Vielä uuden vuosituhannen alkaessa länsimaiden valta-aseman tukena oli vahva tarina, oppi liberaalidemokratian ja markkinatalouden ylivertaisuudesta maailmanrauhaa ja vaurautta luotaessa. Tarina sisälsi lännelle erityisen tehtävän näiden arvojen levittämiseksi ympäri maailman. Globaalina suurvaltana Yhdysvallat katsoi roolikseen edistää lännen yhteisiä arvoja tarvittaessa sotilaallisinkin välinein. EU:n roolina oli tarjota omaa esimerkkiään todisteeksi demokratian ja markkinatalouden rauhaa rakentavasta voimasta ja läntisen tarinan uskottavuudesta.
Länsimaisen tarinan heikentymisellä on oma vaikutuksensa läntisten arvojen globaaliin alennustilaan. Läntinen tarina kalpenee niiden vahvojen kertomusten rinnalla, joiden varaan nyt rakennetaan kovin erilaisia suurvaltaprojekteja. Niin Venäjällä kuin Lähi-idässä uskonnollis-konservatiivisesta aatemaailmasta kumpuavat tarinat ovat iskevyydessään aivan toista luokkaa. Ne saavat käyttövoimaa lännestä maalatusta viholliskuvasta ja vääristellyistä historiantulkinnoista, joissa etenkin Venäjä hahmottelee itselleen uhrin roolia. Länsi esitetään rappeutuvana imperiumina, joka Yhdysvaltojen sotilaallista voimaa hyväksi käyttäen pyrkii kynsin hampain pitämään kiinni omasta valta-asemastaan. Tarinan uskottavuudesta Venäjällä kertoo paljon se, että kansalaiset arvelevat lännen valmistelevan hyökkäystä Venäjälle.
Lännen ei pidä alistua hyväksikäyttöön ja valheisiin. Sen on selkeytettävä omaa missiotaan globaaleiksi määriteltyjen arvojen puolustajana ja korjattava valheelliset tulkinnat. Lännen ei kuitenkaan pidä sortua muiden tavoin propagandan ja viholliskuvien käyttöön. Vastakkainasettelun voittamiseksi Eurooppa on aiemminkin luonut yhteisiä tarinoita, jotka tukevat kansainvälistä yhteiseloa ja riitojen rauhanomaista ratkaisua. Kansainvälisoikeudellinen järjestelmä on näistä keskeisin.
Tässä UP-lehdessä pohditaan muuttuvan maailmanjärjestyksen rakennuspalikoita ja sitä, kuinka Venäjän ja lännen välinen sopu voitaisiin palauttaa. Venäjä ei ole tyytyväinen omaan paikkaansa Euroopan turvallisuusarkkitehtuurissa, mutta maan tavoittelema voimapolitiikkaan ja etupiireihin nojaava järjestys ei ole muulle Euroopalle mieleinen. Lehdessä hahmotellaan myös sitä, mikä rooli muuttuvassa maailmassa lankeaa haasteiden keskellä seitsemää vuosikymmentään juhlistavalle YK:lle.
Ulkoministeriössä johtopäätöksiä maailman muutoksesta on keväästä alkaen vedetty uuden isännän, ministeri Timo Soinin johdolla. Soini asettuu lehden profiilihaastattelussa edeltäjänsä Erkki Tuomiojan linjoille kohdistaessaan kriittisen katseensa EU:n itäisen kumppanuuden politiikkaan. On kuitenkin syytä muistaa, että vaikka tiivis yhteistyö Venäjän kanssa olisikin ollut paikallaan kumppanuuspolitiikkaa rakennettaessa, EU:lla ei ollut perusteita tukea Venäjän etupiiripolitiikkaa vastoin Ukrainan demokraattisen enemmistön tahtoa.
