Kansainvälisen politiikan sanasto on muuttunut uudelleen sotaisaksi. Yhteistyön paikalla on vastakkainasettelu ja suurvaltasuhteiden tavoitteeksi on asetettava jälleen pahimman välttäminen. Ydinaseiden merkitys korostuu suurvaltapolitiikassa, ja kylmän sodan jälkeistä sukupolvea opetetaan nyt ymmärtämään niiden logiikkaa. Synkät pilvet ovat palanneet Itämeren ylle. Nato perustaa kahta uutta esikuntaa nopeita joukkojensiirtoja varten, ja Ruotsi palauttaa asteittain asevelvollisuutta. Rauhanprojektiksi perustetun EU:n dynaamisin ulottuvuus on tällä hetkellä puolustusyhteistyö, jäsenmaiden sotilaallisten suorituskykyjen kehittäminen.
Suomelle muutosten taustoissa ei ole mitään uutta. Suomen turvallisuuspolitiikkaa ei kylmän sodan päättymisen jälkeen käännetty kokonaan uudelle kurssille, koska ympäristömme ei katsottu muuttuneen perustavanlaatuisesti. Turvallisuuspoliittinen kulttuuri on kuitenkin muuttunut avoimeksi. Uhkakuvat uskalletaan nyt lausua julki ja epäilyttävät kehityskulut Suomen lähiympäristössä tehdä näkyviksi.
Venäjä on näiden uhkakuvien keskiössä eikä se, että asioista puhutaan avoimesti, ainakaan näytä häiritsevän Suomen ja Venäjän välistä vuoropuhelua. Suomen turvallisuuspolitiikan ydin – tiivistyvä puolustusyhteistyö EU:n puitteissa sekä Naton jäsenvaltioiden ja Ruotsin kanssa – näkyy julkisissa linjauksissa, ja Suomi myös osallistuu läntisten kumppanimaidensa kanssa kaikkein pisimmälle vietyyn sotilaalliseen harjoitustoimintaan. Valmiudet sotilaallisen avun antamiseen ja vastaanottamiseen on luotu vuosi sitten voimaan tulleella uudella lainsäädännöllä. Puolustusyhteistyöllä on entistä suurempi merkitys Suomelle.
Tässä UP-lehdessä tarkastellaan Suomen sotilaallisia uhkia ja niihin varautumista. Uhkakuvissa on paljon samanlaisia piirteitä kuin kylmän sodan vuosina, mutta tietoverkoissa ja informaatioympäristössä tapahtuva vaikuttaminen on lisännyt ennalta-arvaamattomuutta. Profiilihaastattelussa näitä asioita arvioi Puolustusvoimain komentaja Jarmo Lindberg. Myös asejärjestelmät ovat muuttuneet sitten kylmän sodan aikojen ja erityisesti autonomisiin aseisiin liittyvät moraaliset ja vastuukysymykset synnyttävät keskustelua. Aserajoitussopimusten rapautuminen sotaisan maailman keskellä huolettaa.
Liechtenstein nousee harvemmin otsikoihin Suomessa. Tässä lehdessä Liechtensteinin yhteistyömallia tarkastellaan vaihtoehtona EU-eron jälkeiselle Britannialle. Samalla tutustutaan ruhtinaskunnan erityiseen hallintojärjestelmään ja talouslainsäädäntöön.
UP-lehti toivottaa lukijoilleen mukavaa joulunaikaa ja hyvää alkavaa vuotta 2019!
