Valta on vaihtunut kaikissa Pohjois-Afrikan maissa Algeriaa ja Sudania lukuun ottamatta, mutta nuorten aikuisten tulevaisuudennäkymät eivät ole juuri paremmat kuin ennen vuoden 2011 kumouksia.
Alueen työttömyysluvut ovat Lähi-idän ja Etelä-Euroopan ohella maailman rumimpia: nuorista eli 15–24-vuotiaista oli viime vuonna työttömänä 27,5 prosenttia. Alueen väestöstä valtaosa on alle 30-vuotiaita. Ennen arabikevättä tunisialaisista nuorista 44 prosenttia halusi muuttaa pois maasta. Marokossa vastaava luku oli 37 prosenttia, Algeriassa 32.
Maiden talouden pitäisi kasvaa noin viisi prosenttia vuodessa, jotta työllisyystilanne pysyisi edes nykyisellään nopean väestönkasvun tahdissa. Afrikan kehityspankin mukaan Egyptin talous kutistui viime vuonna. Tunisiassa ja Marokossa talous sentään kasvoi muutaman prosentin.
Demokratiamittareiden perusteella arabimailla menee nyt aiempaa paremmin. Egyptissä, Tunisiassa, Libyassa ja Marokossa on käyty vaalit. Egyptissä ja Marokossa on säädetty uudet perustuslait; Tunisiassa perustuslakia säädetään parhaillaan.
Demokratia ei kuitenkaan tarjoa nopeaa ratkaisua Pohjois-Afrikan maiden talousongelmiin, sanoo Carnegie-säätiön Lähi-idän keskuksen vanhempi tutkija Lahcen Achy. Taustalla on vuosikymmeniä jatkunut talousmalli, jossa valtio on suosinut harvoja ja valittuja liikemiehiä. Talouden hedelmät on jaettu pienessä piirissä, ja monopolit ovat kukoistaneet.
”Markkinauudistukset ovat epäonnistuneet”, Achy sanoo. ”Markkinoilta puuttuu sääntelyä ja kilpailuviranomaisten kaltaisia instituutioita, jotka estäisivät määräävän markkina-aseman käytön ja toimisivat korruptiota vastaan.”
Julkisen talouden kupla
Markkinoiden mielivaltaisuus näkyy Pohjois-Afrikan taloudellisessa ilmapiirissä, joka ei suosi yrittämistä ja uusia investointeja. Valmistava teollisuus ei ole päässyt kehittymään, ja valtiot ovat yrittäneet paikata tilannetta luomalla työpaikkoja rakennusalalle ja julkiselle sektorille.
Egyptissä hallitus on vastannut arabikevään jälkeen työpaikkojen kysyntään paisuttamalla julkista sektoria jo 400 000 uudella työpaikalla. Maan talous on vajoamassa ulkomaiden ja Kansainvälisen valuuttarahaston avun varaan.
”Kansannousujen alettua hallitusten ensireaktio oli nostaa minimipalkkoja, mutta tulokset jäivät olemattomiksi niin Egyptissä kuin Tunisiassakin”, Achy sanoo. Myös tutkijan synnyinmaassa Marokossa palkankorotukset ovat lähinnä paisuttaneet budjettivajetta, joka on noussut seitsemään prosenttiin bruttokansantuotteesta.
Maailmanpankin tuoreen raportin mukaan suorat ulkomaiset investoinnit arabimaihin vähenivät kumousvuonna 2011 yli kolmanneksen ja alamäki jatkui viime vuonna. Maailmanpankissa uskotaan, että sijoittajat palaavat vähitellen, kun alueen poliittinen vakaus vahvistuu ja liiketoiminnan säännöt selkiytyvät.
Kaduille palanneille mielenosoittajille odotus on tuskallisen pitkä. Onko heillä toiveita todellisesta muutoksesta?
Kädenvääntö vaalilaista
Egyptissä poliittista vakautta on horjuttanut parlamentin alahuoneen vaalien loputtomalta tuntuva odotus. Poliittisen järjestelmän päätöksentekokyky on käytännössä rampautunut.
