Raha ja sen hallinta ovat viime vuosina nousseet kansainvälisen politiikan ytimeen. Ensin puhuttiin kansainvälisten rahoitusjärjestelmien haavoittuvuudesta ja niiden valvonnan heikkouksista. Sitten tarkasteluun nousivat rahoituslaitosten ja julkisten talouksien väliset riippuvuussuhteet ja erityisesti viimeksi mainittujen suojaaminen rahoitusmarkkinoiden epävakauksilta.
Euroopassa näiden riippuvuuksien kärjistyminen pahensi useiden valtioiden velkaongelmaa ja teki rahan saannista poliittisen kysymyksen. EU:ssa ongelmaa on yritetty hallita yhteisen politiikan turvin. Unionissa rahasta riittää puhetta vielä pitkään. Jos yhteisvaluutta on viime kädessä poliittinen projekti, minkä hinnan jäsenvaltiot ovat siitä valmiit maksamaan? Kuinka pitkälle ollaan toisaalta valmiita menemään jäsenmaiden julkisten talouksien tai talouksien laajempien rakenteiden yhdenmukaistamisessa, jotta nykyisen kaltaiset karikot vältetään ja talouskehityksestä tulee tulevaisuudessa tasaisempaa koko unionin alueella?
Euroopan maiden ohella rahasta on tullut riitaa myös Yhdysvaltain ja Kiinan kesken. Kiina pönkittää omaa talouttaan pitämällä keinotekoisesti valuuttansa juanin arvoa alhaalla. Yhdysvallat velkaantuu Kiinalle yhä enemmän, mikä muuttaa näiden kahden maailman suurimman talouden keskinäisriippuvuutta. Jännite on antanut aihetta jopa puheisiin valuuttasodasta.
Raha on kansainvälisessä politiikassa vain väline, mutta sen hallitsijoista on tullut merkittäviä vallankäyttäjiä. Pankit ja rahoituslaitokset ovat olleet tässä asemassa jo pitkään. Niiden rinnalle ovat nyt astuneet kansainväliset luottoluokituslaitokset, jotka määrittävät lainanottajien uskottavuutta. Siten esimerkiksi amerikkalaiset Moody’s ja Standard & Poor’s vaikuttavat lainarahan hintaan ja suoraan valtioiden riippuvuuksiin.
Euroopassa tähän uusien vallanpitäjien joukkoon on noussut myös Euroopan keskuspankki. Se on ottanut ratkaisijan paikan unionin toimielinten joukossa lupauksillaan tukea kriisimaiden lainansaantia jälkimarkkinoilla. Riippumattoman keskuspankin on selvästi helpompi toimia tällä pelikentällä kuin euroalueen hallitustenvälisten toimielinten, jotka joutuvat hyväksyttämään ikävät tukipäätökset jäsenmaiden parlamenteilla. Pitkällä aikavälillä joudutaan kuitenkin pohtimaan myös ekp:n toimien demokraattista oikeutusta.
Tässä UP-lehdessä seurataan ja analysoidaan rahan lonkeroita kansainvälisessä politiikassa. Lehti esittelee rahan historiaa sekä käytössä olevia vaihtoehtoisia valuuttajärjestelmiä ja pohtii, miksi myrskyäviä rahamarkkinoita ei saada kuriin. Tänä vuonna Suomi on astunut yhteisvaluutta euron toiselle vuosikymmenelle. Itseoikeutettuna haastateltavana tästä aiheesta on Euroopan keskuspankin johtokunnan ensimmäinen suomalaisjäsen, Suomen Pankin entinen pääjohtaja Sirkka Hämäläinen.
Rahan ohella lehti käsittelee myös toista kansainvälisen politiikan uutta painopistettä, kyberturvallisuutta. Tietojärjestelmien avaama kybermaailma on lukuisten uusien mahdollisuuksien lisäksi tarjonnut myös tilaa rikolliselle toiminnalle ja uudenlaisille konflikteille. Valtioilla on jo kiire suojata haavoittuvuuksiaan kybermaailmassa, ennen kuin joku ehtii lamauttaa yhteiskuntia laajamittaisesti. Siksi Suomikin on paraikaa laatimassa omaa kyberstrategiaansa.
UP-lehti toteuttaa tämän numeron yhteydessä lukijatutkimuksen, johon kutsumme kaikki tilaajamme osallistumaan. Postitamme lehden mukana kirjeen, jonka internetlinkkiä seuraamalla pääset antamaan palautetta toimitukselle ja kehittämään lehdestä entistä parempaa. UP-lehteä voi lukea ensi vuoden alusta kokonaan myös sähköisenä näköisversiona: numerosta1/2013 alkaen sähköisen version jatkuva käyttöoikeus sisältyy lehden tilaushintaan.
UP-lehti toivottaa lukijoilleen oikein hyvää joulun aikaa!