Britannia haluaa pysyä EU:n sisämarkkinoilla, mutta ilman työvoiman vapaata liikkuvuutta. Vaihtoehdot tällaiseen ratkaisuun ovat vähissä, sillä muut EU-maat pitävät yhtälöä suorastaan mahdottomana.
Pääministeri Theresa May on edeltäjänsä David Cameronin tapaan sulkenut pois niin sanotun Norjan mallin eli kuulumisen Euroopan talousalueeseen ETA:aan. Kyse on vallasta, koska Britannia ei voisi vaikuttaa EU:n sisämarkkinoihin.
Turkin mallikaan ei tule kysymykseen, koska tulliliitossa olevat maat eivät voi solmia vapaakauppasopimuksia muiden maiden kanssa.
Eurooppatutkimuksen verkoston tutkimusjohtaja Juhana Aunesluoma Helsingin yliopistosta sanoo, että tällä hetkellä Britannia puntaroi Kanadan ja Ukrainan mallin välillä. Edellinen on perinteinen vapaakauppasopimus ja jälkimmäinen avaa pääsyn EU:n sisämarkkinoille ilman ihmisten vapaata liikkuvuutta.
«Britit ovat kyllä aika pihalla. Heillä on niin optimistinen käsitys siitä, mitä he voivat näissä neuvotteluissa saada.«
Vapaakauppasopimukset ovat aina suppeampia kuin sisämarkkinat, joille pääsy vaatii EU-lainsäädännön noudattamista.
Taloustieteen professori Gianmarco Ottaviano London School of Economicsista veikkaa, että erosta tulee niin sanottu kova Brexit. Se tarkoittaa, että Britannia jää sisämarkkinoiden ja tulliliiton ulkopuolelle. Tällöin Britannia joutuisi käymään kauppaa EU:n kanssa niin kuin EU:n ulkopuolisten maiden kanssa.
”Näyttää siltä, että (poliittisesti ja taloudellisesti) avoimemman sopimuksen solmimiselle ei ole aikaa ennen neuvottelujen määräaikaa. Kesäkuun ennenaikaisten vaalien julistaminen viittaa siihen, että May haluaa tuen kovalle Brexitille.”
Kirjoittaja on vapaa toimittaja.
Turkin malli
1.) EU-maat ja Turkki ovat tulliliittossa, mikä tarkoittaa, että EU ja Turkki eivät aseta tullimaksuja toistensa tuotteille. Maat ovat sopineet samansuuruisen tullimaksun tuotteille, jotka tulevat tulliliiton ulkopuolisista maista. Turkin tulliliitto ei koske maataloustuotteita eikä palveluita.
2.) EU:n ja Turkin välillä on myös assosiaatiosopimus, jonka pitkän tähtäimen tavoitteena on ihmisten vapaa liikkuvuus. Tällä hetkellä EU-jäsenmaat saavat itse päättää, pääseekö Turkin kansalainen maahan. Jos jäsenmaa on antanut Turkin kansalaiselle oikeuden työskennellä maassa, hän alkaa saada assosiaatiosopimuksessa määriteltyjä muita oikeuksia. Esimerkiksi neljä vuotta EU-maassa työskennellyt turkkilainen saa työskennellä missä tahansa työsuhteessa.
3.) Tulliliiton seurauksena EU:n solmimat vapaakauppasopimukset koskevat osaksi Turkkia. Turkin pitää poistaa tullimaksut niiden maiden tuotteilta, jotka tekevät EU:n kanssa vapaakauppasopimuksen, mutta Turkki ei voi viedä näihin maihin tullivapaasti, ellei maa liity vapaakauppasopimukseen. Turkki ei voi vaikuttaa EU:n ulkopuolelta tulevien tuotteiden tullimaksujen suuruuteen.
4.) Turkki ei maksa tulliliittoon kuulumisesta EU:lle.
5.) Neuvottelut Turkin EU-jäsenyydestä ovat olleet käynnissä vuodesta 2005, mutta ne eivät ole edenneet pitkään aikaan.
Norjan malli
1.) Norja ei ole EU:n jäsen, mutta maa kuuluu Euroopan talousalueeseen ETA:aan ja sitä kautta EU:n sisämarkkinoihin. Norja siis nauttii EU:n sisämarkkinoiden neljästä vapaudesta: tavaroiden, palveluiden, pääoman ja ihmisten vapaasta liikkuvuudesta. Sopimus ei koske maa- tai kalataloutta. Norja voi siis käydä kauppaa EU-maiden kanssa ilman tulleja tai muita rajaesteitä. Norja ei kuitenkaan kuulu EU:n tulliliittoon. Siksi Norja asettaa omat tullimaksunsa tavaroille, jotka tulevat EU:n ulkopuolelta, mutta Norjan pitää myös todistaa EU-maissa myydyistä tuotteistaan, että ne on tehty Norjassa.
2.) Norjalaiset voivat asua ja työskennellä EU-maissa ja toisinpäin. ETA-sopimus sallii maahanmuuton rajoittamisen osapuolten välillä väliaikaisesti joissakin poikkeustilanteissa.
