Analyysi

Kenian näytön paikka

Teksti:
Julkaistu: 1.5.2017

»Olen rekisteröitynyt äänestäjäksi, mutta en voi tuomita ketään, joka ei aio äänestää», sanoo kolmekymp­pinen nairobilainen Tania Ngima.

Nairobin keskiluokkaisen Hur­linghamin alueen Java-kahvilassa Ngiman soijamaitolatte jäähtyy. Älypuhelin vilkkuu pöydällä viestejä ja sähköposteja.

»Kenialaiset ovat väsyneitä politiikkaan, ja ymmärrän sen. Osa ajattelee, että meidät voisi pelastaa vain vallankumous.»

Ngima edustaa Kenian uutta, koulutettua ja valveutunutta ylempää keskiluokkaa. Hän on nuori, hyvin toimeentuleva kaupunkilainen, joka on kouluttautunut ulkomailla ja nähnyt maailmaa. Hän on suorittanut kansainväli­sen liiketalouden maisterin tutkinnon Birminghamin yliopistossa ja työskennellyt sen jälkeen esimerkiksi Nigeriassa ja Ugandassa. Nyt Ngima konsultoi yrityksiä rahoituksesta ja strategiasta ja kirjoittaa kolumnia kenialaiseen Standard-päivälehteen.

Kehittyvien maiden demokratiakehitys tavataan laittaa Ngiman ja hänen kaltaistensa harteille. Tutkimusten mukaan demokratia vahvistuu siellä, missä talous ja keskiluokka kasvavat. Kenian talous on kasvanut vuodesta 2013 lähtien yli viisi prosenttia vuosittain. Kes­kiluokan kasvu näkyy etenkin Nairobissa ja sen ympäristössä: uusia ostoskeskuksia ja aidattuja asuinalueita nousee pikavauhtia.

Keskiluokka on yleensä koulutettua, kau­punkilaista ja avarakatseista. Siksi se vaatii poliittisia vaikutusmahdollisuuksia. Ngiman vaatimus on, että politiikkaan pyrkijät esittäisivät selkeät suunnitelmat siitä, kuinka he aikovat maata kehittää. Etenkin Ngimaa huolettaa se, miten työmarkkinoille tuleville nuo­rille luodaan työtä.

»Näiden kysymysten sijaan poliitikot näyt­tävät ajattelevan, että kun he pääsevät valtaan, heillä on taattu työpaikka, iso palkka ja mah­dollisuus korruptioon», hän sanoo.

Ngima sanoo olevansa turhautunut siihen, että korruptio ulottuu Kenian poliittisen luo­kan ylimmille portaille. Esimerkiksi Nairobin kuvernöörin on syytetty varastaneen aiemmin johtamaltaan sokeriyhtiötä 650 miljoonaa šil­linkiä eli noin 6,5 miljoonaa euroa. Asiaa tutkineen parlamentaarisen ryhmän mukaan kuvernööri pitäisi erottaa virastaan.

 

Nairobilaisen finanssikonsultin Tania Ngiman mielestä Kenian keskiluokan pitäisi auttaa köyhempiään haastamalla poliitikot etenkin sosiaalisessa mediassa.

Mitään ei kuitenkaan ole tapahtunut, vaikka nykyinen presidentti, maan ensimmäi­sen presidentin poika Uhuru Kenyatta lupasi sulkea poliittisen eliitin laittomat rahahanat.

»Viime vaaleissa meille myytiin nuoren polven presidentti ja teknokraateista koostuva hallinto, jonka jäseniä on ollut liike-elämässä. Heidän piti tuoda uutta etiikkaa politiikkaan», Ngima sanoo.

»Uhurulle presidenttiydessä on kuitenkin kyse suvun perinnöstä. Hän ja hänen per­heensä tarvitsevat poliittisen luokan suopeutta vielä sittenkin, kun hän ei enää ole vallassa. Siksi mitään ei tapahdu.»

Elokuun kahdeksantena kenialainen äänes­täjä täyttää kaikkiaan kuusi äänestyslippua. Silloin valitaan maan kaikki poliittiset vallan­käyttäjät maakuntatasolta presidenttiin.

