Vasemmiston nousu ja uho

Pablo Iglesias

Espanja äänestää joulukuun 20. päivänä parlamenttivaa­leissa, joiden voittajiksi mie­lipidetiedustelut ennustavat valtaapitävää Kansanpuolu­etta ja sosialistipuoluetta. Sen sijaan alkuvuodesta hurjasti noussut uusi vasemmistopuolue Podemos saisi marras­kuisten mielipidetiedustelujen mukaan 11–14 prosenttia äänistä. Vielä tammikuussa se olisi saanut äänistä lähes kolmanneksen.

Yksi syy Podemosin suo­sion laskuun lienee Kreikan tilanne. Podemosin kreikkalai­nen sisarpuolue Syriza voitti tammikuiset vaalit kovalla uholla kansainvälisten vel­kojien ehtoja vastaan, mutta joutui sittemmin käytän­nössä myöntymään ehtoihin pitääkseen Kreikan eurossa. Tempoilu on jakanut puoletta sisäisesti.

Vaikka Podemos-johtaja Pablo Iglesias on pitkin syksyä toistellut, että »Espanja ei ole Kreikka», Podemos haluaa välttää Syrizan kohtalon: puolue on luopunut osasta radikaaleimpia tavoitteitaan ja yrittänyt murtautua vasem­malta äärilaidalta kohti poliit­tista keskustaa.

Alexis Tsipras

Kreikassa syrizalainen pääministeri Alexis Tsipras on syyskuun uusintavaalien jälkeen ajanut parlamentin läpi lakiehdotuksia, joilla uudistetaan esimerkiksi maan vero- ja eläkejärjestelmiä. Syriza on toteuttanut kan­sainvälisten lainoittajien ehtoja siinä toivossa, että lainoittajat suostuvat velka­helpotuksiin.

UP-lehti esittelee Podemosin ja Syrizan taustat ja tulevaisuudennäkymät.

Mitä menestyksen takana on?

Podemos syntyi vastustamaan pankkien holtittoman luotonannon maksattamista veron­maksajilla. Espanjan valtapuo­lueita ja kuningashuonetta tahranneet korruptioskandaalit ovat lisänneet kysyntää uusille poliittisille toimijoille. Podemos puhuttelee nuoria työttö­miä ja pätkätyöläisiä. Liike ei kuitenkaan sitoudu sosialis­min historiaan tai ammattiyhdistysliikkeisiin. Näin ollen se ammentaa sujuvasti myös yleiseurooppalaisesta sosiaali­demokratian kriisistä.

Syrizan nousun taustalla ovat Kreikan talouskriisin äärim­milleen kärjistämä poliittinen tilanne ja äänestäjien pettymys maata pitkään hallinneisiin keskustavasemmistolaiseen Pasokiin ja keskustaoikeisto­laiseen Uuteen demokratiaan. Syriza onnistui kanavoimaan vuosien 2010–2011 talouskurin ja lainaohjelmien vastaiset protestit osaksi kannatustaan. Puolue rakentuu kapitalismi- ja globalisaatiokriittisten kansa­laisjärjestöjen sekä parlamen­taaristen ja ulkoparlamentaa­risten vasemmistoryhmien yhteenliittymän varaan. Puolue sai jäseniä esimerkiksi Aganak­tismenoi-liikkeestä, joka on Espanjan Indignadosin kaltai­nen protestiliike.

Mitä asioita ajavat?

Podemos tavoittelee nykyistä avoimempaa poliittista järjestelmää. Puolueen ohjelmaa pääsevät verkkoalustan kautta muokkaamaan kaikki halukkaat. Populismi on aiheuttanut Podemosille myös ongelmia. Aiemmin puolue ajoi muun muassa perustuloa ja Espanjan velkojen takaisin­maksun lopettamista mutta luopui näistä tavoitteista, koska puoluejohto pyrkii pois vasemmasta marginaa­lista maltilliseen keskustaan. Podemos vastustaa Euroopan keskuspankkia ja Lissabonin sopimusta. Puolue ajaa fis­kaaliunionia sekä nykyistä keskusjohtoisempaa sosiaali­politiikkaa.

Syriza pyrkii edelleen Kreikan velkojen osittaiseen uudelleen­järjestelyyn ja lainaohjelman ehtojen lieventämiseen. Jo ennen syyskuun vaaleja Syriza ilmoitti toteuttavansa kolman­nen lainaohjelman puitteissa »rinnakkaisohjelman», jonka on määrä helpottaa pitkä­aikaistyöttömien ja köyhien asemaa esimerkiksi ruoanjake­lulla. Tsipras on syksyn aikana korostanut, että Kreikka ei tämänhetkisessä taloustilan­teessaan pysty vastaamaan pakolaiskriisiin ilman EU-maiden apua.

Mitä vaikutuksia yhteiskunnille?

Podemosin siirtyminen kohti poliittista keskustaa on karkot­tanut monia puolueen alku­peräisiä kannattajia. Samaan aikaan poliittiseen keskustaan on ilmaantunut toinen puo­lue Ciudadanos, joka ajaa poliittisen järjestelmän maltil­lista uudistamista, vastustaa elitismiä ja korruptiota sekä kannattaa Espanjan yhtenäi­syyttä. Ciudadanos saattaa näyttää muutosta haluavien silmissä uskottavammalta vaihtoehdolta, sillä se voi aidon keskustalaisena ja pragmaatti­sena puolueena liittoutua sekä sosialistien että konservatiivien kanssa. Jos sosialistit voittavat vaalit, Podemos on mahdolli­nen hallituskumppani.

Syrizan mahdollisuudet vastata Kreikan taloudelli­seen ja sosiaaliseen kriisiin ovat varsin rajalliset, elleivät velkojat helpota kolmannen lainaohjelman ehtoja. Etenkin Saksa on suhtautunut velkojen laajamittaiseen uudelleen­järjestelyyn nihkeästi. Kan­sainvälinen valuuttarahasto on pitänyt esillä ajatusta laina-aikojen huomattavasta pidentämisestä. Velkajärjes­telyjen lykkääminen kuitenkin hävittää vähäisenkin toivon Kreikan talouden kestävästä elpymisestä.