Espanjan vienti uhmaa painovoiman lakeja. Tämän vuoden alusta heinäkuun loppuun vienti kasvoi seitsemän prosenttia verrattuna edelliseen vuoteen. Myös euromääräisesti lyödään ennätyksiä. Viennin kasvu on OECD-maiden kolmanneksi nopeinta Yhdysvaltojen ja Britannian jälkeen.
Martorellin tehtaalla lähellä Barcelonaa valmistetaan Seateja ja Audeja. Kuva: LEHTIKUVA/AFP PHOTO/LLUIS GENE”Olen yllättynyt. Kykenemme viemään entistä enemmän paitsi euroalueelle myös euroalueen ulkopuolelle maihin, joissa kasvun ennakoidaan kiihtyvän. Kykenemme tähän vahvasta eurosta huolimatta”, iloitsee Madridin Complutense-yliopiston ja Fedea-taloustutkimuslaitoksen professori José Ignacio Conde-Ruiz.
Hyvä veto ei johdu siitä, että maan vienti olisi talouskurimuksen takia romahtanut edellisinä vuosina. Vuoteen 2007 asti Espanjan osuus euromaiden kokonaisviennistä pysytteli lähes vuosikymmenen ajan kuuden prosentin tienoilla. Nyt se on tasan seitsemän. Espanja ui vastavirtaan: se valloittaa markkinaosuuksia talouskriisistä huolimatta.
Palkat alas, vienti ylös
Spektaakkelimaisen menestyksen perussyy on yksinkertainen: palkat ovat laskeneet talouskriisin paineessa. Tästä syystä espanjalaistuotteiden kilpailukyky on kohentunut maailmanmarkkinoilla. Ranskalaisen Coe-Rexecode-tutkimuslaitoksen mukaan teollisen työn yksikkökustannukset ovat laskeneet Espanjassa vuoden 2008 jälkeen jopa 15 prosenttia. Myös oikeistolaisen pääministerin Mariano Rajoyn hallituksen vuonna 2011 toteuttama työmarkkinauudistus on vaikuttanut tilanteeseen, mutta palkkojen aleneminen alkoi jo aiemmin.
”Tilastoinnin kehittymättömyyden takia emme tiedä tarkkaan, mistä palkkojen lasku koostuu. Emme tiedä, missä määrin kyse on kalliiksi käyneiden työntekijöiden irtisanomisesta ja halvempien palkkaamisesta tilalle – ja missä määrin taas vanhojen työntekijöiden palkkojen alentamisesta”, sanoo professori Conde-Ruiz.
”Palkat ovat myös saattaneet pysyä ennallaan ja tehtyjen työtuntien määrä nousta”, arvelee puolestaan Coe-Rexecode-laitoksen tutkija Denis Ferrand.
Joka tapauksessa työmarkkinoiden joustavuuden lisääminen on parantanut Espanjan kilpailukykyä merkittävästi. Kansainvälinen valuuttarahasto IMF arvioi elokuussa, että yksikkötyökustannusten aleneminen ei ole vielä edes täysin heijastunut viennin kilpailukykyyn. Parempaaon ehkä vielä luvassa.
Kilpailukyvyn kohentamiseen tarvitaan kuitenkin muutakin kuin palkkojen laskua. Espanjan taloustilanne on pakottanut yritykset etsimään uusia markkinoita.
”Kotimarkkinoiden lamaannuksen takia yritysten on ollut pakko keskittää ponnistelunsa ulkomaille”, espanjalaisten vientiyritysten kattojärjestön Club de Exportadores e Inversores Españolesin johtaja Balbino Prieto sanoo.
Iberia kirii vientiluvuissa. Etelä-Euroopan maista Espanja ja Portugali ovat onnistuneet parantamaan kilpailukykyään eniten talouskriisin aikana. Tavaraviennissä Suomi sukeltaa jopa Italian alle.Yrittäjiä kriisi-Espanjassa riittää. Vientijärjestön mukaan vientiyritysten määrä on kasvanut kolmessa vuodessa noin 100 000:sta jopa 140 000:een.