Keniaan luotiin vuonna 2010 hyväksy­tyllä perustuslailla 47 maakuntaa, joille valtaa hajautettiin Nairobista. Maakunnille taattiin laaja itsehallinto: ne voivat päättää esimerkiksi alueellisista teistä, joukkoliikenteestä, vesi-ja terveydenhuollosta sekä koulutuksesta. Lisäksi uusi perustuslaki vahvistaa oikeuslaitoksen itsenäisyyttä ja takaa kansalaisille laajat poliit­tiset oikeudet, kuten oikeuden tulla kuulluksi päätösten valmistelussa. Perustuslakiin sisäl­tyy myös poliitikkojen viraltapanomenettely.

Aiemmin kaikki valta ja resurssit olivat Nai­robissa. Rahaa saivat ne alueet, jotka olivat kulloisenkin presidentin suosiossa. Yleensä presi­dentit ovat puolueesta riippumatta suosineet oman etnisen ryhmänsä jäseniä ja sydänmaita.

Nyt resurssien jakamista varten on insti­tuutiot ja säännöt. Niiden toivotaan turvaavan sen, että tämänvuotiset vaalit sujuvat ilman väkivaltaa.

Jos käy hyvin, vaalit ovat Kenian toiset rau­hanomaiset sitten vuoden 2007. Silloin puoluepolitiikasta ja etnisyydestä syntyi räjäh­dysaltis sekoitus: Presidentinvaalien ääntenlaskennassa oli epäselvyyksiä, ja valtapuolueen edustaja Mwai Kibaki julistettiin voittajaksi. Kibaki edustaa myös suurinta etnistä ryhmää kikujuita. Hänen ja oppositiopuolueen ehdok­kaan, luo-ryhmän Raila Odingan kannattajat nousivat toisiaan vastaan. Väkivaltaisuuksissa kuoli yli 1 100 ihmistä, tuhannet loukkaantui­vat ja yli 600 000 pakeni kotoaan.

Afrikassa äänestetään tänä vuonna ainakin 14 kansallisissa vaaleissa. Jos Kenian äänestys sujuu rauhallisesti, Itä-Afrikan talousveturista ja vakauden saarekkeesta voisi tulla esimerkki koko mantereelle. Kenia voisi todistaa, että län­simainen demokratia ja oikeusvaltioperiaate voivat juurtua maahan, jonka poliittinen jär­jestelmä on itsenäistymisestä saakka toiminut etnisten jakolinjojen mukaan.

Kenian keskiluokka suhtautuu demokratiaan myönteisemmin kuin köyhät, sanoo Birming­hamin yliopiston demokratian ja kansainvä­lisen kehityksen professori Nic Cheeseman. Hän on tutkinut keskiluokkaisten kenialaisten asenteita ja äänestyskäyttäytymistä.

Lisäksi keskiluokkaiset kannattavat opposi­tiopuolueita useammin kuin muut. He saatta­vat äänestää oppositiota esimerkiksi silloin, jos he uskovat, että hallituspuolue voi väärentää vaalitulosta.

»Tutkimustulos pätee kuitenkin enimmäk­seen niihin keskiluokkaisiin kenialaisiin, joilla on korkea koulutus. Heitä on kenialaisesta kes­kiluokasta vasta hyvin pieni osa», Cheeseman toteaa.

Afrikan kehityspankin mukaan afrikka­laista keskiluokkaa ovat ne, joilla on päivittäin käytössään 2–20 Yhdysvaltain dollarin verran rahaa. Näin laskettuna afrikkalaisista hieman useampi kuin joka kolmas kuului keskiluok­kaan vuonna 2010. Keniassa vastaava luku oli noin 45 prosenttia väestöstä eli silloisesta väes­tömäärästä noin 18,5 miljoonaa.

Cheesemanin mukaan kehityspankin mää­ritelmä on pielessä, sillä sen alarajalla olevat ihmiset ovat käytännössä köyhiä. Jos tuloraja nostetaan yli neljään dollariin päivässä, Kenian keskiluokka kutistuu noin 17 prosenttiin väes­töstä eli noin 7 miljoonaan.

Kenian korkeakoulutettu keskiluokka saattaa toistaiseksi olla liian pieni vaikuttaakseen vaalitulokseen ratkaisevasti.

Jos keskiluokka määritellään tulojen sijaan varallisuuden perusteella, luku pienenee entisestään. Sveitsiläinen varainhallintayhtiö Cre­dit Suisse on määritellyt globaalin keskiluokan niiksi, joilla on varallisuutta 50 000–500 000 Yhdysvaltain dollarin edestä. Yhtiön mukaan näin määriteltyyn keskiluokkaan kuului koko Afrikassa 19 miljoonaa ihmistä vuonna 2015. Heistä noin 14 miljoonaa asui kuudessa maassa, Etelä-Afrikassa, Algeriassa, Egyptissä, Tunisiassa, Marokossa ja Nigeriassa. Kenian osuutta jäljelle jäävästä viidestä miljoonasta ei mainittu Credit Suissen raportissa erikseen.