3.) EU:lla. Norjan on noudatettava suurta määrää EU-lainsäädäntöä ilman, että maa voi itse vaikuttaa siihen.
4.) Noin 0,16 prosenttia bruttokansantuotteestaan. Britannian nykyinen maksuosuus EU-budjettiin on 2,25 prosenttia maan bruttokansantuotteesta.
5.) Norjalaiset äänestivät ensin Euroopan yhteisöön kuulumisesta vuonna 1972, jolloin 53,5 prosenttia vastusti liittymistä. Vuonna 1994 norjalaisista 52,2 prosenttia tyrmäsi EU-jäsenyyden.
Sveitsin malli
1.) Sveitsi ei ole EU:n jäsen eikä se kuuluu Euroopan talousalueeseen. Sen sijaan Sveitsi kuuluu Euroopan vapaakauppa-alue EFTA:aan. Lisäksi Sveitsi on solminut EU:n kanssa lukuisia kahdenvälisiä sopimuksia, jotka purkavat kaupan esteitä ja yhdenmukaistavat lainsäädäntöä. EFTA:n ja kahdenkeskisten sopimusten ansiosta Sveitsillä on lähes samanlainen pääsy EU:n sisämarkkinoille kuin Norjalla ja EU-mailla.
2.) Kahdenvälinen sopimus poisti EU-kansalaisten rajoitukset asua ja työskennellä Sveitsissä ja toisinpäin. Sveitsi aikoo kuitenkin asettaa kiintiöitä EU:sta tuleville maahanmuuttajille, mikä rikkoisi sopimusta EU:n kanssa.
3.) Kahdenvälisten sopimusten ansiosta Sveitsi voi valita, mitkä osat EU :n sisämarkkinalainsäädännöstä maa omaksuu. Sveitsi ei voi kuitenkaan vaikuttaa EU-lainsäädännön sisältöön. Se voi ainoastaan päättää EU-lainsäädännön noudattamista velvoittavien sopimusten hyväksymisestä tai hylkäämisestä.
4.) Sveitsi maksaa vuosittain EU:lle noin 0,02 prosenttia bruttokansantuotteestaan.
5.) Sveitsi on halunnut pysyä EU:n ulkopuolella. Vuonna 1992 sveitsiläiset äänestivät Euroopan talousalueeseen liittymistä vastaan niukalla 50,3 prosentin enemmistöllä. Tästä alkoi EU:n ja Sveitsin kahdenkeskisten sopimusten neuvotteluprosessi.
Kanadan malli
1.) Vuonna 2016 solmitulla CETA-sopimuksella perustetaan vapaakauppa-alue, jonka sisällä maat voivat käydä kauppaa ilman tullimaksuja tai kiintiöitä. CETA on melko laaja vapaakauppasopimus, mutta julkiset palvelut eivät kuulu sen piiriin.
2.) Ei salli ihmisten vapaata liikkuvuutta.
3.) EU ja Kanada ovat neuvotelleet yhdessä CETA-sopimuksen ehdoista. Se on perinteinen vapaakauppasopimus, joka ei sido Kanadaa EU-lainsäädäntöön.
4.) Kanada ei maksa EU:n budjettiin.
5.) Kanada ei kuulu Eurooppaan. EU:n perussopimusten mukaan vain eurooppalaiset maat voivat kuulua EU:hun.
Ukrainan malli
1.) Vapaakauppa- ja assosiaatiosopimus takaa Ukrainalle lähes samanlaisen pääsyn EU:n sisämarkkinoille kuin ETA-mailla, mutta vain kolme EU:n sisämarkkinoiden neljästä vapaudesta, eli tavaroiden, palveluiden ja pääomanvapaan liikkumisen
2.) Neljäs vapaus eli ihmisten vapaa liikkuvuus jää sopimuksen ulkopuolelle. Ukrainalaisille on vastikään myönnetty viisumivapaus EU-maihin, mutta se ei ole vielä voimassa.
3.) Ukraina ei maksa EU:n budjettiin. Sen sijaan EU sitoutui vuonna 2014 maksamaan Ukrainalle 11 miljardia euroa avustuksina ja lainoina auttaakseen maan vakauttamissa.
4.) Sopimus nojaa suurelta osin EU-lainsäädäntöön markkinasäännöissä. Ukrainalla ei ole sananvaltaa EU-lainsäädäntöön. Se voi ainoastaan päättää, kuinka paljon ja millä aikataululla se hyväksyy lainsäädäntöä.
5.) Ukraina pyrki lähempiin suhteisiin EU:n kanssa vapaakauppa- ja assosiaatiosopimuksella, mutta sen allekirjoittaminen viivästyi Venäjän panostuksen takia vuonna 2013. Sopimuksen viivästyminen johti EU-myönteisten kansalaisten mielenosoituksiin Kiovan Maidan-aukiolla, väkivaltaisuuksiin ja lopulta Ukrainan sotaan.
