Intian maatalouden kehityksestä vastaavalla ministerillä Jairam Rameshilla on selkeä käsitys siitä, mitä hyötyä Rio de Janeiron tämänkesäisestä kestävän kehityksen kokouksesta maailmalle on: ei paljon mitään.
”Maailma joutuu vain kohtaamaan 20 toimettomana vietettyä vuotta”, Ramesh sanoo ja viittaa aikaan sitten alkuperäisen Rion konferenssin.
Kovin suopeasti Ramesh ei suhtaudu myöskään kansainvälisiin ilmastoneuvotteluihin, sillä hänen mielestään neuvottelujärjestelmän arkkitehtuuria pitäisi parantaa. Se ei ole tarpeeksi tavoitteellinen vaan keskittyy itse prosessiin, jossa kaikkien kannat pyritään ottamaan huomioon.
Käytännössä se ei toimi. Etenkään Yhdysvallat ei Rameshin mukaan ikinä suostu oikeudellisesti sitovaan ilmastosopimukseen.
Siksi maailman pitäisi Rameshin mukaan siirtyä suosiolla pienten askelten ja kansallisesti hyväksyttävien sitoumusten aikaan.
”Neuvotteluissa pitäisi hyväksyä se, että kukin maa sitoutuu sellaisiin tavoitteisiin, jotka ovat järkevässä suhteessa sen talouskehitykseen. Kun maat nousevat köyhyydestä ylempiin tuloluokkiin, ne voivat sitoutua kovempiin tavoitteisiin. Mikään maa ei ole valmis uhraamaan talouskasvua.”
Tehokkuus paranee, päästöt kasvavat
Ramesh sanoo uskovansa, että jos maailman maat pääsisivät sopuun ilmastositoumuksistaan kansallisesti, ne olisivat viiden vuoden päästä kypsiä sopimaan asioista myös kansainvälisesti, menestyksellisemmin kuin nyt.
Intia on jo hahmotellut itselleen kestävän kehityksen tavoitteita. Maa aikoo muun muassa vähentää kasvihuonekaasuintensiteettiään neljänneksen nykyisestä vuoteen 2020 mennessä. Silloin yhden bruttokansantuoteyksikön tuottamisen pitäisi päästää ilmakehään neljännes vähemmän kasvihuonekaasuja kuin nyt.
Lisäksi Intia aikoo vuonna 2015 ottaa käyttöön vihreän kansantuotemittarin. Siinä bruttokansantuotteesta vähennetään ne vahingot, kuten metsien häviäminen ja vesien saastuminen, joita talouskasvu aiheuttaa ympäristölle.
Intia kipusi vuonna 2009 maailman kolmanneksi suurimmaksi hiilidioksidin päästäjäksi Kiinan ja Yhdysvaltain jälkeen. Intian päästöt olivat Yhdysvaltain energiaviranomaisten tilastojen mukaan noin 1 600 miljoonaa tonnia ja olivat edellisvuoteen nähden lisääntyneet noin yhdeksän prosenttia.
Henkeä kohti laskettuna Intia päästi Maailmanpankin mukaan vuonna 2008 ilmakehään 1,5 tonnia hiilidioksidia. Yhdysvaltain vastaava luku oli 18 ja Kiinan 5,3.
Vaikka Intia onnistuisi vähentämään kasvihuonekaasuintensiteettiään, maan absoluuttiset päästöt lisääntyvät. Päästöjä lisää sekä keskimääräisen elintason kohoaminen että väestönkasvu. Intian väestö kasvaa suunnilleen kolmen Suomen verran vuodessa.
Yli miljardista intialaisesta noin kolmannes elää silti edelleen ilman sähköä. Siksi hallitus panostaa sähköntuotantoon – ja on Rameshin mukaan vielä seuraavat 20 vuotta riippuvainen hiilestä.
Intian hiilivarat ovat maailman kolmanneksi suurimmat, mutta maa varautuu myös hiilen maahantuontiin. Hiilellä ja muilla fossiilisilla polttoaineilla tuotetaan nyt noin 65 prosenttia maan käyttämästä energiasta.
”Hiili on Intian talouden selkäranka. Seuraavien 20 vuoden aikana Intia tuottaa hiilellä 20 000 megawattia nykyistä enemmän energiaa”, Ramesh sanoo.
”Intian henkeä kohti lasketut kasvihuonekaasupäästöt eivät kuitenkaan nouse suuremmiksi kuin teollisuusmaiden. Tavoitteenamme on elämäntapojen kestävyys, jotta ihmisten elanto on turvattu vastakin.”
