Ääni A: …Ja se Oolannin sota oli kauhia, hurraa hurraa, hurraa. Kun kolmella sadalla laivalla…
Ääni B: Eipä seilaa enää. Sekin on yksi kansallinen nöyryytys. Ei edes yhtä isoa kanuunaa koko saarella.
A: …Sunfa-raa, sunfa-raa… Hetkinen, mikä se fästinki muuten on?
B: Ei yhtäkään valtavaa tykkiä. Siellä se Pärre 18-v vain rilluttelee seegelbootillaan kun muut käyvät kutsunnoissa. Ei. Nyt kyllä puretaan se demilitarisointisopimus heti paikalla.
A: Mitä? Puretaan? Siis ilmoitetaan jättävämme noudattamatta sopimuksia? Miksi ihmeessä?
B: Se sopimus ei ole nykyaikaa.
A: Siis vuoden 1947 Pariisin rauhansopimus? No onhan sillä ikää kuin keskimääräisellä buumerilla, mutta sama juttu isolla osalla kansainvälistä lakia. Mitä sitten? Haluatko viedä sinne joukkoja?
B: Olisihan se hienoa viedä sinne joku oikein jykevä tykki.
A: Ei taida sekään olla nyt ihan tätä päivää.
B: Mitä jos puretaan se sopimus ilman, että tehdään niitä asioita, joita se kieltää.
A: Siis vain ilmoitetaan ennakolta, ettei jatkossa päde?
B: Niin. Sitten olisi nopeampi tehdä se päätös jonkun oikein järeän, paksuvartisen mörssärin viemisestä.
A: Ymmärsinkö nyt oikein. Haluat yksipuolisesti ilmoittaa purkavasi puoli ikuisuutta vallinneen asiantilan, johon olemme kansainvälisellä sopimuksella sitoutuneita samassa paperissa, joka määrittelee rajamme, ja jota ahvenanmaalaiset eivät itse halua muuttaa, ja joka ei ole sotilaallisesti välttämätöntä, etenkään nyt kun olemme viimein sotilasliiton jäseniä, ja joka todennäköisesti lisäisi tarpeettomasti jännitystä Itämerellä samalla kun profiloidumme Natossa ja sen ulkopuolella veneenkeikuttajiksi, ihan vain luodaksesi tilanteen, jossa meidän poliittisilla päättäjillämme olisi nopeampaa tehdä päätös jossain hypoteettisessa tulevaisuuden tilanteessa, joka ei kuitenkaan ole sota?
B: Saahan tästä keskustella. Minusta on tärkeää, että meillä pidetään yllä mahdollisuuksia keskustella kaikista keskustelunaiheista.
A: …Ja Oolannin rannat ne raikuivat, sunfa-raa, sunfa-raa, sunfa-ralla-lalla-laa…
Kärpänen