Egyptiläisten oli määrä päästä äänestämään jo huhtikuussa, mutta vaaleja lykättiin: maan oikeuslaitos katsoi, ettei parlamentin ylähuoneen eli shura-neuvoston säätämä vaalilaki taannut äänestyksen rehellisyyttä, ja lähetti vaalilain perustuslakituomioistuimen tarkistettavaksi.
Shura-neuvostossa valtaa käyttävät islamistiset puolueet, jotka nousivat viime- ja toissavuotisissa vaaleissa Egyptin suurimmaksi poliittiseksi ryhmittymäksi ja muodostivat hallituksen. Jos oikeuslaitos ei ole shura-neuvoston lainsäädäntötyöhön tyytyväinen, vaalilaki voi seilata neuvostosta perustuslakituomioistuimeen ja takaisin periaatteessa loputtomasti, sanoo egyptiläinen parlamentaarikko Anwar Esmat El Sadat.
”Vallankumous on jättänyt tavalliset egyptiläiset tyhjin käsin”, hän toteaa.
Parlamentaarikko El Sadat on Egyptin Uudistus ja kehitys -puolueen perustaja, ja hänen puolueensa kuuluu maan suurimpaan oppositioryhmittymään Kansalliseen pelastusrintamaan.
El Sadat on myös Egyptin entisen presidentin Anwar Sadatin veljenpoika. Sadat vanhempi hallitsi maata koko 1970-luvun, kunnes joutui ääri-islamilaisten murhaamaksi vuonna 1981 yritettyään suitsia näiden toimintaa.
Egyptin presidentin, Muslimiveljeskuntaa edustavan Muhammed Mursin mukaan vaalit järjestetään lokakuussa. Oppositiopuolueet ovat jo ehtineet vakuuttaa boikotoivansa vaaleja, koska eivät luota prosessin rehellisyyteen.
Egyptiläisen politiikan ja strategiantutkimuksen Al Ahram -keskuksen vanhempi tutkija Ziad Akl katsoo, että Muslimiveljeskuntaa vaivaa poliittinen kokemattomuus. Se puolestaan ruokkii epäluottamusta.
Lähde: Lachen Achy, Carnegie-säätiön Lähi-idän keskus 2010. // Teemu Pokela”Vaalilaki pitäisi säätää sellaiseksi, että se takaa kaikkien ryhmien pääsyn poliittiseen prosessiin. Kyse ei ole rakettitieteestä vaan tasavertaisista mahdollisuuksista hoitaa julkisia virkoja ja istua parlamentissa”, Akl sanoo.
Vain mahdollisuuksien tasa-arvo takaisi Aklin ja El Sadatin mukaan sen, että vallassa olevat ja oppositiopuolueet voisivat saavuttaa yhteisymmärryksen Egyptin kehityksen keinoista.
El Sadatin mukaan presidentti Mursi ja tämän hallinto ovat menettäneet kansan ja poliittisen opposition luottamuksen tyystin. Luottamuspula johtuu etenkin siitä, että Mursi lisäsi viime vuoden lopulla lakimuutoksin omaa valtaansa ja runnoi läpi uuden perustuslain. Muslimiveljeskunnan kriitikoiden mukaan islamistiset puolueet sulkivat muut ulos perustuslain valmistelusta.
Lisää luottoa
Poliittisen luottamuksen lisäksi Egyptin pitäisi kyetä luomaan uskoa myös talouteen. Julkisista menoista pitäisi säästää, jotta budjetin alijäämä saataisiin kuriin. Viime vuonna budjetin alijäämä oli Maailmanpankin mukaan noin 11 prosenttia bruttokansantuotteesta, ja sen odotetaan tänä vuonna nousevan.
Ziad Aklin mukaan tärkeintä olisivat polttoaineen ja muiden hyödykkeiden hintatukiaisten leikkaukset. Valtio tukee Egyptissä polttoaineen hintaa kuluvana vuonna noin 70 miljardilla punnalla eli noin 7,8 miljardilla eurolla.
Tukiaiset ja julkisen sektorin palkat nielevät julkisista menoista jo yli puolet. Tukien leikkausaikeet ovat kuitenkin jo aiheuttaneet Egyptissä väkivaltaisia protesteja.
