Hyvinvointivaltiolla ei ole varaa siihen, että yksikään nuori putoaa kyydistä, sanoo Minna Säävälä.Väestölukutaitoa tarvitaan, sillä keskustelu ja uutisointi väestöasioista vetoaa helposti tunteisiin, arvioi työ- ja elinkeinoministeriön johtava asiantuntija Minna Säävälä. Hän tarkastelee väestöä eri näkökulmista uudessa kirjassaan Minne menet ihminen.
Miksi väestöasioista pitäisi olla kiinnostunut?
Väestökysymykset ovat keskeisiä ihmiskunnan tulevaisuuden vuoksi. Globaalin tulevaisuuden lisäksi ne ovat tärkeitä kansallisesta näkökulmasta, esimerkiksi hyvinvointivaltion tulevaisuuden kannalta. Näitä kysymyksiä käytetään politiikassa hyväksi värittyneillä tavoilla, joten olisi hyvä, että ihmiset tuntevat asiaa eivätkä ole vietävissä.
Onko globaalia väestömäärää nykytutkimuksen valossa tärkeä hillitä?
Globaalin kehityksen näkökulmasta olisi suotavaa, ettei maailman väkiluku ylittäisi kymmentä miljardia, koska se vaikuttaa hyvinvoinnin edistymisen mahdollisuuksiin. Suuri väestömäärä vaikeuttaa sitä, että kaikki saisivat koulutuksen ja terveydenhoitoa. Lisäksi maailman väkiluvulla on vaikutuksensa ympäristökysymyksiin, vaikkakin ratkaisevinta ympäristön näkökulmasta ei ole nähdäkseni niinkään ihmismäärä vaan kulutustottumukset.
Voiko huoli ilmastonmuutoksesta vaikuttaa väestökehitykseen?
Tämä näkyy kyselytutkimuksissa ja huoli on todellinen, mutta emme oikeastaan vielä tiedä, vaikuttaako se ihmisten päätöksiin. Täytyy olla aika varovainen vetämästä suoria johtopäätöksiä ilmastohuolia käsittelevistä kyselytutkimuksista. 1980-luvun ydinsodan uhan aiheuttama ahdistus ja pelko on osin verrattavissa nykyiseen ilmastoahdistukseen.
Tulevaisuutta koskeva epävarmuuden tunne vaikuttaa yleisesti ihmisten lastenhankintatoiveisiin. Ilmastonmuutos aiheuttaa synkkiä tulevaisuudennäkymiä ja saattaa ainakin lykätä lasten saamista. Korkean lapsiluvun maissa puolestaan tulevaisuuden epävarmuus saattaa pitää yllä syntyvyyttä.
Missä määrin rikkaat maat voivat puuttua köyhien maiden väestökehitykseen esimerkiksi osana kehitysyhteistyötä?
Kehitysyhteistyössä ei pidä lähteä väestökontrollin ajatuksesta. Sen sijaan on tärkeää korostaa kolmea tekijää: nuorten ikäluokkien koulutusmahdollisuuksia, lisääntymis- ja seksuaaliterveyspalveluiden saatavuutta sekä sukupuolten välistä tasa-arvoa. Jos näitä kolmea asiaa edistetään, väestönkasvun aiheuttamat ongelmatkin ratkeavat. Tämä on ainoa realistinen tie.
Ratkaisut nopeaan väestönkasvuun ovat olleet vauraiden maiden tiedossa pitkään, mutta poliittista tahtoa ei ole ollut tarpeeksi. Lisääntymisterveyspalveluiden tarjoaminen ei vaadi suunnattomia rahamääriä maailman mittakaavassa. Tälläkin hetkellä 220 miljoonaa naista ei halua lapsia, mutta heillä ei ole mahdollisuutta ehkäisyyn.
Millaisia keinoja on esitetty hyvinvointivaltion ylläpitämiseksi?
Yksi keskeinen ajatus on, että ihmisten keskimääräisen eliniänodotteen noustessa ansiotyötä täytyy tehdä yhä pidempään. Yhä useampi 65–74-vuotias tulee jatkamaan työelämässä. Esimerkiksi Japanissa tämän ikäisistä miehistä noin 60 prosenttia ja naisista lähes 40 prosenttia tekee yhä palkkatöitä. He eivät ole välttämättä täyspäivätöissä. Eläköitymisestä saattaa tulla liukuvampaa.
Toinen asia on työvoiman muuttoliike maailman mittakaavassa, jolla saadaan työvoimaa ylläpitämään voimakkaasti ikääntyvien maiden talouselämää. Se ei kuitenkaan ole helppo keino, sillä osaavia ihmisiä ei voi vain tilata muuttamaan johonkin maahan. Näiden lisäksi lapsia saaville on suunnattava yhteiskunnan tukea, jotta ihmiset uskaltaisivat ottaa tämän askeleen.
Miten pandemia tulee vaikuttamaan väestökehitykseen?
Tämä kaikki on spekulointia. Sanoisin, että šokkivaikutus näkyy nyt väestökehityksessä, mutta ei enää kymmenen vuoden tähtäimellä. Jos rokotukset etenevät suunnitellusti, Covid-19-tauti jää osaksi tautitaakkaamme ja se olisi riski muiden joukossa.
Kirjoittaja on tutkimusviestinnän avustaja Ulkopoliittisessa instituutissa
Minna Säävälä: Minne menet ihminen? Gaudeamus 2021, 268 s.