”Perinteisesti espanjalaiset yritykset ovat hakeneet kasvua ulkomailta, kun talouskriisi on runnellut kotimarkkinoita, ja vetäytyneet sitten takaisin. Nyt kansainvälistyminen on kuitenkin vahvempaa ja aidompaa. Yrittäjät ymmärtävät, että asema kansainvälisillä markkinoilla on pidettävä. Jos omia tuotteita ei vie ulkomaille, ulkomaiset tuotteet tulevat pian tänne”, Prieto arvioi.
Junia ja autonosia
Espanjan vientiä vetävät suuryritykset. Pienet ja keskisuuret tulevat perässä. Espanjan tilastokeskuksen mukaan tuotantohyödykkeitä, kuten koneita, laitteita ja kuljetusvälineitä, vietiin tammi–elokuussa noin kymmenen prosenttia enemmän verrattuna viime vuoden vastaavaan ajanjaksoon.
Myös elintarvikkeiden, kemian tuotteiden ja henkilöautojen vienti on kasvanut reippaasti.
Yksi esimerkki merkittävän vientiponnistuksen tehneestä suuryrityksestä on junia 1940-luvulta saakka valmistanut Talgo. Luotijuniin erikoistunut yritys kertoo säännöllisesti uusista valloituksista.
Viime vuonna yhtiö ilmoitti voittaneensa Saudi-Arabiassa Mekan ja Medinan välisen 1,6 miljardin euron luotijunatilauksen. Yhtiö on napannut miljardihankkeita hiljattain myös Kazakstanissa ja Uzbekistanissa. Yritys kertoo nettisivuillaan aloittaneensa määrätietoisen kansainvälistymisen vasta vuonna 2007, ja jo neljä vuotta tämän jälkeen 83 prosenttia uusista sopimuksista tuli ulkomailta.
Samalla alalla toimii Construcciones y Auxiliar de Ferrocarriles (CAF), joka on toimittanut 2000-luvulla Helsingin lähiliikenteeseen matalalattiajunia. Myös uudet Helsingin metrojunat tulevat yhtiön Baskimaan tehtailta. CAF:in liikevaihto on kaksinkertaistunut 1,6 miljardiin euroon vuodesta 2007.
Autonosia valmistava Grupo Antolin on puolestaan saanut vankan jalansijan globaaleilla markkinoilla sen jälkeen kun yritys aloitti kansainvälisen laajenemisen 2000-luvun alussa. Yhtiön liikevaihto on noin kaksi miljardia euroa, ja se työllistää jo yli 14 000 ihmistä ympäri maailman.
”Tunnettujen kansainvälisten automerkkien varjossa Espanjaan on kasvanut erittäin vahva alihankkijoiden teollisuusala”, Balbino Prieto sanoo.
Espanjan kuudesta miljoonasta työttömästä yli puolet ei ole saattanut edes pakollista koulua päätökseen.
Kasvua euroalueen ulkopuolelta
Espanjan vientiyritykset ovat suuntautuneet voimakkaasti EU:n ulkopuolelle. Kaksi kolmasosaa viennistä menee yhä Eurooppaan, mutta tammi-elokuussa vienti oli kasvanut 15 prosenttia Afrikassa, 13 prosenttia Kiinassa ja 5 prosenttia Amerikan mantereella vuoden takaiseen vastaavan ajanjaksoon verrattuna.
Historiallisista ja kielellisistä syistä koko Amerikan manner tarjoaa espanjalaisille suuria mahdollisuuksia. Espanja on hallitseva kieli Etelä-Amerikassa, ja Yhdysvalloissakin espanjan ennustetaan olevan englantia yleisemmässä käytössä jo vuonna 2050.
Afrikka puolestaan on Espanjasta kapeimmillaan vain 14 kilometriä leveänGibraltarin salmen takana. ”Espanja on silta Afrikkaan. Päinvastoin kuin esimerkiksi Ranskalla, meillä ei ole vakavia historiallisia kiistoja Afrikan maiden kanssa. Afrikka tarvitsee entistä enemmän elintarvikkeita, terveysalan tuotteita ja infrastruktuuria, ja näillä sektoreilla olemme varsin kilpailukykyisiä”, Prieto sanoo.