Lisäksi Egypti tarvitsee kipeästi lisää ulkomaisia turisteja ja investointeja. El Sadatin mukaan etenkin Persianlahden maiden sijoittajat kaikkosivat Egyptistä kuohunnan alettua ja ovat varoneet palaamasta, koska ”pelkäävät vallankumouksen tarttuvan omiin maihinsa”.
Ilman investointeja ei kuitenkaan voida luoda uusia työpaikkoja kansantalouden kirjanpidossa näkyvän talouden piiriin, tutkija Lachen Achy toteaa.
Achyn mukaan vain virallisen talouden työpaikat takaavat työntekijöille turvalliset työolot ja säällisen palkan – sekä valtiolle sen kipeästi tarvitsemia verotuloja.
Kansainvälisen työjärjestön ILO:n mukaan Egyptin työssä käyvistä jopa yli 40 prosenttia teki viime vuonna työtä kansantalouden kirjanpidon ulkopuolella.
Pian Egypti elää velaksi. Qatar ja Libya ovat ilmoittaneet ostavansa Egyptin valtion velkakirjoja viiden miljardin dollarin arvosta, ja Turkki on luvannut kaksi miljardia. Kansainvälisen valuuttarahaston viiden miljardin dollarin lainan ehtona on, että Egypti sitoutuu talousuudistuksiin ja kulukuriin.
El Sadatin mukaan etenkin IMF:n laina olisi Egyptille symbolisesti merkittävä, sillä se loisi talouteen luottamusta ja voisi rohkaista muitakin avaamaan Egyptille lainahanojaan.
Luottamusta kaipaa myös Tunisian talous. Se kasvoi viime vuonna alle puolitoista prosenttia, ja inflaatio kipusi lähes kuuteen prosenttiin. Joka kolmas nuori on vailla työtä.
Ennen poliittista kuohuntaa Tunisiantalous oli noussut kilpailukyvyltään Afrikan parhaaksi ja suoriutui myös globaalissa vertailussa. Vuosina 2011–2012 Tunisia oli Maailman talousfoorumin listalla sijalla 40, ja taakse jäivät esimerkiksi Puola (41), Italia (43) ja Kreikka (90).
Pyrimme nyt järjestämään tytöille asuntoloita ja koulukyytejä.
Tunisiassa taloutta on yksityistetty ja monipuolistettu enemmän kuin naapurimaissa, mutta nyt Tunisiankin poliittisen järjestelmän kriisi jarruttaa talousuudistuksia. Islamistista hallituspuoluetta on syytetty uuden perustuslain säätämistyön kaappaamisesta omien intressiensä ajamiseen. Maltillisella islamistipuolue Ennahdalla on hallussaan enemmistö sekä hallituksen että perustuslakia säätävän kokouksen paikoista.
Keväällä tunisialaisten luottamus Ennahdaan kärsi myös oppositiopoliitikko Chokri Belaidin murhaselkkauksen vuoksi. Sekulaarit oppositiopuolueet syyttivät helmikuisesta murhasta Ennahdaa. Maa syöksyi syvälle poliittiseen kriisiin: Hallitus vaihtui, kun Ennahdaa edustava pääministeri Hamadi Jebali erosi. Islamisteilla on enemmistö myös uudessa hallituksessa, jota johtaa pääministeri Ali Larayedh.
Hallituksenvaihdos ei kuitenkaan tyynnyttänyt tunisialaisia, joista monet kokoontuivat keväällä maan suurimpiin mielenosoituksiin sitten vuoden 2011. Mielenosoittajat vaativat myös uuden hallituksen eroa.
Uusi hallitus sanoo sitoutuneensa siihen, että perustuslaki saadaan säädetyksi viimeistään kesäkuussa. Avoinna ovat muun muassa kysymykset siitä, mikä asema uskonnolla on Tunisian valtiossa ja pitäisikö poliittisesta järjestelmästä tulla pääministeri- vai presidenttivetoinen. Uudet vaalit on määrä järjestää ennen vuoden loppua. Marokossa luottamus poliittiseen järjestelmään on sen sijaan palaamassa, uskoo Marokon parlamentin varapuhemies Mohamed Yatim. Hän edustaa maltillista islamilaista Oikeus- ja kehityspuoluetta PJD:tä, jolla on enemmistö koalitiohallituksen paikoista.