»Kenian korkeakoulutettu keskiluokka saat­taa toistaiseksi olla liian pieni vaikuttaakseen vaalitulokseen ratkaisevasti», Cheeseman sanoo.

Toistaiseksi Kenian keskiluokan vaikutusta demokratiaan heikentää myös se, että keskiluokka jää vaaleissa usein eräänlaiseen mie­lipideloukkuun. Keskiluokkaiset näyttävät demokratiamyönteisistä asenteistaan päätel­len ajattelevan, että heidän pitäisi äänestää etnisistä rajoista välittämättä. Käytännössä he eivät kuitenkaan välttämättä tee niin, Cheese­man sanoo.

Tämä selittäisi esimerkiksi sen, miksi niin moni äänesti Uhuru Kenyattaa viime vaaleissa vuonna 2013, vaikka tämä oli Kansainvälisen rikostuomioistuimen ICC:n syytteessä edellisten vaalien väkivaltaisuuksista. Kenyatta on kikuju, ja Cheesemanin mukaan moni keskiluokkainen kikuju on luokasta riippumatta tottunut ajattelemaan, että oman etnisen ryhmän poliitikkoja kannattaa äänestää. Historia osoittaa, että nämä nostavat omiaan hyviin asemiin.

Kaksisataa šillinkiä puhtaana käteen. Kaupan päälle lupaus siitä, että palkitsen yhteisösi, jos äänestät minua – olemmehan samaa etnistä ryhmää.

Vaalien alla etenkin köyhien kenialaisten ääniä on helppo ostaa. Poliitikot kampanjoi­vat sujauttamalla äänestäjien taskuun parista sadasta šillingistä tuhanteen, eli parista eurosta kymmeneen. Kun peruspalvelut eivät toimi, köyhien näkökulmasta eniten rahaa antanut ehdokas on tehnyt heidän vuokseen eniten.

»Rahan antaminen on vaaleissa tärkeäm­pää kuin mikään muu. Ilman rahaa sinua ei äänestetä», sanoo rannikkokaupunki Mom­basan maakuntaparlamentaarikko, uudelleen ehdolla oleva Priscilla Mumba. Hän edustaa nykyistä kansallista oppositiota eli Orange Democratic Movement -puoluetta. Puolueen keulahahmo on viime ja edellisissä presidetinvaaleissa toiseksi jäänyt Odinga.

YK:n kehitysohjelman UNDP:n mukaan 47 miljoonasta kenialaisesta noin kolmannes elää äärimmäisessä köyhyydessä eli korkeintaan parin euron tuloilla päivässä. Toinen kolmannes elää lähellä äärimmäistä köyhyyttä: heillä on pulaa puhtaasta vedestä ja ravinnosta.

Mombasan ympäristö on Kenian köyhintä seutua maan kuivan ja harvaanasutun pohjois­osan lisäksi. Kenian tilastokeskuksen mukaan rannikolla jopa useampi kuin kaksi kolmesta elää eurolla tai parilla päivässä.

Mumban ja hallituspuolue Jubileen rannik­koalueen puoluesihteerin Amina Ridhwanin mukaan edustajien on kyettävä antamaan äänestäjille jotakin konkreettista myös sitten, jos heidät valitaan. Ei riitä, että edustajat vain säätäisivät maakunnan tason lakeja.

»Äänestäjät haluavat nähdä, kuka edus­taja tuo yhteisöön mitäkin hyvää. He kysyvät, mitä te olette antaneet meille. Vain tuomalla yhteisöille konkreettisia palveluita voimme palauttaa äänestäjien luottamuksen», Rid­hwani sanoo.

Kenian uuden perustuslain mukaan parla­mentin alahuoneeseen valitaan erilliselle pai­kalle yksi naisedustaja kustakin maakunnasta. Mumba ja Ridhwani vaativat, että Mombasan maakunnan naisedustajan tulisi saada oma budjetti ja rahat pitäisi käyttää maakunnan naisten ja lasten asemaa parantaviin perus­palveluihin.

