Ruotsin ulkoministeri Ann Linde tapasi Venäjän ulkoministerin Sergei Lavrovin helmikuussa Moskovassa. Kuva: ITAR-TASS/All Over PressFeministisen ulkopolitiikan airut Ruotsi aloitti tämän vuoden alussa Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön Etyjin puheenjohtajana. Samaan aikaan järjestöön oli valittu sen historian ensimmäinen naispääsihteeri, saksalainen Helga Schmid. Ruotsin kauden keulahahmo on ulkoministeri Ann Linde.
Muutos ei ole vain näennäinen. Sukupuolten tasa-arvo on ottanut merkittäviä edistysaskeleita Etyjissä aina 1990-luvulta alkaen. Tämä kehitys saatetaan paikoittain ottaa itsestäänselvyytenä.
Kylmän sodan ajan Etykissä oli pohjimmiltaan kyse kovasta valtioiden välisestä turvallisuudesta, suurvaltojen jännitteistä sekä toisen maailmansodan jälkeisestä valtionrajojen tunnustamisesta. Poliittisiin ja kansalaisoikeuksiin liittyvät, itäblokin maiden kannalta vaikeat asiakysymykset eivät tulleet konferenssimuotoisen Etykin ja sen seuraajan Etyjin agendalle vaiheittain vaan kertarysäyksellä 1980–1990-lukujen taitteessa.
Vuosituhannen vaihteeseen asti järjestö oli edelläkävijä siinä, että se toi ihmisoikeudet osaksi turvallisuuspoliittista debattia. Tasa-arvoon ja gender-aiheisiin liittyvän kehityksen kannalta on merkittävää, että jo vuonna 1975 Helsingin päätösasiakirjaan saatiin ihmisoikeuskirjauksia. Ne eivät kuitenkaan olleet keskeisiä Ety-prosessin ohjaavia teemoja. Inhimillisen ulottuvuuden mukaantulo liittyi alun perin konkreettiseen 70-luvun ongelmaan: kuinka rautaesiripun erottamat perheet voitaisiin yhdistää.
Siinä missä naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta on tullut viime vuosikymmeninä valtavirtaa kansainvälisissä järjestöissä, on sukupuoliidentiteettiä ja seksuaalivähemmistöjä koskevien kysymysten nousu osaksi ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa vielä kesken. Etyjissä laajempi keskustelu tasa-arvosta ja monimuotoisuudesta jumittaa yhä siinä, määrittääkö sukupuolen biologia vai identiteetti.
Sukupuoliteemat nousivat vankemmin Etyjin asialistalle vuonna 2004 hyväksytyn ensimmäisen, naisten oikeuksien edistämiseen ja sukupuolen valtavirtaistamiseen tähtäävän toimintaohjelman myötä. Toimintaohjelmassa etusijalle asetettiin muun muassa sukupuolitietoisuuden lisääminen rekrytoinnissa sekä naisten roolin edistäminen rauhanrakentamisessa.
Teemojen nousua vauhditti myös YK:n turvallisuusneuvoston vuonna 2000 hyväksymä naiset, rauha ja turvallisuus -päätöslauselma 1325.
Vuosituhannen alun jälkeen kehitys on ollut hidasta.
Näyttää pomppuiselta vuodelta, siitä ei tule helppoa.
Aihe on vaikea, sillä konservatiivisia arvoja puolustavat maat, kuten Vatikaani ja Venäjä, ovat pyrkineet estämään tasa-arvokysymysten laajentamisen perinteisestä mies-naisnäkökulmasta sosiaalisen sukupuolen ja sukupuoli-identiteetin määritelmään, jota useat valtiot ja muut toimijat jo käyttävät.
Sukupuolen määrittely identiteetin kautta on kohdannut viime vuosina vastarintaa ympäri maailmaa. Niin kutsuttu anti-gender-liikehdintä on kasvattanut suosiotaan äärikonservatiivisissa ja -oikeistolaisissa, uskonnollisissa ja populistisissa liikkeissä. Se korostaa perinteisiä sukupuolirooleja, vastustaa »gender-ideologiaa» ja on omiaan viemään pohjaa kunnianhimoisiltakin aloitteilta Etyjissä.