”Arabikevään kuohunnan aikana nuorison liikehdintä suuntautui poliittisen järjestelmän ulkopuolelle, sillä poliittisiin puolueisiin ei luotettu historiallisista syistä. Nyt poliittinen toiminta on ottanut jälleen paikkansa. Poliitikot ovat tiedostaneet uudella tavalla oman työnsä vastuullisuuden”, Yatim sanoo.
Perustuslaki lisää avoimuutta
Marokko sai uuden perustuslain heinäkuussa 2011, ja se takaa kansalaisille muun muassa paremmat mahdollisuudet saada tietoa viranomaisten toiminnasta. Vuoden 2011 lopussa järjestettiin vaalit, joita pidettiin yleisesti rehellisinä. Uuden perustuslain mukaan Marokon kuninkaan on nimitettävä vaalit voittaneen puolueen johtaja pääministeriksi. Aiemmin vaalivoitto ei taannut pääministerin paikkaa.
Hallitusvastuuseen noussut pjd on korostanut sosiaalista oikeudenmukaisuutta. Puolue on muun muassa tukenut köyhimmän väestönosan lääkehankintoja.
Sosiaalimenojen lisäykset ovat kuitenkin kasvattaneet valtion velkaa ja budjetin alijäämää yli seitsemän prosentin. Etenkin työttömät nuoret ovat olleet tyytymättömiä hallituksen taloudenhoitoon ja osoittaneet mieltään pääkaupungin Rabatin kaduilla viime vuoden lopulta lähtien. Keväällä mielenosoituksiin yhtyivät myös maan kaksi suurinta ammattiliittoa. Mielenosoittajat ovat vaatineet hallitukselta toimia työpaikkojen luomiseksi.
Uusi perustuslaki on parantanut myös naisten oikeudellista asemaa perheessä ja tuonut lisää naisia politiikkaan. Vuoden 2011 vaaleissa naisille varat tiin parlamentista 60 paikkaa yhteensä 395:stä. Naisista valtaosa on edelleen työelämän ulkopuolella. Maaseudulla tyttöjä ei lähetetä välttämättä kouluun, jos matka on pitkä.
Yatim uskoo, että naispoliitikkojen antama esimerkki muuttaa vähitellen perinteisiä asenteita yhteiskunnassa. ”Pyrimme nyt järjestämään tytöille asuntoloita ja koulukyytejä. Äärimmäisessä köyhyydessä elävät perheet saavat lisäksi pienen korvauksen, jotta voivat lähettää kaikki lapsensa kouluun.”
Vaurautta ja epävakautta
Pohjois-Afrikan maista Algeria ja Libya hyötyvät huomattavista öljy- ja kaasutuloista, mutta myös näissä maissa kaivataan poliittisia uudistuksia.
Algerialle on kertynyt öljy- ja kaasutuloista yli 200 miljardin dollarin valuuttavarannot. Hyvin kohdennetuilla markkinauudistuksilla Algeriasta voisi tulla koko alueen talousveturi. Presidentinhallinto ja maan turvallisuuskoneisto ovat kuitenkin olleet haluttomia avaamaan taloutta tai höllentämään autoritaarista otettaan 37 miljoonan asukkaan väestöstä.
Libya kamppailee edelleen vuoden 2011 sisällissodan jälkeisen epävakauden keskellä. Huhtikuun lopulla Ranskan suurlähetystön edessä Tripolissa räjähti pommi, joka haavoitti kolmea ihmistä. Tuoreessa muistissa on myös isku Yhdysvaltain konsulaattiin Benghasissa. Iskussa kuoli muiden muassa Yhdysvaltain suurlähettiläs.
Tripolin räjähdys oli ensimmäinen isku Libyan pääkaupunkiin. Sitä pidettiin mahdollisena merkkinä hallituksen vallan heikkenemisestä.
Artikkelissa haastatellut pohjoisafrikkalaiset poliitikot ja tutkijat osallistuivat maaliskuussa eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan ja Ulkopoliittisen instituutin järjestämään tilaisuuteen Helsingissä.
