Seuraava finanssikriisi voi olla koneiden aikaansaannosta, sanoo treidaajasta tutkijaksi siirtynyt Alexis Stenfors.Kokkolassa kasvanut Alexis Stenfors teki näyttävän uran kansainvälisissä investointipankeissa. Viime vuosikymmenen finanssikriisin keskellä hän työskenteli Merrill Lynchin treidaajana Lontoon Cityssa. Stenfors osti ja myi työkseen biljoonien eurojen arvosta liboriin ja muihin viitekorkoihin sidottuja johdannaisia, jotka ovat rahoitusjärjestelmän keskiössä.
Ura päättyi helmikuussa 2009, kun Stenfors soitti esimiehelleen lomamatkaltaan Intiasta. Hän tunnusti vääristelleensä salkkunsa arvoa peitelläkseen 465 miljoonan euron tappioita, jotka hän oli aiheuttanut työnantajalleen. Tappiot olivat seurausta jättimäisistä riskeistä, joita Stenfors oli ottanut. Hän ei silti ollut tehnyt mitään laitonta.
Kirjassaan hän purkaa pankkialan ongelmia, kuten korkojen manipulointia ennen 2000-luvun finanssikriisiä.
Otettiinko Merrill Lynchissa enemmän riskejä kuin muissa investointipankeissa?
Treidaajat tiesivät, että suuret investointipankit olivat muita valmiimpia riskeihin. Merrill Lynchissa kaikki ylimmät johtajat olivat entisiä treidaajia ja tottuneita riskinottoon. Ympäristö kannusti siihen aggressiivisesti. Yleensä treidaajalle asetetaan jonkinlainen rahallinen katto. Jos sääntöjä oli, ne eivät tavoittaneet minua. Minulle ei asetettu minkäänlaisia rajoja.
Mikä oli oma osuutesi Merrill Lynchin kaatumiseen?
Oma kaupankäyntini ei liittynyt heikkolaatuisiin subprime-luottoihin, joihin investointipankit varsinaisesti kaatuivat. Itse asiassa löin sijoituksillani vetoa kriisin puhkeamisen puolesta kesästä 2007 alkaen. Kun investointipankki Lehman Brothers meni konkurssiin syyskuussa 2008, melkein kaikki muut hävisivät rahaa, mutta kaupankäyntipäivä oli minulle kaikkien aikojen paras. Sijoituspositioni oli täydellinen.
Aloin tehdä tappioita vasta, kun keskuspankit alkoivat syöttää finanssijärjestelmään rahaa 2009 ja talous kääntyi nousuun. Siitä oli hyötyä muulle taloudelle mutta haittaa minulle. En osannut arvioida tilannetta uudelleen. Uskoin treidaajana niin pakkomielteisesti omaan näkemykseeni.
Kirjoitat kirjassasi, että »otteeni todellisuudesta oli irronnut täydellisesti treidaajavuosieni aikana». Miksi?
Työ hallitsi elämää niin täysin, etten ennättänyt lukemaan lehtiä tai kuuntelemaan poliitikoiden puheita. Treidaajana keskityin vain numeroihin, siihen mitä markkinoilla tapahtuu, miten muut sijoittajat reagoivat ja kuinka peloissaan he ovat sijoitustensa puolesta.
En enää hahmottanut, kuinka vakava talouskriisi yhteiskunnassa oli meneillään. Oli minulle suuri šokki oivaltaa, kuinka pihalla olin tilanteesta kaupankäyntisalien ulkopuolella. Tuohon aikaan en edes pitänyt häviämiäni summia suurina.
Miltä rahoitusmarkkinoiden sääntely näyttää nykyisin?
Yhdysvalloissa suhtaudutaan sääntelyyn nykyisin hyvin vakavasti. Eurooppa on seurannut jäljessä. Treidaaja voi esimerkiksi yrittää aiheuttaa paniikin ja manipuloida markkinoita valekaupalla (spoofing) asettamalla myyntiin paljon rahoitustuotteita, jolloin niiden hinta painuu alemmas. Tästä on jaettu alkuvuonna Yhdysvalloissa useita tuomioita.
Sääntelyn kehittymisestä huolimatta ihmisillä on silti edelleen hyvät syyt epäillä pankkien toimintaa. Pankkien on helppo manipuloida ihmisiä ostamaan tuotteita, joita he eivät ymmärrä.
Osallistuin kerran myyntimatkalle Osloon ennen subprime-kriisin [asuntomarkkinoiden lainakriisin] alkua. Pankin myyntitiimi oli innokas myymään subprime-johdannaisia. Minut oli komennettu lontoolaisena treidaajana mukaan tuomaan kaupankäyntiin uskottavuutta. Niin myyjistä kuin asiakkaista saattoi nähdä, että heidän mielenkiintonsa ei riittänyt johdannaisten yksityiskohtiin.
Miltä seuraava talouskriisi voisi näyttää?
Kun kaupankäynti siirtyy yhä enemmän ihmisiltä algoritmeille, se voi päättyä huonosti. Koneet hoitavat Lontoossa jo yli puolet osakekaupasta, Tokiossa 70 prosenttia. Markkinoiden sääntelyssä pitäisi kiinnittää tähän nykyistä enemmän huomiota. Valuuttamarkkinoiden sääntely on tosin hyvin hankalaa, koska ei ole yhtä globaalia keskuspankkia, vaan useita.
Toki koneilla on etunsa. Ihmiset ovat niihin verrattuna hyvin hitaita. Koneet ovat tunteettomia ja niillä on hyvä muisti. Treidaajat tarvitsevat itseluottamusta, mutta heillä on taipumus olla liian itsevarmoja.
Alexis Stenfors: Riskitekijä – Pankkimaailman pimeä puoli. Vastapaino 2018, 261 s.
