Halusimme kirjalla muistuttaa, että Itä-Euroopan ortodoksisuuden historia on paljon muutakin kuin Venäjän historiaa, uskontotieteilijä Teuvo Laitila kertoo.
Venäjän hyökättyä Ukrainaan maiden ortodoksisten kirkkojen monimutkaiset suhteet ja yhteinen historia ovat nousseet osaksi konfliktia. Venäjän ortodoksinen kirkko on hallinnoinut satoja vuosia ortodoksiseurakuntia yli nykyisten valtioiden rajojen.
Itä-Suomen yliopistossa työskentelevä uskontotieteen ja ortodoksisen kirkkohistorian tutkija Teuvo Laitila on tutkinut muun muassa uskontoa ja politiikkaa Balkanilla ja Ukrainassa. Tänä keväänä ilmestyi Laitilan ja teologian tohtori Heta Hurskaisen kirjoittama teos Ukraina on meidän!
He kertovat, miten Ukraina ja Venäjä ovat valtioina ja kansallisuuksina syntyneet historiallisessa vuorovaikutuksessa. Samanlainen monitulkintaisuus pätee myös maiden kirkkojen suhteisiin.
Miten Neuvostoliiton hajoaminen näkyi kirkkojen piirissä Ukrainassa?
Ukraina itsenäistyi vuonna 1991, ja myös kirkkojen piirissä kuohui. Kun Mihail Gorbatšov aloitti avoimemman politiikan, hän salli Ukrainalle kreikkalaiskatolisen kirkon perustamisen uudelleen. Etenkin Länsi-Ukrainassa sadat seurakunnat ilmoittivat siirtyvänsä Venäjän ortodoksisesta kirkosta kreikkalaiskatoliseen kirkkoon tai samaan aikaan uudelleenperustettuun Ukrainan autokefaaliseen eli täysin itsenäiseen ortodoksiseen kirkkoon.
Venäjällä kirkko oli pitkään noudattanut puolueen ohjeita eikä sooloilua sallittu. Ukrainan kreikkalaiskatolinen kirkko jäi tämän poliittisen kontrollin ulkopuolelle, ja siitä tuli ongelma Neuvostoliitolle. Tästä alkoi Venäjän kirkon hallintorakenteen hajoaminen.
Vastavetona tai myönnytyksenä Venäjä muodosti Ukrainassa toimivista hiippakunnista kokonaisuuden nimeltä Ukrainan ortodoksinen kirkko. Se oli yritys vakuuttaa ukrainalaiset siitä, että kirkko voi olla yhtä aikaa ukrainalainen ja Venäjän alainen ortodoksikirkko. Eronteko Venäjän kirkkoon jatkui, kun osa Ukrainan ortodoksisen kirkon piispoista perusti itsenäisen kirkon, Kiovan patriarkaatin.
Miten kirkot ovat vaikuttaneet Ukrainan politiikkaan?
Jokaiseen poliittiseen konfliktiin on Ukrainassa liittynyt yritys perustaa itsenäinen, Venäjän kirkosta riippumaton kansallinen kirkko. Itsenäistymisen aikaan Ukrainan ortodoksinen kirkko korosti epäpoliittisuuttaan mutta oli Venäjän kirkon valvonnan alla. Kiovan patriarkaatti taas vastusti tätä vaikutusvaltaa ja oli länteen kallellaan.
Vuonna 2013 kirkkojen edustajat kävivät yhdessä Brysselissä osoittamassa tukea Ukrainan lähentymiselle länteen, ja kirkoilla oli merkittävä rooli Euromaidan-protestien aikana. Osa kirkoista tuki mielenosoittajia tarjoamalla suojaa. Toiset yrittivät pysyä konfliktin ulkopuolella tai kritisoivat mielenosoittajia. Venäjän alaisen ortodoksikirkon papisto korosti, ettei ole kirkon tehtävä politikoida, ja jotkut olivat vahvasti presidentti Viktor Janukovytšin puolella.
Venäjän hyökättyä Ukrainaan kirkkojen väliset kiistat on haudattu. Venäjän alaisen Ukrainan ortodoksikirkon on väitetty olleen osa Venäjän politikkaa, ja sitä on painostettu tekemään pesäeroa Venäjään.
Miten Venäjän hyökkäys Ukrainaan on muuttanut Venäjän kirkon linjaa?
Uskonnolla on ollut vahva rooli Vladimir Putinin historiantulkinnassa, jolla on perusteltu kahden kansan yhteenkuuluvuutta. Ukrainalaisten ja venäläisten yhtenäisyyden sijaan kirkko on alkanut korostaa eroja: ukrainalaiset ovat nyt »pahaa länttä», uhka kirkolliselle yhteydelle, eivät enää kanssauskovia vaan vihollisia. Samalla korostetaan jokaisen ortodoksin velvollisuutta puolustaa isänmaata.
Miltä Ukrainan ja Venäjän kirkkojen tulevaisuus näyttää?
Kirkoilla ei ole ollut yhteyttä vuosiin. Kiovan patriarkaatti ja toinen tunnustamaton ortodoksikirkko yhdistyivät, ja Konstantinopoli tunnusti tämän uuden ukrainalaisen ortodoksikirkon virallisen aseman vuonna 2018. Venäjän kirkko katkaisi suhteet molempiin.
Tärkeä kysymys on se, mitä yhä olemassa olevalle Venäjän alaiselle Ukrainan ortodoksikirkolle tapahtuu, jos se siirtyy pois Venäjän alaisuudesta. Tällöin Venäjän ortodoksiseurakunnista häviää kolmannes. Mitä se merkitsee Moskovan uskottavuudelle, jos Ukrainan mukana katoaa tuhansia seurakuntia?
Heta Hurskainen & Teuvo Laitila: Ukraina on meidän! Kirkot ja politiikka Ukrainan ja Venäjän suhteissa. Gaudeamus 2023.