Myös kansallisen tason poliitikot käyttä­vät samaa logiikkaa kampanjoidessaan. Pre­sidentti Kenyatta mainosti maaliskuisella kampanjakiertueellaan Kisiin alueella, kuinka »me olemme antaneet teille ministerin ja kor­keimman oikeuden johtajan». Nykyisen hal­linnon opetusministeri ja korkeimman oikeu­den johtaja ovat kotoisin Kisiistä. Alueella asuu enimmäkseen muita kuin kikujuita, ja siellä on perinteisesti äänestetty muita kuin kikujupo­liitikkojen puolueita.

Vallankumousta Keniassa tänä vuonna tuskin nähdään. Väkivaltaan maa kuitenkin varautuu.

Vaalien järjestäminen on Keniassa turval­lisuusriski, ja se näkyy esimerkiksi poliisivoi­missa. Poliisin omien tietojen mukaan maa­han on viime vuosina koulutettu 40 000 uutta lainvalvojaa, ja heille on hankittu 2 700 uutta ajoneuvoa.

»Hallitus on jo hajottanut mielenosoituk­sia vesitykein ja rajoittanut tiedonkulkua esimerkiksi poliisiin kohdistuneesta väkivallasta, jotta maa pysyisi rauhallisena», sanoo kenialaisen Uraia-säätiön toiminnanjohtaja Grace Maingi. Uraia opettaa tavallisille kenialaisille demokratian pelisääntöjä muun muassa Suo­men kehitysyhteistyövaroilla.

Vuosikymmen sitten poliisi oli huonosti valmistautunut, kun etniset asejoukot kään­tyivät toisiaan vastaan. Maingin mukaan hal­litseva puolue ei halua tulla syytetyksi vuo­den 2007 uusinnasta, jos vaalien jälkeen jokin menee pieleen.

Kenialaisen Daily Nation -sanomalehden mukaan Kenian hallitus määräsi maalis­kuussa, että poliisi saa pidättää jokaisen, joka ei hyväksy elokuisten vaalien tulosta ja kut­suu ihmisiä kaduille. Oppositio on perinteisesti yllyttänyt kannattajiaan mielenosoituksiin, jos se on ollut tyytymätön hallituksen tekemi­siin. Nyt hallitus ei näytä uskovan, että kiis­tat kyettäisiin ratkaisemaan lakien mukaan ja rauhassa, vaikka maan oikeuslaitoksen pitäisi olla valmiudessa käsittelemään vaalituloksia koskevia valituksia.

»Meitä hallitsee pelko», Tania Ngima sanoo Java-kahvilan terassilla. Hän pelkää, että etenkin köyhät nuoret ovat alttiita väkivaltaan yllyttämiselle, jos poliitikot alkavat vaalien jälkeen kiistellä vaalituloksesta.

»Jos slumminuoret pystyttävät tiesulkuja ja ryöstelevät kanssaihmisiä, kärsijäksi jou­tuu keskiluokka. Poliittisella luokalla on varaa vartioihin ja sähköaitoihin, meillä muilla ei.»

Jotta väkivallalta vältyttäisiin, etnisyyden ja poliittisen vaikutusvallan kytkös pitäisi purkaa.

Maingin mukaan Kenian poliittinen kult­tuuri voisi muuttua, jos sekä äänestäjät että ehdokkaat ymmärtäisivät uuden perustuslain luomat demokratian pelisäännöt. Äänestäjien pitäisi vaatia oikeuksiaan, ja poliitikkojen pitäisi lakata lupaamasta äänestäjille palveluita, joiden tuottamisesta he eivät ole vastuussa. Tania Ngima on samaa mieltä. Hänen mukaansa poliitikkojen pitäisi pelätä äänes­täjiä eikä päinvastoin.

»Perustuslaki takaa mahdollisuuden viral­tapanomenettelyyn, jos poliitikot eivät täytä tehtäviään. Tämän vaihtoehdon pitäisi olla niin todellinen, että poliitikot pelkäisivät sitä. Vain siten voimme saada hyviä johtajia.»

Ngima on erityisen vihainen hallituspuo­lue Jubileen vaalimainoksesta, jonka mukaan »olemme yhdessä», swahiliksi tuko pamoja. Hänen mukaansa hallituksen olisi jo pitänyt hoitaa kenialaisten peruspalvelut kuntoon, mutta käy­tännössä palvelujen saatavuus riippuu edelleen asuinalueesta ja varallisuudesta. Tämä ylläpitää etnisyyden merkitystä politiikassa.

»Älkää valehdelko meille, että olemme yhdessä, kun tiedämme, että olemme omillamme. Tuko kivyetu

Pidin jutustaEn pitänyt jutusta
Jaa juttu