Vain yhden vuoden aikana Euroopan turvallisuuspolitiikka on kokenut täyskäännöksen. Valtioiden välinen sota, jonka useimmat Euroopan maat olivat jo sulkeneet pois uhkakuvistaan, on palannut eurooppalaiseen arkeen. Ukrainan sisäisistä tapahtumista liikkeelle lähtenyt konflikti on eskaloitunut pahimpien skenaarioiden mukaisesti. Venäjän ja lännen väliin revennyt kuilu merkitsee lähestulkoon kaiken normaalin poliittisen yhteistyön jäätymistä.
Münchenin helmikuisessa turvallisuuskonferenssissa pidetyt puheenvuorot veivät ajatukset vuosikymmenten taakse jakautuneeseen Eurooppaan. Yhdysvaltain ja EU-maiden sekä toisaalta Venäjän puheenvuoroissa ei juuri ollut yhteistä agendaa. Osapuolet syyttivät toisiaan Ukrainan kriisin kärjistymisestä ja kansainvälispoliittisen tilanteen kriisiytymisestä. Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov katsoi, että lännen turvallisuuspolitiikka on asettunut kylmän sodan jälkeen kaikessa olennaisessa Venäjää vastaan.
Venäjän toiminta on aktivoinut Naton keskittymään perinteiseen ydintehtäväänsä eli jäsenmaiden kollektiiviseen puolustukseen. Liittokunta on palannut juurilleen. Münchenissä niin suurten kuin pientenkin Nato-maiden johtajat alleviivasivat, että Naton sopimuksen viides artikla, jonka mukaan hyökkäys yhtä jäsenmaata vastaan tulkitaan hyökkäykseksi kaikkia vastaan, on pitävä. Ainoan särön Euroopan ja Yhdysvaltain johtajien näkemyksiin on luonut kysymys Ukrainalle tarjottavasta aseavusta.
EU:n puhevaltaa kokouksessa edustivat näkyvimmin Saksan liittokansleri Angela Merkel ja unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja Federica Mogherini. Kumpikin vakuutti, ettei Euroopan unionia ole rakennettu ketään vastaan. Merkel viittasi Venäjän johtaman Euraasian unionin ja EU:n yhteistyön mahdollisuuteen, kunhan Ukrainan kriisi on selvitetty. Euroopan varautuminen pitkään kriisiin kävi ilmi kummankin puheenvuorosta. Symbolinen osoitus varautumisesta on se, että EU alkaa tänä vuonna laatia uutta turvallisuuspoliittista strategiaa.
Puolustus puhuttaa näin vaalikeväänä myös Suomessa, ja siksi sitä tarkastellaan tässä UP-lehden numerossa. Lehti selvitti, mikä on puolustusyhteistyön tila nyky-Euroopassa ja miten yhteiseksi asia koetaan EU:n ja Naton jäsenmaiden kesken. Turvallisuuspoliittisen ilmapiirin äkillinen muuttuminen on koetellut naapurustossamme ehkä kaikkein eniten Ruotsia, joka suuntasi puolustuspoliittisen kurssinsa kylmän sodan jälkeen nopeasti ja päättäväisesti kohti kansainvälisiä tehtäviä. Tämän muutoksen logiikkaa ja siihen kohdistettua kritiikkiä arvioi tämän lehden profiilihaastattelussa ruotsalainen turvallisuuspolitiikan toimittaja Mikael Holmström. Hän valotti Ruotsin salattuja kylmän sodan aikaisia Nato-yhteyksiä muutaman vuoden takaisessa kirjassaan.
Lehdessä arvioidaan myös Venäjän puolustusuudistusta ja sitä, miksi demokratia on niin heikosti ankkuroitunut venäläiseen yhteiskuntaan.
