Eurooppaan suuntautuvan pakolaistulvan ei pitänyt tulla yllätyksenä EU:lle. Se vastaa jo vuosien ajan vallalla olleita käsityksiä unioniin kohdistuvista turvallisuuspoliittisista haasteista. EU:n ulkopuoliset alueelliset ja valtioiden sisäiset konfliktit sekä niiden heijastusvaikutukset unioniin nostettiin esiin jo EU:n turvallisuusstrategiassa vuonna 2003.
Nyt pohditaan, kuinka unionin solidaarisuus ja sen vasta kehitysvaiheessa olevat yhteiset mekanismit saadaan toimimaan pakolaismäärän edellyttämällä tavalla turvapaikanhakijoiden rekisteröinnissä, rajaturvallisuuskäytännöissä ja laittomasti unionialueella oleskelevien henkilöiden palauttamisessa.
Pakolaiskriisin järkevä hoitaminen edellyttää unionimailta sujuvaa yhteistyötä, eikä keskinäiseen nokitteluun ole varaa. Kyvyttömyys ratkaista asiat yhdessä uhkaa tuoda sisärajat takaisin EU-maiden välille ja tuhoaa näin vuosikymmenten mittaisen hankkeen vapaan liikkuvuuden alueen luomiseksi. Kansalaisten vapaa liikkuvuus EU-alueella on toimivien sisämarkkinoiden tukipilari. Se on myös keskeinen osa unionin kansalaisia yhdistäviä oikeuksia ja poliittisen yhteenkuuluvuuden perustekijä. Rajojen palauttaminen kääntäisi kurssin kohti vanhaa, jakautunutta Eurooppaa ja siihen liittyviä valtiokeskeisiä asenteita. Unionin ulkoisen yhtenäisyyden tarve on kuitenkin maanosan turvallisuuspoliittisen kehityksen vuoksi suurempi kuin koskaan.
Kriisi ajaa unionia aiempaa tehokkaampaan politiikkaan ulkosuhteissa, kun työ Syyrian sisällissodan lopettamiseksi ja usean Afrikan maan yhteiskunnallisen kehityksen tukemiseksi kytkeytyy nyt suoraan unionijärjestelmän olemassaoloon. Pariisin terrori-iskut lisäävät tätä tarvetta entisestään. Myös Turkin ja EU:n kivulias suhde on asettumassa uuteen uskoon, kun yhteistyö pakolaiskriisin hoitamisessa vauhdittaa jumiutuneita neuvotteluja Turkin EU-jäsenyydestä.
Pakolaiskriisin ja siihen vaikuttavan kehityspolitiikan ohella tässä up-lehden numerossa pohditaan kielen merkitystä kansainvälisessä politiikassa. Kieli yhdistää ja jakaa poliittisia yhteisöjä. Se muokkaa valtarakenteita ja maailmankuvia. Angloamerikkalaisen kirjallisuuden valta-asema kansainvälisen politiikan tutkimuksessa on vaikuttanut ratkaisevasti sotienjälkeisten sukupolvien tapaan hahmottaa maailmanpolitiikan logiikkaa. Maailmankuvat kuitenkin muuttuvat, kun englannin kielen valta-asema heikkenee suhteellisesti ja yllätyksellisetkin kielet nousevat haastajan asemaan. Selvitämme myös, miltä näyttää suomensukuisten kielten tulevaisuus Venäjällä maan kääntyessä alati kansallismielisempään suuntaan. Profiilihaastattelussa professori Mika Ojakangas puolestaan luotaa kansallismielisyyden kehitystä Euroopassa samoin kuin Euroopan muiden jakolinjojen aatteellista perustaa.
