Britannian EU-jäsenyyttä ovat aina leimanneet vaikeudet. Britannia päätyi EY:n jäseneksi vuonna 1973 vasta kolmannella yrittämällä Ranskan presidentin Charles de Gaullen torpattua kaksi ensimmäistä yritystä. De Gaulle pelkäsi, että Britannia ryhtyisi ohjailemaan integraatiota liiaksi talousliberaaliin suuntaan ja vahvistaisi Yhdysvaltojen vaikutusvaltaa EY:ssä.
Jäseneksi liityttyään Britannia on tehnyt hartiavoimin töitä ohjatakseen integraation pois sen alkuperäisistä uomista, jotka veivät kohti syvenevää poliittista unionia. Vuosikymmenten saatossa tulilinjalle on joutunut erityisesti ulko- ja turvallisuuspoliittinen yhteistyö, jonka tuomista osaksi EU:n rakenteita Britannia onnistui jarruttamaan toistakymmentä vuotta. Lisäksi Britannia on käynyt yhden miehen sotaa unionin oikeusjärjestyksen ylikansallisia ominaispiirteitä vastaan. Se on myös tehnyt parhaansa, jotta kansalaisten perusoikeuksista, kuten taloudellisista ja sosiaalisista oikeuksista, ei tulisi sitovia EU:n tasolla.
Koostaan ja sinnikkyydestään huolimatta saarivaltio ei ole onnistunut rajaamaan integraatiota vain sisämarkkinoille. Alkuperäisillä EY-mailla oli kiikarissaan tiiviimpi poliittinen yhteisö, ja tätä käsikirjoitusta on myös toteutettu, vaikka kulku onkin aikaa myöten käynyt vaivalloisemmaksi.
Britannia odotti saavansa viime vuosikymmenellä ratkaisevaa tukea linjalleen EU:n huomattavasta laajentumisesta, mutta sekään ei auttanut syvenevän integraation pysäyttämisessä. Talous- ja maahanmuuttokriiseistä alkoi sitä vastoin uusi syvenemisaalto, joka ajoi Britannian entistä ahtaammalle. Unionin pelastaminen talous- ja velkakriisistä korosti yhteisvaluuttaan kuuluvien maiden välistä euroryhmää unionin todellisena sisäpiirinä, jonka ulkopuolelle Britannia jäi.
Britannia pyristelee nyt eroon unionista samanlaisten vaikeuksien kautta kuin se aikoinaan yritti sisälle. Tällä kerralla esteenä on pahasti EU-kysymyksen jakama kotimaan poliittinen kenttä. Erosopimus ei vastaa parlamentin toiveita pitkälti siitä syystä, etteivät eroon liitetyt lupaukset alun alkaenkaan olleet totuudenmukaiset.
Tässä UP-lehden numerossa Britannian EU-tietä avaa Sir John Kerr, joka on EU-eroa käsittelevän artikla 50:n pääarkkitehti. Entisenä brittidiplomaattina ja nykyisenä parlamentin ylähuoneen jäsenenä Kerr on ollut näköalapaikoilla koko Britannian EU-jäsenyyden ajan. Lehdessä valotetaan Britannian eurooppalaisuutta, sen EU-jäsenyyden vaiheita sekä brexit-kansanäänestyksen ympärillä käytyjä mediakampanjoita. Lehti kurkistaa myös Suomen harvinaiseen puheenjohtajuusruuhkaan: Suomi hoitaa kuluvana vuonna puheenjohtajuutta peräti kolmessa keskeisessä kansainvälisessä instituutiossa.
