Euroopan parlamentin edustajapaikat on jaettu 28 jäsenmaan kesken alenevan suhteellisuuden periaatteen mukaan. Se tarkoittaa sitä, että pienet jäsenmaat saavat suhteessa väkilukuunsa enemmän paikkoja kuin suuret.
EU:n suurin jäsenmaa, 80 miljoonan asukkaan Saksa, saa tulevaan parlamenttiin 96 edustajaa, joista kukin edustaa siis noin 840 000:ta saksalaista. Vastaavasti 450 000 asukkaan Maltalla on kuusi meppiä, yksi jokaista 75 000:ta maltalaista kohden. Suomi sijoittuu ääripäiden väliin: meillä on yksi meppi noin 420 000:taasukasta kohden.
Miksi pienten jäsenmaiden kansalaisten ääni painaa eurovaaleissa enemmän, Ulkopoliittisen instituutin ohjelmajohtaja Juha Jokela?
”Siksi, että suurilla jäsenmailla on vahva asema EU:ssa muutenkin ja ne ovat olleet valmiita tinkimään omasta paikkamäärästään.”
”Jäsenmaat vääntävät kättä parlamentin paikkajaosta aina kun unioni laajentuu. Lissabonin sopimuksessa kädenväännölle sovittiin reunaehdot: meppien enimmäismäärä on 751, ja yksittäisen jäsenmaan paikkamäärä on enintään 96 ja vähintään 6. Saksan ’aliedustus’ ja Maltan ’yliedustus’ perustuu tähän sääntöön.”
”Minimimäärä on paikallaan muun muassa siksi, että parlamentti heijastaisi paremmin pienienkin jäsenmaiden poliittisia voimasuhteita. Jos Maltalla olisi vain yksi paikka, eniten ääniä saanut korjaisi koko potin, vaikka enemmistö maltalaisista olisi äänestänyt muita ehdokkaita ja puolueita.”
