 1932 saakka. Monopolin laillistaa kuninkaan nimittämä uskonnollinen johtajisto, joka on aina valittu jyrkkään wahhabilaiseen islamintulkintaan erikoistuneen eliitin joukosta. Wahhabilaiset uskonoppineet tekivät Al-Saudin hallitsijaperheen kanssa molempia osapuolia hyödyttävän liiton jo vuonna 1744.
Tähän saakka Saudi-Arabian kuningas on valittu nykyisen kuningaskunnan luojan Abdelaziz ibn Abdelrahman Al-Saudin poikien joukosta, mutta nyt sukupolvi vaihtuu. Viime syksynä uusi sisäministeri nimitettiin jo lastenlasten joukosta, kun prinssi Muhammad bin Nayefistä tuli sisäministeri oman isänsä ja setänsä seuraajana.
Nyt Muhammad taistelee vallasta kolmen muun Saudi-Arabian valtion perustajan pojanpojan kanssa. He ovat kansalliskaartin komentaja Miteb, apulaispuolustusministeri Khaled bin Sultan sekä Kansallisen turvallisuusorganisaation pääsihteeri Bandar bin Sultan, joka oli pitkään maansa lähettiläs Washingtonissa.
Kaikilla ehdokkailla on valvonnassaan sotilas- tai poliisivoimia. Kansalliskaarti on turvallisuusorganisaatioista vahvin. Siihen kuuluu 100 000 miestä, mutta lisäksi aseisiin voidaan kutsua nopeasti 20 000 vapaaehtoista. Kansalliskaarti huolehtii sisäisestä turvallisuudesta mutta voisi myös kukistaa asevoimien kapinan. Se on nimenomaan kuninkaan oma organisaatio, jota komentaa kuningas Abdullahin poika Miteb.
Koska nuori polvi ei ole sopinut vallanjaosta, monet pelkäävät, että valtataistelu saattaa johtaa sotilas-, poliisi- tai turvallisuusjoukkojen ja kansalliskaartin yhteenottoihin.
Kirjoittaja on vapaa toimittaja.