Osa espanjalaisyrityksistä on joutunut laskemaan hintojaan kipurajoille pysyäkseen markkinoilla.
”Jotkut sanovat, että monet yritykset vievät vain kattaakseen toimintakulunsa. Jos näin on, silloin toiminta ei ole kovin pitkäkestoista”, Prieto toteaa.
Saksan jalanjäljissä?
Viennin kasvaminen ei yksin riitä kiskomaan kuutta miljoonaa espanjalaista pois työttömyydestä. Se on kuitenkin ensimmäinen askel sillä tiellä, jolle muun muassa Euroopan komissio ja muut euroalueen maat ovat Espanjaa piiskanneet. Euroopan kriisimaiden tulisi ohjeiden mukaan lisäksi joustavoittaa työmarkkinoitaan ja leikata menojaan.
Investointipankki Morgan Stanley on jo ehtinyt ennustaa, että kriisimaa Espanjasta tulee pian ”euroalueen uusi Saksa”.
Analyysin taustalla on Saksan nousu 2000-luvun alun ahdingosta. Se on usein luettu liittokansleri Gerhard Schröderin aloittamien työmarkkinauudistusten ansioksi. Saksan suhteellista kilpailukykyä esimerkiksi naapurimaa Ranskaan verrattuna paransivat joustavuuden ja pätkätyön lisääminen sekä työsuhdeturvan heikentäminen.
Professori Conde-Ruiz on maltillisempi. ”Vienti on antanut Espanjalle vähän happea. Jos Espanja olisi Saksan tiellä, seuraava askel olisi yksityisten investointien kasvu, sen jälkeen työllisyyden ja kulutuksen lisääntyminen. Ongelma on, etten näe investointien tulevan”, hän toppuuttelee.
Tunnetut miljardöörit Bill Gates, Warren Buffet ja Carlos Slim ovat viime aikoina herättäneet huomiota suursijoituksillaan Espanjaan. Gates sijoitti yli sata miljoonaa FCC-rakennusyhtiöön. Buffet osti henkivakuutusyhtiöVidaCaixan, ja Slim on hamstrannut osuuksia mediayhtiöistä.
Nämä investoinnit eivät Conde-Ruizin mielestä kuitenkaan vielä tuo Espanjaan uusia työpaikkoja. Sellaisten investointien houkuttelussa Saksa on vahvempi. ”Saksan työvoima on paljon Espanjan työvoimaa koulutetumpi. Espanjan kuudesta miljoonasta työttömästä yli puolet ei ole saattanut edes pakollista koulua päätökseen. Siksi on hankalaa houkutella kasvuyrityksiä, jotka tarvitsisivat osaavaa työvoimaa menestyäkseen”, Conde-Ruiz valittelee.
Espanjan vertaaminen Saksaan on hankalaa myös siksi, että monet rakenteellisista uudistuksista ovat vielä kesken tai tekemättä. Yksi niistä on verouudistus, jonka toteutus viipyy. Lisäksi kansallisten poliittisten päätösten tekeminen on vaikeaa, koska maakunnilla on perinteisesti ollut paljon valtaa. Investoijien on otettava riskikartoituksiinsa mukaan erityisesti Katalonian itsenäisyyspyrkimykset.
Kaikesta huolimatta tilastot puhuvat puolestaan: vienti vetää nyt paremmin kuin lähes millään muulla Euroopan maalla.
”En näe mitään syytä, miksi Espanjan vienti alkaisi taas laskea. Espanja on voittanut markkinaosuuksia. Näyttää siltä, että tämä on tapahtunut enemmänkin Italian kuin Ranskan kustannuksella”, Denis Ferrand arvioi.
Molemmissa naapurimaissa Espanjan vientilukuja katsellaan kuitenkin kateellisina.
Kirjoittaja on Agence France Pressen Suomen-kirjeenvaihtaja.
