Onko demokratia mahdollinen muuten kuin kansallisvaltion puitteissa? EU:n vastustajien vastaus on selkeä ei. He katsovat, että demokraattisesta EU:sta on turha haaveilla, koska unionilla ei ole kansaa eli demosta. Ei siis ole pohjaa demokraattisten toimintatapojen tai edustuksellisuuden kannalta välttämättömälle yhteenkuuluvuudelle.
Maailma on kuitenkin mennyt jo menojaan. Globaali talous- tai ympäristöpolitiikka ei enää vuosikymmeniin ole alistunut suvereenien valtioiden valtaan. Yhä useammat politiikan alueet ovat sanoutuneet irti sellaisesta maailmasta, jota suvereenit valtiot rajoineen edustivat. Globaali finanssikriisi oli muuttuneen maailmanjärjestyksen yksi ilmentymä. Maailman epätoivoinen kamppailu ilmastonmuutosta vastaan on toinen.
Jos katsomme, ettei demokraattinen hallintatapa ole sovellettavissa kansallisvaltioiden ulkopuolella, voimme pikku hiljaa jättää hyvästit koko demokratian ihanteelle. Kansallisaatteen tenho saa edelleen monet uskomaan, että kyseinen poliittisen yhteiselon muoto edustaa jonkinlaista inhimillisen sivistyksen huipentumaa ja päätepistettä. Koska vain kansakunnan jäsenet ovat keskenään tasavertaisia, sopii tasavertaisuuteen perustuva kansanvaltainen hallintatapa vain kansakuntien yhteyteen.
Sekä eurooppalaisella että globaalilla tasolla on kuitenkin jo kauan taisteltu tätä näköalattomuutta vastaan.Kun globalisoituva talous kulkee kohti entistä suurempia yksiköitä, on demokraattisten mekanismien yksinkertaisesti seurattava perässä.Kun globalisoituva talous kulkee kohti entistä suurempia yksiköitä, on demokraattisten mekanismien yksinkertaisesti seurattava perässä.
Demokratialla on monta ulottuvuutta; edustuksellisen demokratian käytäntöjä on kaikissa yhteyksissä mahdotonta toteuttaa. On kuitenkin sellaisia kansainvälisen päätöksenteon yhteyksiä, joissa jo päätöksenteon avoimuus ja vastuusuhteiden selkeys olisivat suuria edistysaskeleita. Tämä koskee esimerkiksi erittäin byrokraattisiksi ja monimutkaisiksi muuttuneita kansainvälisiä järjestöjä, joilla on paljon valtaa. Koska globalisaatiota ei voi pysäyttää, poliittisen mielikuvituksen on taivuttava uusille aaltopituuksille.
EU:ssa kunnianhimon on oltava korkealla, kun unionissa luodaan uusia demokratiamekanismeja. EU on suurelta osin liukunut soveltamaan samoja edustuksellisen demokratian käytäntöjä kuin jäsenvaltionsa ja päässyt käytännöissä suurin piirtein niin pitkälle kuin ilman liittovaltiota on mahdollista päästä. Tästä eteenpäin kulku kysyy todellista yhteiseurooppalaista tahtoa. Toisaalta alueiden ja paikallisyhteisöjen äänet ovat unionin demokratiakonseptiin tukeutuen saaneet enemmän kaikupohjaa kuin puhtaasti kansallisvaltiopohjaisen järjestyksen nojalla.
Tässä UP-lehdessä tutkailemme demokratiaa ja sen olomuotoja kansallisvaltioiden ulkopuolella. Mitä EU:n demokratialle tapahtuu talouskriisin olosuhteissa, ja onko haave globaalista demokratiasta jäämässä ainaiseksi utopiaksi? Mitä demokratialla nykyisin ylipäätään tarkoitetaan?
Demokratiaan kytkeytyvät myös tämän lehden Britanniaa ja pohjoismaisuutta käsittelevät artikkelit. Lehdessä selvitetään, miten EU-kansanäänestystä kohti kulkeva Britannia sijoittaa itsensä Euroopan kartalle. Toisessa artikkelissa kysytään, miksei pohjoismaisilla arvoilla enää saavuteta kansainvälistä arvovaltaa.
UP-lehti sai lukijoiltaan viime vuoden lopulla toteutetussalukijatutkimuksessa hyvän arvosanan. Lehden rakenteeseen, ulkoasuun ja ilmestymistiheyteen ollaan pääosin tyytyväisiä. Kaikkein kiinnostavimmiksi aiheiksi kyselyssä nousivat suurvaltapolitiikka ja maailmantalous. Lämmin kiitos kyselyyn osallistumisesta ja kannustuksesta! Palautetta saa antaa koska vain lehden ja sen tekijöiden sähköpostiosoitteisiin.
Kirjoittaja on Ulkopolitiikka-lehden päätoimittaja.