Ruotsin tammikuussa julkaistu Etyj-puheenjohtajuuskauden ohjelma tasapainottelee oman kunnianhimon ja toimintaympäristön realiteettien välillä. Se on linjassa feministisen ulkopolitiikan kanssa, jota Ruotsi on toteuttanut vuodesta 2014 lähtien. Sukupuolten tasa-arvoa ei tarjota erillisenä teemana, vaan se on nivottu osaksi puheenjohtajuuskauden kärkitavoitteita, kuten konfliktien ratkaisua. Sukupuolten tasa-arvo nähdään osana toimivaa yhteiskuntaa, jossa naisten osallistuminen edistää talouskasvua ja turvallisuutta.
Ruotsin ohjelman tavoite on naisten taloudellinen voimaantuminen, mikä on kytketty ongelmattomana pidettyyn Etyjin talous- ja ympäristöasioita koskevaan, niin sanottuun kakkosulottuvuuteen. Näin mahdolliset erimielisyydet voidaan minimoida. Kyse on ennen kaikkea pragmatismista.
Lue lisää Ruotsin feministisestä ulkopolitiikasta Ulkopolitiikka-lehdestä 1/2021.
Valtioiden välinen tasa-arvo on ollut Etyjin ohjaava periaate pidempään kuin tasa-arvo ihmisten kesken. 57 valtion konsensusvetoisen päätöksenteon taustalla on kylmän sodan aikainen ajatus osallistujavaltioiden tasavertaisuudesta. Tämä on sekä järjestön vahvuus että heikkous. Se pakottaa puheenjohtajamaan etsimään kompromisseja, mutta lopputulos ei voi olla sen enempää kuin mihin osallistujamaat yksimielisesti suostuvat.
Puheenjohtajana Ruotsi on painottanut, että se ei aja omia etujaan vaan pyrkii olemaan »rehellinen välittäjä», joka edistää yhteisiä asioita.
»Näyttää pomppuiselta vuodelta, siitä ei tule helppoa», toteaa pitkän linjan Etyj-asiantuntija, kansanedustaja Ilkka Kanerva (kok). Kanervan mukaan Ruotsi ei tule tyytymään järjestön hallinnointiin. Sillä on kunnianhimoisia ihmisoikeuksiin ja kovaan turvallisuuteen liittyviä tavoitteita, jotka »suomalaisten on helppo sisäistää». Ruotsi tunnetaan arvopohjaisen ulkopolitiikan tekijänä, mutta sen käytännönläheistä puolta ei Kanervan mukaan sovi väheksyä.
Puheenjohtaja on järjestön sillanrakentaja. Siinä roolissa harvoin menestyvät radikaalit. Radikaalin paikka on pikemminkin rivijäsenenä, ja Ruotsi tarvitsee agendansa edistämiseen muita samanmielisiä.
Etyj ei kuitenkaan voi muuttaa reaalipoliittista todellisuutta tai kävellä Yhdysvaltojen ja Venäjän yli. Se voi parhaimmillaankin olla »hovimestari, jolla on kyky tuottaa hyviä palveluita», Kanerva kuvailee.
Uusien sitoumusten ohella Etyjissä riittää työtä siinä, kuinka jo sovittuja sitoumuksia toteutetaan. Uuden liberaalin naisjohdon ansiosta edellytykset järjestön oman asenneilmapiirin muuttamiseksi ovat paremmat kuin koskaan.
Etyjin kaltaisessa konservatiivisessa järjestössä on aina tarvetta Ruotsin ajamalle kunnianhimoiselle ihmisoikeuspolitiikalle. Yksin se ei kuitenkaan sitä tee, eivätkä asiakysymykset etene ilman muiden maiden tukea.
Ketola on tutkija ja Vaakanainen tutkimusavustaja Ulkopoliittisessa instituutissa.
